Aamuaurinko nousi

Jared ja Ardan kirosivat raskaasti. Drak'hionlaismiehet olivat todella vihaisia, sillä ihmisnaisten käytös oli tullut heille täysin yllätyksenä. Drak'hionien kulttuurissa naisella ei ollut oikeastaan lainkaan arvoa. He olivat esineellistettyjä olentoja, joita miehet vartioivat mustasukkaisesti. Naista tarvittiin vain suvun jatkamiseen. Drak'hionien kulttuurissa mies oli ehdoton auktoriteetti naisille. Auktoriteetti, jota ei sopinut kyseenalaistaa missään tilanteessa.
    -Se narttu puri minua, Jared kirosi ja piteli yhä kättään.
Ardan ei sanonut mitään, vaan tuijotti synkeänä raskasta rautaovea kuin yrittäen murtaa sen katseellaan. Santar tunsi ystävänsä kyllin hyvin tietäen että tämän piti antaa hetken rauhoittua. Lopulta Ardan karjaisi silkasta pettymyksestä ja löi nyrkkinsä raskasta rautaovea vasten. Sen jälkeen hän kääntyi tyynesti Santaria ja Jaredia päin, ja näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
    -He taisivat pelästyä todella, Santar sanoi hiljaisella äänellä.
Jared nyökkäsi ja virnisti häijysti.
    -Heillä on todellakin syytä pelätä.
    -Minusta tuo ei kuitenkaan ollut kovinkaan järkevää, Santar sanoi.
Hän ei voinut myöntää itselleen, että häntä harmitti tummatukkaisen ihmistytön katoaminen.
    -Antaisitko sinä naisen hyppiä silmillesi? Ardan kysyi tyynesti.
    -En, Santar vastasi. -Mutta tuo teidän riehumisenne ei ainakaan parantanut asiaa.
    -Kaipaatko heitä? Jared kysyi iva äänessään.
    -En! Santar tiuskaisi. -Mutta heistä olisi päässyt eroon muutenkin.
    -Miten? Ardan kysyi ihmetellen.
Hän oli varma, että Santar tarkoitti tappamista ja hän ei kuitenkaan halunnut tappaa punatukkaista tyttöä. Uhkailuistaan huolimatta.
    -Eksyttämällä, Santar sanoi. -Tämä keltainen sektori oli heille ihan tuntematon alue. Se olisi käynyt hyvin helposti.
    -Eksyttämällä? Ardan älähti. -Olisit jättänyt heidät tänne selviytymään keskenään? Eiväthän he olisi tarvinneet muuta kuin kunnon opetuksen...
Santar ja Jared katsoivat Ardaniin kulmat kohollaan. Jared ei vaivautunut peittämään virnistystään.
    -Mitä nyt? Ardan tiukkasi ärtyneenä velipuolensa ja ystävänsä tuijotuksesta.
    -Ei yhtään mitään, Santar sanoi. -Minä tarvitsen nyt vahvan drinkin.
Sen sanottuaan andromedalaismies suunnisti kohti lähintä kapakkaa Jared ja Ardan vanavedessään.

