Erica
käveli ripeästi pitkin käytävää Ebony
vierellään. He kuulivat askeleet takanaan mutta tulija oli
sen verran
kaukana etteivät tytöt nähneet kuka se oli. Erica
nopeutti askeleitaan hieman huolestuneena.
-Helvetti
mikä paikka! Kun päästään tuon oven luokse,
mennään siitä sisälle ja lukitaan ovi! Erica
sanoi ja vetäisi Ebonyn mukaanasa.
Henkilö heidän
takanaan nopeutti hänkin askeleitaan. Käytävän
pimeys oli ahdistava ja Erican sydän pamppaili hänen
melkein juostessa ovea kohti. Pimeys tukahdutti hänen kaikki
aistinsa, mutta toisaalta kaikki tuntui kuuluvan paljon paremmin ja
terävämmin kuin koskaan ennen. Kun näköaisti
meni, keräsi hän kaikki muut aistinsa huippuunsa ja veti
pelästynyttä Ebonya perässään.
-Kun
sanon niin aletaan huutamaan, Erica sanoi ja hiljensi hieman
vauhtiaan, he olivat saavuttamassa oven.
-En
usko että huutaminen auttaisi yhtään mitään,
Ebony sanoi ja vihdoin tytöt pääsivät ovelle ja
juuri kun Erica oli läimäyttämässä sen
kiinni huojentuneena joku laittoi jalkansa oven väliin ja
repäisi sen auki. Huoneessa oli hieman valoa, se ei ollut niin
tukahduttavan pimeä kuin käytävä. Huone oli aivan
tyhjä, siellä ei ollut mitään. Kenties se oli
ollut jonkun koti jossain vaiheessa mutta nyt se oli vain huone
tyhjillään. Erica kirahti kun ovi repäistiin auki
hänen käsistään.
-Olen
samaa mieltä Ebonyn kanssa… kuului ivallinen ääni.
-Patrick?
Erica huudahti hämmästyneenä.
-Täällä
ei kukaan huomaa mitään jos alatte kirkua.
-Usko
jo omahyväinen paska, minä en mene naimisiin kanssasi
vaikka olisit viimeinen mies maan päällä! Erica sanoi
vihaisesti.
-Etkö?
Etkö todella? Patrick naurahti pirullisesti ja tarrasi Ebonyn
ranteeseen.
Erica tuijotti Patrickia tyrmistyneenä. Tähänkö mieheen hän todella oli ollut rakastunut?
-Ettkö
edes siskosi puolesta? Patrick naurahti ja nuolaisi Ebonyn kaulaa
ahnaasti.
Ebony yritti vetäytyä kauemmas ja henkäisi
kauhistuneena.
-Patrick
lopeta! Ebony kirahti.
-Erica…
Sinulla on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet nyt heti
minun mukaani ja astut kanssani avioon kuten oli sovittu, tai sitten
sisarellesi käy huonosti. Sinähän tiedät mitä
minä kykenen hänelle tekemään…
-Erica!
Älä helvetissä suostu tuon hullun…
Erica
valahti kalman kalpeaksi.
-Patrick!
Anna Ebonyn olla! Erica pyysi ja tarttui Patrickia käsivarresta.
Patrick
ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen paljoakaan huomiota vaan
puhui Ebonylle käheällä ja matalalla äänellä.
Ebony oli vakuuttunut siitä, että Patrick oli lopullisesti
seonnut.
-Tiedätkö
Ebony… Olen himoinnut sinua jo jonkin aikaa. Katsellut kun
riisudut, nähnyt vartalosi kiihoittavat kaaret, huomannut kun
täydellisen pyöreät rintasi kohoilevat hengityksesi
tahtiin esitellessäsi niitä… En malta lainkaan odottaa
mitä housujesi sisältä löytyykään kun
pääsen tutustumaan märkään aukkoosi…
-Sinä
olet oksettava irstas sika! Ebony sanoi kauhistuneena ja yritti
päästä irti Patrickin otteesta. –Saastainen eläin
suorastaan!
