Erica käveli ripeästi pitkin käytävää Ebony vierellään. He kuulivat askeleet takanaan mutta tulija oli sen verran kaukana etteivät tytöt nähneet kuka se oli. Erica nopeutti askeleitaan hieman huolestuneena.
    -Helvetti mikä paikka! Kun päästään tuon oven luokse, mennään siitä sisälle ja lukitaan ovi! Erica sanoi ja vetäisi Ebonyn mukaanasa.
Henkilö heidän takanaan nopeutti hänkin askeleitaan. Käytävän pimeys oli ahdistava ja Erican sydän pamppaili hänen melkein juostessa ovea kohti. Pimeys tukahdutti hänen kaikki aistinsa, mutta toisaalta kaikki tuntui kuuluvan paljon paremmin ja terävämmin kuin koskaan ennen. Kun näköaisti meni, keräsi hän kaikki muut aistinsa huippuunsa ja veti pelästynyttä Ebonya perässään.
    -Kun sanon niin aletaan huutamaan, Erica sanoi ja hiljensi hieman vauhtiaan, he olivat saavuttamassa oven.
    -En usko että huutaminen auttaisi yhtään mitään, Ebony sanoi ja vihdoin tytöt pääsivät ovelle ja juuri kun Erica oli läimäyttämässä sen kiinni huojentuneena joku laittoi jalkansa oven väliin ja repäisi sen auki. Huoneessa oli hieman valoa, se ei ollut niin tukahduttavan pimeä kuin käytävä. Huone oli aivan tyhjä, siellä ei ollut mitään. Kenties se oli ollut jonkun koti jossain vaiheessa mutta nyt se oli vain huone tyhjillään. Erica kirahti kun ovi repäistiin auki hänen käsistään.
    -Olen samaa mieltä Ebonyn kanssa… kuului ivallinen ääni.
    -Patrick? Erica huudahti hämmästyneenä.
    -Täällä ei kukaan huomaa mitään jos alatte kirkua.
    -Usko jo omahyväinen paska, minä en mene naimisiin kanssasi vaikka olisit viimeinen mies maan päällä! Erica sanoi vihaisesti.
    -Etkö? Etkö todella? Patrick naurahti pirullisesti ja tarrasi Ebonyn ranteeseen.
Erica tuijotti Patrickia tyrmistyneenä. Tähänkö mieheen hän todella oli ollut rakastunut?
    -Ettkö edes siskosi puolesta? Patrick naurahti ja nuolaisi Ebonyn kaulaa ahnaasti.
Ebony yritti vetäytyä kauemmas ja henkäisi kauhistuneena.
    -Patrick lopeta! Ebony kirahti.
    -Erica… Sinulla on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet nyt heti minun mukaani ja astut kanssani avioon kuten oli sovittu, tai sitten sisarellesi käy huonosti. Sinähän tiedät mitä minä kykenen hänelle tekemään…
    -Erica! Älä helvetissä suostu tuon hullun…
Erica valahti kalman kalpeaksi.
    -Patrick! Anna Ebonyn olla! Erica pyysi ja tarttui Patrickia käsivarresta.
Patrick ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen paljoakaan huomiota vaan puhui Ebonylle käheällä ja matalalla äänellä. Ebony oli vakuuttunut siitä, että Patrick oli lopullisesti seonnut.
    -Tiedätkö Ebony… Olen himoinnut sinua jo jonkin aikaa. Katsellut kun riisudut, nähnyt vartalosi kiihoittavat kaaret, huomannut kun täydellisen pyöreät rintasi kohoilevat hengityksesi tahtiin esitellessäsi niitä… En malta lainkaan odottaa mitä housujesi sisältä löytyykään kun pääsen tutustumaan märkään aukkoosi…
    -Sinä olet oksettava irstas sika! Ebony sanoi kauhistuneena ja yritti päästä irti Patrickin otteesta. –Saastainen eläin suorastaan!
Patrick nauroi ja vei kätensä rohkeasti Ebonyn haarojen väliin ja painoi suunsa raa'asti Ebonyn suuta vasten. Erica kirkaisi ja säntäsi Patrickin kimppuun takoen nyrkeillään miestä selkään. Napakka potku Erican vatsaan lennätti tytön kuitenkin vasten hämärän huoneen seinää vasteen. Ebonyn reagointi kuitenkin yllätti Patrickin. Tyttö potki Patrickia ja löi miestä kasvoihin. Ebony jäi kuitenkin auttamatta alakynteen Patrickille, ja tyttö toivoi kuolevansa kun Patrick tarttui tyttöä hiuksista ja taivutti tämän päätä taaksepäin, niin että Ebonyn rinnat kohosivat sopivasti Patrickin huulien uloittuville. Juuri kun Patrick oli näykkäisemässä Ebonya paidan alta kuultavasta nännistä, mies ähkäisi kun voimakas nyrkin isku osui tätä kylkeen. Ebony tunsi kun häntä otettiin käsivarresta kiinni ja sysättiin kohti puolitajuntonta Ericaa. Ebony silmäili nopeasti ympärilleen ja hämmästyi kovasti nähdessään tutunoloisen kolmikon, Ardanin, Jaredin ja Santarin.