Erica kuunteli korva ovessa kiinni kunnes ei kuullut enää yhtään mitään oven takaa.
    -Joko he ovat lähteneet, tai leikkivät että ovat lähteneet ja hyökkäävät sitten kimppuumme heti kun me tulemme ulos, Erica sanoi ja katsoi Ebonyyn joka kyhjötti toisessa nurkassa.
SX69 surisi ja pörisi, se oli kovin innoissaan saatuaan seuraa ja se vilkutteli valojaan.
    -Eivät he ole niin viisaita, Ebony virnisti ja hivuttautui ovea kohti.
Tyttö avasi ovea hieman raolleen ja kurkkasi toiselle puolelle.
    -Ei siellä ole ketään, Ebony huokaisi ja hietti jalkansa ulos ovesta.
    -Nytkö te jo menee pois? Androidi sanoi surullisesti.
    -Tuota, meidän täytyy nyt mennä, Erica sanoi ja vilkaisi Ebonya.
    -Kuule, etkö haluaisi tulla mukaan... Voisimme tarvita androidia, Ebony sanoi SX69:lle.
    -Minä mukaan. Haluaako te minä mukaan? Androidi sanoi kiivaana ja alkoi rynnistellä ympäri huonetta.
    -No voithan sinä tullakin, Erica sanoi ja mietti hetken aikaa oliko tämä sittenkään hyvä idea.
    -Minä tulee!!! Minä yksinäinen!!! Minä tulee!!! Androidi hehkutti innoissaan.
Erica hymähti Ebonylle jota alkoi naurattaa.
    -No niin ihan ensimmäiseksi meidän täytyisi löytää takaisin harmaalle sektorille.
    -Harmaa sektori, paha paikka! Androidi alkoi piipittää.
    -Se on meidän koti, Ebony selitti androidille, joka tuntui katsovan Ebonyyn pitkään olemattomilla silmillään.
Androidi oli noin polven korkuinen, roskiksen mallinen ja pyöreä. Sillä oli erikseen pää ja kädet muttei jalkoja se kulki pyörillä. Hyvin alkeellinen androidi, Erica päätteli.
    -Teidän koti, hyvä minä tulee teidän koti! SX69 iloitsi ja lähti piipittäen matkaan. Erica ja Ebony seurasivat sitä.
Hetken kuluttua he saapuivat hissin luokse joka natisten ja rymisten lähti viemään heitä alas päin.
    -SX69, oletko varma että tämä hissi on ihan turvallinen?
    -Turvallinen minulle, turvallinen sinulle! Androidi lallatteli ja Ebony ja Erica vain katsoivat toisiaan ja pyörittelivät silmiään.
    -Jonkun runosuoni kukkii..., Ebony naurahti hiljaa ja hissi pysähtyi.
    -Nyt harmaa sektori! Androidi huudahti innoissaan ja kärräsi itsensä hissin ovelle avaten sen hitaasti. Heti alkoi kuulua melua ja räsikettä ja tytöt huomasivat tulleensa keskellee tappelua. Kuusi miestä tappelivat jostain, tyttö eivät jääneet ottamaan selvää vaan puikkelehtivat toisiaan hakkaavien miesten ohitse suureen halliin, jossa kulki kaupustelijoita ja porukkaa istui kapakoiden ulkopuolella ryystäen juomiaan.
    -Hei tytöt, tuokaahan pyöreät pyrstönne tänne päin! Kuului huuto jostain nurkasta.
Ebony ja Erica eivät kiinittäneet huomiota huutoihin vaan jatkoivat matkaa.
    -Haluuks tyttö nakkia? Joku ihmismies kysyi Ericalta joka katsoi mieheen kauhuissaan ja lähti äkkiä pois.
    -No ei tartte olla epäkohteliaas! Mies huusi tyttöjen perään.
Lopulta Erica, Ebony ja androidi SX69 pääsivät hieman turvallisempaan paikkaan. Se oli Mama Pelagon ravintola. Se oli pikemminkin pahanlaatuinen räkälä mutta täällä majailivat dominyes-naiset joita ihmiset kutsuivat amazoneiksi vanhojen Maan tarinoiden mukaan. He olivat naissotureita jotka peittosivat miehen kuin miehen.
    -Hei sisaret! Kuului iloinen huudahdus yhdestä pöydätä ja Erican ja Ebonyn katsottua tarkemmin he näkivät ystävälliset amazoninaiset jotka olivat ahdisteleeet Ardania, Santaria ja Jaredia.
Erica hymyili ja vilkutti takaisin. Tytöt lähtivät kävelemään kohti heidän pöytäänsä.