Patrick
nauroi ja vei kätensä rohkeasti Ebonyn haarojen väliin
ja painoi suunsa raa'asti Ebonyn suuta vasten. Erica kirkaisi ja
säntäsi Patrickin kimppuun takoen nyrkeillään
miestä selkään. Napakka potku Erican vatsaan lennätti
tytön kuitenkin vasten hämärän huoneen seinää
vasteen. Ebonyn reagointi kuitenkin yllätti Patrickin. Tyttö
potki Patrickia ja löi miestä kasvoihin. Ebony jäi
kuitenkin auttamatta alakynteen Patrickille, ja tyttö toivoi
kuolevansa kun Patrick tarttui tyttöä hiuksista ja taivutti
tämän päätä taaksepäin, niin että
Ebonyn rinnat kohosivat sopivasti Patrickin huulien uloittuville.
Juuri kun Patrick oli näykkäisemässä Ebonya
paidan alta kuultavasta nännistä, mies ähkäisi
kun voimakas nyrkin isku osui tätä kylkeen. Ebony tunsi kun
häntä otettiin käsivarresta kiinni ja sysättiin
kohti puolitajuntonta Ericaa. Ebony silmäili nopeasti
ympärilleen ja hämmästyi kovasti nähdessään
tutunoloisen kolmikon, Ardanin, Jaredin ja Santarin.
-Minä
en pidä miehestä, joka kiristää naista, Ardan
murahti vihaisesti ja tarttui Patrickia kauluksesta nostaen miehen
kevyen näköisesti ilmaan.
-Ja
minä en pidä kun minut tullaan keskeyttämään,
Patrick sanoi vihaisesti ja sylkäisi Ardania kasvoihin. Jossakin
taustalla Ebony kuuli Jaredin naurahtavan.
Ardan
päästi Patrickin putoaan otteestaan ja pyyhki raivo
katseessaan syljen naamaltaan. Hän loi Patrickiin pitkän ja
vakaan katseen. Ja Patrick oli näkevinään jopa
aavistuksen omaisen hymyn drak'hionlaisen miehen kasvoilla. Patrick
ei ollut edes ehtinyt saada ajatustaan loppuun, kun tunsi Ardanin
kädet kaulansa ympärillä. Terävä nykäisy
ja sen jälkeen oli täysin hiljaista.
-En
pidä miehistä jotka sylkevät päälleni, Ardan
sanoi kylmän rauhallisesti ja päästi Patrickin
elottoman vartalon tippumaan maahan.
-Veliseni,
täytyy sanoa että kuolema pukee häntä, Jared
naurahti.
-Emmekö
juuri puhuneet jotain itsensä hillitsemisestä…? Santar
sanoi ja potkaisi elotonta ruumista.
-No,
en ollut vielä aloittanut… Ardan naurahti ja vetäisi
maassa makaavan Ebonyn ylös.
Tyttö tuijotti drak'hionmiestä eikä tiennyt olisiko iloinen vai näreissään.
-Mitä
hittoa te täällä teette? Todella järkevää
tulla harmaalle sektorille kahdestaan… Ardan sanoi.
Ebony ei
sanonut miehelle mitään takaisin vaan tuijotti Patrickin
elotonta ruumista kauhuissaan. Erica nousi ylös ja käveli
Jaredin eteen tuijottaen ruumista.
-Hän
sai mitä ansaitsi, Erica sanoi ja tönäisi ruumista
jalallaan kuin kokeillakseen oliko mies vielä elossa.
Ebony oli
kuulevinaan hieman surumielisyyttä Erican äänessä.
Ebony ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa ruumista.
-Mitäs
nyt tehdään… Siis ruumille? Jared kysäisi ja
tuijotti Ardaniin ja Santariin.