    -Minä en pidä miehestä, joka kiristää naista, Ardan murahti vihaisesti ja tarttui Patrickia kauluksesta nostaen miehen kevyen näköisesti ilmaan.
    -Ja minä en pidä kun minut tullaan keskeyttämään, Patrick sanoi vihaisesti ja sylkäisi Ardania kasvoihin. Jossakin taustalla Ebony kuuli Jaredin naurahtavan.
Ardan päästi Patrickin putoaan otteestaan ja pyyhki raivo katseessaan syljen naamaltaan. Hän loi Patrickiin pitkän ja vakaan katseen. Ja Patrick oli näkevinään jopa aavistuksen omaisen hymyn drak'hionlaisen miehen kasvoilla. Patrick ei ollut edes ehtinyt saada ajatustaan loppuun, kun tunsi Ardanin kädet kaulansa ympärillä. Terävä nykäisy ja sen jälkeen oli täysin hiljaista.
    -En pidä miehistä jotka sylkevät päälleni, Ardan sanoi kylmän rauhallisesti ja päästi Patrickin elottoman vartalon tippumaan maahan.
    -Veliseni, täytyy sanoa että kuolema pukee häntä, Jared naurahti.
    -Emmekö juuri puhuneet jotain itsensä hillitsemisestä…? Santar sanoi ja potkaisi elotonta ruumista.
    -No, en ollut vielä aloittanut… Ardan naurahti ja vetäisi maassa makaavan Ebonyn ylös.
Tyttö tuijotti drak'hionmiestä eikä tiennyt olisiko iloinen vai näreissään.
    -Mitä hittoa te täällä teette? Todella järkevää tulla harmaalle sektorille kahdestaan… Ardan sanoi.
Ebony ei sanonut miehelle mitään takaisin vaan tuijotti Patrickin elotonta ruumista kauhuissaan. Erica nousi ylös ja käveli Jaredin eteen tuijottaen ruumista.
    -Hän sai mitä ansaitsi, Erica sanoi ja tönäisi ruumista jalallaan kuin kokeillakseen oliko mies vielä elossa.
Ebony oli kuulevinaan hieman surumielisyyttä Erican äänessä. Ebony ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa ruumista.
    -Mitäs nyt tehdään… Siis ruumille? Jared kysäisi ja tuijotti Ardaniin ja Santariin.
    -Jaa-a en ajatellut niin pitkälle… Ardan sanoi.
    -Se ei olekaan sinun tapaistasi, Santar murahti hieman hermostuneesti.
    -Niin, jätän sen homman sinulle, Ardan irvisti ystävälleen, joka huokaisi.
    -No lähdetään vain pois täältä… Ei kukaan osaa kaivata Patrickia vielä ja kuolema harmaalla sektorilla ei ole mikään erikoinen aisa… Joten häivytään ja jätetään ruumis tänne, Santar sanoi.
    -Emme me voi jättää Patrickia tänne! Ebony huudahti ihmeissään.
    -Ai emme vai… olisitko kenties halunnut että olisimme jättäneet teidät ihan vain kahden kesken? Ardan kysyi ivallisesti tuijottaen samalla Ebonya suoraan silmiin.

Aamuaurinko nousi

Aamuaurinko nousi

Erica ei halunnut ajatella koko asiaa. Hän ei kuullut mitään eikä halunnut katsoa maassa makaavaa miestä jota hän kerran oli rakastanut. Kuinka hän ei ollut nähnyt tätä… Kuinka Patrick olikin voinut olla sika hänen selkänsä takana…
    -Voi että, nyt sinun rakastettusi on sitten kuolla kupsahtanut, Jared sanoi liioitellun osaanottavasti.
Erica vilkasi mieheen ja tuhahti jotain.
    -Mitä? Jared sanoi ja tuli hieman lähemmäs.
    -Oli hän ainakin parempi kuin kukaan teistä kolmesta, Erica sanoi ja hymyili ivallisesti. Hän tiesi, että se oli vale.
    -Oh tuo osuikin suoraan sydämeeni, Santar sanoi ja piteli rintaansa tuskaisen näköisenä.
    -Hmph, Erica murahti eikä osannut, vastoin luonnettaan, sanoa yhtään mitään muuta.