    -Mihin jätitte saaliinne? Egena, pyöreähkö amazoninainen, uteli tytöiltä.
Ebony ja Erica vilkaisivat nolon näköisinä toisiinsa ja miettivät kuumeisesti mitä selittäisivät. He eivät voineet paljastaa amazoneille, etteivät miehet olleetkaan varsinaisesti heidän, sillä silloin he paljastaisivat valehdelleensa.
    -Meille tuli hiukan eri..., Erica aloitti, mutta Ebony vaiensi hänet nopealla kylkeen tökkäisyllä.
    -Me lähetimme heidät asioille, Ebony sanoi itsevarmasti.
    -Ilman vartijanaista? Regina, toinen nuorista amazoninaisista, kysyi hämmästyneenä.
    -Me luotamme heihin, Ebony sanoi. -He eivät uskaltaisi karata.
Erica puri huultaan ollakseen nauramatta. Hän kuvitteli sielunsa silmin Santaria kahleissa, jollaisissa amazoninaiset tapasivat pitää tuoreita "saaliitaan". Kyseessä oli vankka teräksinen kaulapanta ja vahva ketju. Se muistutti hiukan Maassa olevien koirien ulkoilutusvälinettä.
    -Omapa on asianne, Nagasha, vanhin amazoninaisista, sanoi. -Liittykää seuraamme.
Ebony ja Erica sekä heidän uusi ystävänsä, androidi SX69 istahtivat pöydän ääreen. Androidi SX69 oli niin häkeltynyt tästä yllättävästä väenpaljoudesta että osasi vain piipittää ja surista.
    -Miten te oikein saitte napattua ne drak'hionmiehet? Pygena uteli ihailevasti. -Kyllä minä sen andromedalaisen ymmärrän...
    -Et tätä tapausta, Erica mutisi.
    -Mitä, sisar? Pygena kysyi kohteliaasti.
    -Ei mitään, Erica sanoi ja hymyili ystävällisesti amazonille.
    -Se kävi ikään kuin vahingossa..., Ebony aloitti hiukan epävarmasti, sillä hän ei tiennyt että miten jatkaisi tarinaansa.
Amazoninaiset katsoivat sisaruksiin uteliaina silmät palaen.
    -He lankesivat ansaamme, Erica möläytti.
    -Oooh, Egena sanoi avoimen ihailevasti. -Millainen ansa se oli?
Ebony mulkaisi kiukkuisena Ericaa, joka pyöritteli avuttomana silmiään.
    -Oliko se jokin sudenkuoppa vai ketunrauta? Nagasha uteli. -En nähnyt piiskan sivalluksiakaan...
    -Se oli todellinen sudenkuoppa, Ebony mutisi. -Kaikki kävi yhdessä rysäyksessä.
    -Rysäyksessä nimenomaan, Erica vahvisti.
    -Onko koulutuksessa ollut ongelmia? Regina uteli. -Olen tietyllä tapaa aina haaveillut drak'hionmiehestä, siinä olisi hiukan haastetta...
    -Takuulla olisi, Ebony sanoi kuivakkaasti. -En voi missään nimessä suositella.
    -Olen samaa mieltä, Nagasha sanoi johtajaäänellään. -Ei ensimmäiseksi koulutettavaksi. Sinä pyydystät itsellesi ensin sävyisän ihmismiehen. Harjoituskappaleita pitää olla useampi kappale.
Regina näytti happamelta ja Erica oli tukehtua kahviinsa kuultuaan Nagashan sanat. SX69 pyöritteli suristen päätään.
    -Drak'hion julma, se vikisi.
    -Hyvin julma, Erica vahvisti ja virnisti Ebonylle.
    -Miehen koulutukseen tarvitaan vain kunnon ote, Egena sanoi hilpeästi ja läimäisi käsiään yhteen ikään kuin sanojensa vahvistukseksi. -Minä olen aina pitänyt napakoista läimäyksistä. Piekseminen ei edistä mitään.
Amazoninaiset jatkoivat vielä hetken aikaa keskustelua Ebonyn ja Erican kanssa kunnes Nagasha nousi seisomaan. Hän oli vaikuttava näky koko komeudessaan.
    -Valitettavasti meidän pitää jälleen jatkaa matkaamme, sisaret. Toivotan teille mahdollisimman hyvää ja voimakasta jatkoa. Jumalatar Athame teitä siunatkoon ja antakoon teille voimaa.
Ebony ja Erica nyökkäsivät kohteliaasti.
    -Jänniä, SX69 surisi heti amazonien lähdettyä. -Jänniä.
    -Todellakin, Ebony sanoi ja hymyili androidille. -Erittäin terävä huomio, SX69.
Pieni androidi tuntui suorastaan säteilevän onnesta.