-Jaa-a
en ajatellut niin pitkälle… Ardan sanoi.
-Se
ei olekaan sinun tapaistasi, Santar murahti hieman hermostuneesti.
-Niin,
jätän sen homman sinulle, Ardan irvisti ystävälleen,
joka huokaisi.
-No
lähdetään vain pois täältä… Ei kukaan
osaa kaivata Patrickia vielä ja kuolema harmaalla sektorilla ei
ole mikään erikoinen aisa… Joten häivytään
ja jätetään ruumis tänne, Santar sanoi.
-Emme
me voi jättää Patrickia tänne! Ebony huudahti
ihmeissään.
-Ai
emme vai… olisitko kenties halunnut että olisimme jättäneet
teidät ihan vain kahden kesken? Ardan kysyi ivallisesti
tuijottaen samalla Ebonya suoraan silmiin.
Aamuaurinko nousi
Aamuaurinko nousi
Erica
ei halunnut ajatella koko asiaa. Hän ei kuullut mitään
eikä halunnut katsoa maassa makaavaa miestä jota hän
kerran oli rakastanut. Kuinka hän ei ollut nähnyt tätä…
Kuinka Patrick olikin voinut olla sika hänen selkänsä
takana…
-Voi
että, nyt sinun rakastettusi on sitten kuolla kupsahtanut, Jared
sanoi liioitellun osaanottavasti.
Erica vilkasi mieheen ja tuhahti
jotain.
-Mitä?
Jared sanoi ja tuli hieman lähemmäs.
-Oli
hän ainakin parempi kuin kukaan teistä kolmesta, Erica
sanoi ja hymyili ivallisesti. Hän tiesi, että se oli vale.
-Oh
tuo osuikin suoraan sydämeeni, Santar sanoi ja piteli rintaansa
tuskaisen näköisenä.
-Hmph,
Erica murahti eikä osannut, vastoin luonnettaan, sanoa yhtään
mitään muuta.
-Katsos
nainen meni hiljaiseksi, no sehän ei ole mitenkään
erikoista, teen usein sellaisen vaikutelman, Santar naurahti.
-Olet
oppinut liikaa ihastuttavilta drak'hionlaisilta ystäviltäsi
jotka elävät edelleen keskiajalla, Erica sanoi vihaisesti.
Hänestä ei ollut sopivaa murjoa vitsejä Patrickin
elottoman ruumiin äärellä.
-Oijoi…
Ihanko keskiajalla? Santar naurahti ivallisesti. –Tiedätkö,
jos eläisimme keskiaikaa niin ritarit, jotka pelastavat neidot,
saavat neidot itselleen? Santar sanoi ivallisesti hymyillen Jaredin
tuhahdellessa halveksuen taustalla.
-Mieluummin
kuolisin, Erica sanoi.
-Se
voidaan järjestää, Jared sanoi ja tuijotti vihaisesti
tyttöön.
-Mitä
te enää täällä edes teette? Menkää
muualle!
-Tuoko
on kiitos siitä että pelastimme sinut ja siskosi? Santar
sanoi mukamas loukkaantuneena.
-Pelastitte?
Olisimme kyllä peitonneet Patrickin ihan itsekin! Erica sanoi ja
kohotti hieman leukaansa osoittaakseen halveksuntansa.
-Aivan
varmasti, kun hän olisi ensin raiskannut Ebonyn ja nainut sinut…
Santar naurahti.
-Lopeta
tuo typerä virnistely ja painukaa jo pois, emme kaipaa teitä,
Erica sanoi vihaisena.
-Oletteko
te jollain itsemurharetkellä? Santar murahti jo hieman
vihaisena.
-Ei
kuulu sinulle! Erica sanoi vihaisena ja aikoi lähteä.
Hän
käveli Jaredin edestä ja tönäisi tätä
pois tieltä.
-Minua
eivät naiset töni! Jared sanoi vihaisesti ja tarttui tyttöä
kädestä.