    -Katsos nainen meni hiljaiseksi, no sehän ei ole mitenkään erikoista, teen usein sellaisen vaikutelman, Santar naurahti.
    -Olet oppinut liikaa ihastuttavilta drak'hionlaisilta ystäviltäsi jotka elävät edelleen keskiajalla, Erica sanoi vihaisesti.
Hänestä ei ollut sopivaa murjoa vitsejä Patrickin elottoman ruumiin äärellä.
    -Oijoi… Ihanko keskiajalla? Santar naurahti ivallisesti. –Tiedätkö, jos eläisimme keskiaikaa niin ritarit, jotka pelastavat neidot, saavat neidot itselleen? Santar sanoi ivallisesti hymyillen Jaredin tuhahdellessa halveksuen taustalla.
    -Mieluummin kuolisin, Erica sanoi.
    -Se voidaan järjestää, Jared sanoi ja tuijotti vihaisesti tyttöön.
    -Mitä te enää täällä edes teette? Menkää muualle!
    -Tuoko on kiitos siitä että pelastimme sinut ja siskosi? Santar sanoi mukamas loukkaantuneena.
    -Pelastitte? Olisimme kyllä peitonneet Patrickin ihan itsekin! Erica sanoi ja kohotti hieman leukaansa osoittaakseen halveksuntansa.
    -Aivan varmasti, kun hän olisi ensin raiskannut Ebonyn ja nainut sinut… Santar naurahti.
    -Lopeta tuo typerä virnistely ja painukaa jo pois, emme kaipaa teitä, Erica sanoi vihaisena.
    -Oletteko te jollain itsemurharetkellä? Santar murahti jo hieman vihaisena.
    -Ei kuulu sinulle! Erica sanoi vihaisena ja aikoi lähteä.
Hän käveli Jaredin edestä ja tönäisi tätä pois tieltä.
    -Minua eivät naiset töni! Jared sanoi vihaisesti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Sinä satutat minua! Erica parahti kouran puritaessa hänen rannettaan.
    -Luuletko että minua kiinnostaa…? Jared sanoi ja tönäisi tytön istualleen maahan.

    -Tiedät etten tarkoittanut sitä noin, Ebony tiuskaisi Ardanille. –Älä vääristele sanojani! Ja me emme voi jättää Patrickin ruumista tänne.
    -Mikä sinä olet siitä päättämään? Ardan kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
    -Minä en todellakaan ollut hänen ystävänsä, mutta kunnon hautajaiset hänelle täytyy järjestää. Patrick oli vaikutusval…
    -Entä sitten? Ardan keskeytti välinpitämättömästi. –Minua ei todellakaan kiinnosta. Mutta se kiinnostaa miten aiot selittää viranomaisille miehen kuoleman?
    -Minä satun tietämään kuka Patrickin tappoi, Ebony sanoi vihaisesti.
Ardan harppasi tytön luo parilla nopealla askeleella ja tarttui tätä käsivarresta.
    -Tiedän ettet sano sanakaan minusta, Ardan sanoi tyynellä ja matalalla äänellään.
    -Uskallatko kokeilla? Ebony kysyi ja katsoi haastavasti Ardaniin.
    -Uskallan, Ardan sanoi ja virnisti poikamaisesti. –Sinä pidät kovaa meteliä itsestäsi, mutta siitä huolimatta pidät sievän pienen suusi supussa. Se on varsin huvittavaa.
    -Huvittavaa? Ebony kivahti. –Minä en näe tässä mitään huvittavaa!
    -Etkö? Minulla onkin sitten kaksinverroin hauskempaa. Minä pelastan sinut raiskaukselta ja seuraavaksi sinä kiristät minua raiskaajasi taposta, Ardan sanoi huvittunut pilke silmäkulmassaan.
Ebony katsoi kiukkuisena Ardania ja tunsi itsensä naurettavaksi. Ilman Ardania Patrick olisi todellakin raiskannut hänet, joten hän oli Ardanille kiitollisuuden velassa. Hän ei kyllä tosin ikinä näyttäisi Ardanille sitä. Ei vaikka kyse olisi hänen hengestään.
    -Hmph, Ebony vain tuhahti miehelle ja katsoi Patrickin elotonta ruumista ja värähti kylmästä.
    -Kyllä hänen raatonsa täältä hävitetään. Ja toimitetaan hänen isälleen kunnon monttubileitä varten, Ardan sanoi yhä virnistellen.
    -Kuinka voit olla noin välinpitämätön? Ebony kysyi halveksivalla äänellä.
    -Mitä minun pitäisi tehdä? Ardan kysyi jo hiukan ärtyneellä äänellä. –Itkeä kuin vanha akka? Älä edes kuvittele. Minulla ei ole mitään syytä kunnioittaa tuota raatoa.