Aamuaurinko nousi

Ebony onnistui säikäyttämään Erican totaalisesti purskahtamalla äkkiä hilpeään nauruun. Kun Erica lopulta sai tivattua sisareltaan, mikä mahtoi naurattaa, ei Ebony pystynyt sanomaan mitään, vaan osoitti yhä hytkyen lähintä nurkkausta. Huomattuaan mitä Ebony tarkoitti, alkoi Ericaakin naurattamaan. Sitä näkyä, joka hänen silmiensä eteen avautui, hän ei unohtaisi ikinä. Tuskainen ilme Santarin kasvoilla herätti lähinnä sääliä, kun isokoinen nainen piti miestä sylissään. Ardanin ja Jaredin kohtalo sen sijaan herätti sisaruksissa hilpeyttä, jota he eivät onnistuneet tukahduttamaan. Jaredin kädet olivat sidottu jollakin ja miehen ilme oli täynnä raivoa. Hänen ympärillään oleva nuori naiskaksikko eivät tuntuneet välittävän miehen asenteesta ja Jaredin raivoaminen soi kuuroille korville. Ardanin ilme sen sijaan oli vakava, Ebonyn mielestä jopa hätäinen. Drak'hionmiehen päällä istuva nainen suuteli parasta aikaa Ardanin kaulaa, ja Ebonyn katse onnistui paikantamaan kaulalla jäljet, jotka puhuivat omaa mykkää kieltä siitä, että hampaitakin oli käytetty.
    -Varsin hilpeää, Erica sai sanottua ja pidätteli hikkaansa, joka johtui liiasta nauramisesta.
    -Heidän onkin hyvä kärsiä hiukan, Ebony sanoi virnistäen ja vilkutti iloisesti Ardanille miehen huomattua tytön.
Ebony ei ollut ymmärtävinään Ardanin vihjailevia mulkaisuja, vaan kohautteli muka avuttoman oloisena hartioitaan.
Ebony ja Erica seurasivat näytöstä hyvän tovin, mutta kun Erica näki suurikokoisen naisen availevan Santarin housuja, päätti hän ainakin pelastaa miehen.
    -Minä olisin halunnut nähdä mitä hän tekee, Ebony sanoi pettyneenä Ericalle.
Erica ei vastannut sisarelleen, vaan vilkaisi tätä virnistäen.
    -Minä voin kertoa sinulle myöhemmin mitä hän olisi tehnyt…
    -Luuletko etten tiedä mitä hän aikoi? Ebony kysyi. –Olisin vain halunnut nähdä sen!
    -Perverssi! Erica sanoi nauraen Ebonylle.

Erica ja Ebony lähestyivät rohkeasti pitkiä naisia, jotka olivat täysin keskittyineitä miesuhreihinsa. Ebony koputti kohteliaasti Ardanin kimpussa olevan naisen olkapäätä.
    -Anteeksi, Ebony sanoi kohteliaasti. –Mutta hän ja nuo kaksi muuta ovat minun ja sisareni saaliita.
Nainen päästi nopeasti Ardanin otteestaan ja katsoi pahoiteleva ilme kasvoillaan Ebonya.
    -Olen pahoillani, Nagasha sanoi ja ojensi kätensä anteeksipyytävästi Ebonylle. –Emme todellakaan tienneet.
    -Ei se mitään, Ebony sanoi leppoisasti ja pörrötti rennosti Ardanin hiuksia kuin ohimennen.
    -Tekevällehän sattuu, ettekä te voineet tietää. Mitään peruuttamatonta ei siis tapahtunut.
    -Rauhaa siis sinulle sisar, Nagasha sanoi lämpimästi. –Toivon vain että sinulla riittää sisua drak'hionmiehen koulutukseen. Ethän vain ole mitenkään alistettu, sisar?
    -En en, Ebony vakuutteli. –Ja kyllä minä uskon kykyjeni riittävän. Lisäneuvot arvostetulta sisarelta eivät olisi tietenkään pahitteeksi…
Kun Ebony kuunteli Nagashan neuvoja ruoskien, iskujen ja läimäytysten käytöstä, hän sattui vilkaisemaan Ericaan, joka jutteli isokokoisen, Santarin kimpussa olleen, naisen kanssa. Erica tuntui punastelevan varsin rajusti ja Ebony päätti vaatia sisareltaan kuulla kaiken, mitä vieras nainen oli hänelle sanonut.
   