-Sinä
satutat minua! Erica parahti kouran puritaessa hänen rannettaan.
-Luuletko
että minua kiinnostaa…? Jared sanoi ja tönäisi tytön
istualleen maahan.
-Tiedät
etten tarkoittanut sitä noin, Ebony tiuskaisi Ardanille. –Älä
vääristele sanojani! Ja me emme voi jättää
Patrickin ruumista tänne.
-Mikä
sinä olet siitä päättämään? Ardan
kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
-Minä
en todellakaan ollut hänen ystävänsä, mutta
kunnon hautajaiset hänelle täytyy järjestää.
Patrick oli vaikutusval…
-Entä
sitten? Ardan keskeytti välinpitämättömästi.
–Minua ei todellakaan kiinnosta. Mutta se kiinnostaa miten aiot
selittää viranomaisille miehen kuoleman?
-Minä
satun tietämään kuka Patrickin tappoi, Ebony sanoi
vihaisesti.
Ardan
harppasi tytön luo parilla nopealla askeleella ja tarttui tätä
käsivarresta.
-Tiedän
ettet sano sanakaan minusta, Ardan sanoi tyynellä ja matalalla
äänellään.
-Uskallatko
kokeilla? Ebony kysyi ja katsoi haastavasti Ardaniin.
-Uskallan,
Ardan sanoi ja virnisti poikamaisesti. –Sinä pidät kovaa
meteliä itsestäsi, mutta siitä huolimatta pidät
sievän pienen suusi supussa. Se on varsin huvittavaa.
-Huvittavaa?
Ebony kivahti. –Minä en näe tässä mitään
huvittavaa!
-Etkö?
Minulla onkin sitten kaksinverroin hauskempaa. Minä pelastan
sinut raiskaukselta ja seuraavaksi sinä kiristät minua
raiskaajasi taposta, Ardan sanoi huvittunut pilke silmäkulmassaan.
Ebony
katsoi kiukkuisena Ardania ja tunsi itsensä naurettavaksi. Ilman
Ardania Patrick olisi todellakin raiskannut hänet, joten hän
oli Ardanille kiitollisuuden velassa. Hän ei kyllä tosin
ikinä näyttäisi Ardanille sitä. Ei vaikka kyse
olisi hänen hengestään.
-Hmph,
Ebony vain tuhahti miehelle ja katsoi Patrickin elotonta ruumista ja
värähti kylmästä.
-Kyllä
hänen raatonsa täältä hävitetään.
Ja toimitetaan hänen isälleen kunnon monttubileitä
varten, Ardan sanoi yhä virnistellen.
-Kuinka
voit olla noin välinpitämätön? Ebony kysyi
halveksivalla äänellä.
-Mitä
minun pitäisi tehdä? Ardan kysyi jo hiukan ärtyneellä
äänellä. –Itkeä kuin vanha akka? Älä
edes kuvittele. Minulla ei ole mitään syytä
kunnioittaa tuota raatoa.
Jälleen
Ebony totesi raivostuneena että Ardan sai hänet hiljaiseksi
ja se sai tytön varsin kiukkuiseksi. Ebony nousi seisomaan
hiukan täristen, nähdessään Erican suunnistavan
kohti ovea lähteäkseen tämän perään.
Hän ei saanut otettua kuin yhden askeleen, kun hänen täytyi
ottaa seinästä tukea pysyäkseen pystyssä. Ebony
tärisi ja vapisi kauttaaltaan. Hän kuvitteli ohittavansa
tapahtumat olankohtauksella, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin
hän oli kuvitellut.
-Istu
ja rauhoitu, Ardan sanoi tylysti ja istutti Ebonyn takaisin
lattialle. –Sinulla tuskin on mikään kiire, joten pieni
lepo tekee ihan hyvää.
-Luuletko
että jään tänne lepäämään
Patrickin ruumiin kanssa? Ebony kivahti.