Jälleen Ebony totesi raivostuneena että Ardan sai hänet hiljaiseksi ja se sai tytön varsin kiukkuiseksi. Ebony nousi seisomaan hiukan täristen, nähdessään Erican suunnistavan kohti ovea lähteäkseen tämän perään. Hän ei saanut otettua kuin yhden askeleen, kun hänen täytyi ottaa seinästä tukea pysyäkseen pystyssä. Ebony tärisi ja vapisi kauttaaltaan. Hän kuvitteli ohittavansa tapahtumat olankohtauksella, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut.
    -Istu ja rauhoitu, Ardan sanoi tylysti ja istutti Ebonyn takaisin lattialle. –Sinulla tuskin on mikään kiire, joten pieni lepo tekee ihan hyvää.
    -Luuletko että jään tänne lepäämään Patrickin ruumiin kanssa? Ebony kivahti.
    -Ei se mitään tee. Raato kuin raato, Ardan sanoi ja kohautti olkiaan. –Ja samalla voitkin kertoa minulle mitä helvettiä te teette harmaalla sektorilla?
    -Se ei kuulu sinulle, Ebony sanoi ja käänsi katseensa Ardanista. Hän ei halunnut tuijottaa miestä.
    -Tämä on kahdelle nuorelle naiselle varsin vaarallinen paikka, Ardan varoitti.
    -Plaaplaa, Ebony sanoi halveksien ja ummisti silmänsä jottei hänen tarvitsisi tuijottaa Patrickin ruumista.
    -Plaa plaa? Ardan ihmetteli.
    -Yhtä kuin, olen tylsistynyt kuulemaan tuon saman asian joka ikinen kerta kun edes katson tänne päin! Ebony sanoi vihaisesti.

Aamuaurinko nousi

    -Minua ei tönitä! Erica sanoi vihaisesti ja tönäisi Jaredia, joka ei ollut varautunut tytön reaktioon vaan kaatui maahan.
Jared ei sanonut mitään vaan tuijotti vain Ericaa, joka katsoi kauhistuneena miestä. Ericakin tajusi tehneensä pahan virheen, vain hetki sitten tuon miehen veli oli tappanut hänen poikaystävänsä vain sen takia että tämä oli sylkäissyt tätä naamalle, mitäköhän Jared tekisi hänelle…
    -Voi paska! Järjestyksenvalvojat tulevat, Santar huudahti nopeasti ja tarttui Ericaa kädestä.
    -Hei mitä nyt? Erica huudahti Santarin vetäessä tyttöä perässään. Ardan harppasi ovelle ja katosi aukosta ulos. Hän laittoi oven hiljaa kiinni ja kääntyi muihin.
    -Santar on ihan oikeassa, nyt ulos täältä, nopeasti! Ardan huudahti. Santar avasi pienen luukun seinässä ja kapusi pimeään käytävään.
    -Minä en tuonne mene! Erica sanoi kauhistuneena muttei ehtinyt sanoa enempää kun joku oli jo tönäissyt tytön käytävään.
Jared hengitti raskaasti Erican niskaan. Ardan tarttui Ebonya kädestä ja melkein heitti tytön käytävään ja hyppäsi itse perässä.
    -No niin, nyt kaikki hiljaa ja menkää eteenpäin. Kohta tulemme keskelle punaista sektoria, ja yhtä kerrosta ylempänä onkin jo sininen sektori, eli rikkaiden sektori, Ardan sanoi halveksuen.
    -Emme me ole menossa täältä harmaalta sektorilta mihinkään! Erica parkaisi mutta ei saanut ääntään kuuluviin kun koura lennähti hänen suunsa eteen.
Jared piti tyttöä ihan kiinni itsessään ja Erica tunsi miehen rintakehän kohoilun selässään.
    -Sanottiin että ole hiljaa, Jared mumisi vihaisesti muttei päästänyt tyttöä mihinkään.
Kaikki pysähtyivät. He eivät voineet kulkea eteenpäin etteivät järjestyksen valvojat kuulleet heitä. Ebony tärisi kylmässä selkä vasten Ardania, joka oli aivan hänen takanaan. Kaikki viisi olivat aivan kiinni toisissaan. Ardan tunsi Ebonyn edessään ja kietoi kätensä tytön ympärille. Tyttö ei inahtanutkaan Ardanin pidellessä tätä.
Jaredkin nautti selvästi tilanteesta mutta sitä hän ei koskaan myöntäisi, hän ei myöntäisi edes itselleen että joku ihmisnainen oli saanut hänessä aikaan himon, joka oli sammutettavissa vain yhdellä tavalla…