Aamuaurinko nousi

    -No niin poika…, Erica sanoi ja taputti Santaria poskelle. –Eiköhän nyt ole vaikka mitä kivaa uutta mitä kokeilla.
Hän oli juuri saanut paljon hyviä neuovoja uhkealta naiselta. Nainen edelleen katseli kaihoisin katsein Santariin, joka melkein tärisi kauhusta ja raivosta Erican taputellessa tätä päälaelle. Erica ja Ebony olivat kuitenkin oppineet sen verran muiden rotujen kulttuurista että he tiesivät ettei amatsoninainen koskaan vienyt miestä sisareltaan vaikka kuinka olisikin tätä himoinnut. Ja kaikki universumin naiset olivat sisaruksia keskenään, joten tämä sääntö päti onneksi myös Ericaan ja Ebonyyn.
    -No niin muista sitten että noilla hiuksilla voi tehdä vaikka mitä mukavaa…, Egena naureskeli ja kieritteli Santarin hiuksia sormissaan.
    -Aivan, yritän muistaa, Erica sanoi.
Hän oli punastunut Egenean ladellessa erilaisia vinkkejä miehen käsittelyssä.
    -Tuota noin, onko tämä kolmaskin mies teidän? Regina ja Pygena kysyivät Ericalta, joka katseli hilpeänä Jarediin joka muljautteli silmiään ja hieroi kipeitä ranteitaan.
    -No kyllähän tuokin meidän on… Täytyy kyllä sanoa että on niitä parempiakin kuin tuo, Erica sanoi ja osoitti Jaredia.
    -Niin me kyllä vaistosimme että hänessä oli jotain… No erilaista, naiset naureskelivat Jaredille, joka yritti pitää ilmeetöntä naamaa, mutta hänen ylähuulensa nykivästä liikkeestä ei voinut erehtyä; mies oli raivoissaan.
    -No niin, ehkä me nyt lähdemme tästä sitten jatkamaan matkaa. Pitäkää te huolta nyt noista miehistänne, Nagasha naurahti ja pörrötti Ardanin hiuksia.
    -Et tiedäkään miten mukavaa meillä olisi ollut poikaseni…, Nagasha naurahti ja lähti muu joukkue perässään kävelemään kohti käytävää joka johti lukuisille kauppapaikoille.

Erica seisoi Santarin edessä vilkutellen hilpeänä naisille jotka pian kuitenkin katsoivat nurkan taakse ja tytöt olivat omillaan. Santar ei aluksi sanonut mitään, hän vain tuijotti epäuskoisena Ericaan. Jared kihisi kiukusta ja yritti miettiä kaikkia niitä tapoja jolla hän kiduttaisi ja tappaisi molemmat tytöt.
    -No niin pojat, nyt sitten on teidänkin nahkanne pelastettu, Erica naurahti mutta sulki nopeasti suunsa nähtyään Jaredin ja Santarin seisovan takanaan.
He eivät vaikuttaneet kiitollisilta.
    -No älkää nyt noin onnellisia olko pelastuksestanne…, tyttö hihitti kunnes tunsi kouran kurkullaan.
    -Anna minulle yksikin syy miksi en tappaisi sinua tässä ja nyt.
Erica pelästyi Jaredin reagointia muttei pystynyt sanomaan mitään kun mies puristi hänen kurkkuaan niin että tytön oli vaikea saada henkeä.
    -Nirri poikki vain minun puolestani, Santar sanoi ja katsoi välinpitämättömänä Ericaan.
Erica yritti haukkoa kauhuissaan henkeä mutta miehen koura hänen kaulansa ympärillä ei antanut edes pienen ilman pisaran kulkeutua tytön keuhkoihin. Yhtäkkiä Jared kuitenkin päästi Erican vapaaksi ja tyttö putosi polvilleen henkeään haukkoen ja kurkkuaan pidellen.
    -Olen saanut aikalailla tarpeekseni tästä, Jared sanoi ja tuijotti jalkojensa juuressa köhivää Ericaa.
    -Painu… Helvettiin…, Erica sai köhistyä pidellen kurkkuaan.
    -Pidähän pienempää suuta, nainen. En ole juuri nyt kovin suvaitsevaisella tuulella, Jared sanoi vihaisesti ja potkaisi tytön nurin.
Santar vain katsoi vierestä, hän oli kuitenkin valmiina käymään Jaredin kurkkuun jos tämä meni liian pitkälle. Santar ihmetteli itsekin miksi.