-Ei
se mitään tee. Raato kuin raato, Ardan sanoi ja kohautti
olkiaan. –Ja samalla voitkin kertoa minulle mitä helvettiä
te teette harmaalla sektorilla?
-Se
ei kuulu sinulle, Ebony sanoi ja käänsi katseensa
Ardanista. Hän ei halunnut tuijottaa miestä.
-Tämä
on kahdelle nuorelle naiselle varsin vaarallinen paikka, Ardan
varoitti.
-Plaaplaa,
Ebony sanoi halveksien ja ummisti silmänsä jottei hänen
tarvitsisi tuijottaa Patrickin ruumista.
-Plaa
plaa? Ardan ihmetteli.
-Yhtä
kuin, olen tylsistynyt kuulemaan tuon saman asian joka ikinen kerta
kun edes katson tänne päin! Ebony sanoi vihaisesti.
Aamuaurinko nousi
-Minua
ei tönitä! Erica sanoi vihaisesti ja tönäisi
Jaredia, joka ei ollut varautunut tytön reaktioon vaan kaatui
maahan.
Jared ei sanonut mitään vaan tuijotti vain Ericaa,
joka katsoi kauhistuneena miestä. Ericakin tajusi tehneensä
pahan virheen, vain hetki sitten tuon miehen veli oli tappanut hänen
poikaystävänsä vain sen takia että tämä
oli sylkäissyt tätä naamalle, mitäköhän
Jared tekisi hänelle…
-Voi
paska! Järjestyksenvalvojat tulevat, Santar huudahti nopeasti
ja tarttui Ericaa kädestä.
-Hei
mitä nyt? Erica huudahti Santarin vetäessä tyttöä
perässään. Ardan harppasi ovelle ja katosi aukosta
ulos. Hän laittoi oven hiljaa kiinni ja kääntyi
muihin.
-Santar
on ihan oikeassa, nyt ulos täältä, nopeasti! Ardan
huudahti. Santar avasi pienen luukun seinässä ja kapusi
pimeään käytävään.
-Minä
en tuonne mene! Erica sanoi kauhistuneena muttei ehtinyt sanoa
enempää kun joku oli jo tönäissyt tytön
käytävään.
Jared hengitti raskaasti Erican
niskaan. Ardan tarttui Ebonya kädestä ja melkein heitti
tytön käytävään ja hyppäsi itse
perässä.
-No
niin, nyt kaikki hiljaa ja menkää eteenpäin. Kohta
tulemme keskelle punaista sektoria, ja yhtä kerrosta ylempänä
onkin jo sininen sektori, eli rikkaiden sektori, Ardan sanoi
halveksuen.
-Emme
me ole menossa täältä harmaalta sektorilta mihinkään!
Erica parkaisi mutta ei saanut ääntään kuuluviin
kun koura lennähti hänen suunsa eteen.
Jared piti tyttöä
ihan kiinni itsessään ja Erica tunsi miehen rintakehän
kohoilun selässään.
-Sanottiin
että ole hiljaa, Jared mumisi vihaisesti muttei päästänyt
tyttöä mihinkään.
Kaikki pysähtyivät.
He eivät voineet kulkea eteenpäin etteivät
järjestyksen valvojat kuulleet heitä. Ebony tärisi
kylmässä selkä vasten Ardania, joka oli aivan hänen
takanaan. Kaikki viisi olivat aivan kiinni toisissaan. Ardan tunsi
Ebonyn edessään ja kietoi kätensä tytön
ympärille. Tyttö ei inahtanutkaan Ardanin pidellessä
tätä.
Jaredkin nautti selvästi tilanteesta mutta sitä
hän ei koskaan myöntäisi, hän ei myöntäisi
edes itselleen että joku ihmisnainen oli saanut hänessä
aikaan himon, joka oli sammutettavissa vain yhdellä tavalla…
Kommentit