Ardan katsoi Ebonya pitkään loimuavilla silmillään. Yhdellä pikaisella silmäyksellä Ebony huomasi että
drak'hion mies oli nyt todella raivoissaan. Ebony kuitenkin vastasi Ardanin katseeseen hyvin tyynesti, vaikka hänen täytyikin myöntää itselleen, että häntä pelotti ihan aavistuksen verran.
    -Annoinko minä luvan koskea minuun? Ardan kysyi kauhistuttavan hiljaisella ja matalalla äänellään.
Ebony keräsi tahdonvoimansa pysyäkseen välinpitämättömänä ja kohautti olkiaan.
    -Et, mutta entäs sitten?
    -Kukaan ei koske minuun ilman lupaani, Ardan ärjäisi ja tarttui Ebonya kipeästi käsivarresta.
    -Voi itku, Ebony kirahti hampaidensa välistä. -Menikö kampauksesi pilalle?
Ardanin läimäys Ebonyn kasvoihin itseasiassa sattui, ja se yllätti Ebonyn. Jälkeenpäin Erica sanoi Ebonylle, että hänen olisi pitänyt osata odottaa sitä.
    -Sinuna tosiaan sulkisin suusi hyvin nopeasti, Ardan suorastaan huusi.
    -Minä sanon mitä haluan ja missä haluan! Ebony kiljaisi takaisin. -Me emme ole Drak'hionissa ellet ole sattumoisin huomannut sitä!
Ardan tarttui kovakouraisesti Ebonya kasvoista ja veti tytön rajusti itseään lähemmäs.
    -Olen tänään tappanut jo kerran, Ardan miltei kuiskasi. -Voin tehdä sen toisenkin kerran. Minulla ei ole omaatuntoa.
Pelon ja kivun kyyneleet kihosivat Ebonyn silmiin ja hänen toiseen poskeensa oli jo hyvää vauhtia kohoamassa punainen läiskä. Kipu tuntui vain lisääntyvän. Ebony kirosi itseään kun tunsi kuuman kyyneleen vierivän pitkin poskeaan. Minä vihaan itkemistä!
Ardan katsoi Ebonyyn halveksien ja tönäisi tytön kauemmas itsestään.
    -Naiset ovat heikkoja ja minä en ikinä halua ottaa taakakseni sellaista, Ardan sanoi kylmällä äänellä.
    -Saat syyttää ihan itseäsi! Ebony tiuskaisi ja pyyhki nopeasti kyyneleet kämmenselkäänsä ennen kuin kukaan muu huomaisi niitä. -Kukaan ei pakottanut sinua tulemaan minun ja Erican mukaan!
Ardan puri huultaan ja käänsi selkänsä Ebonylle halveksivasti. Hän ei halunnut paljastaa tytölle ettei itseasiassa keksinyt mitään sanottavaa enää. Hän ei todellakaan tiennyt miksi hän, Santar ja Jared olivat sekantuuneet koko juttuun. Ardan ei ollut koskaan aiemmin elämässään ollut näin pulmallisessa tilanteessa. Hän totesi itsekseen katkerana, että olisi pitänyt kuunnella isän neuvoa: "älä sekaannu ihmisten asioihin".

Aamuaurinko nousi

Jared katseli maassa makaavaa Ericaa, joka piteli vatsaansa johon Jared oli häntä potkaissut. Muutaman sekunnin kuluttua Ebony huomasi Erican maassa ja juoksi tämän luokse.
    -Mitä helvettiä te oikein yritätte!? Ebony kirahti Jaredille ja Ardanille joka oli tullut myös Erican luokse.
    -Turpa kiinni, nainen. Nyt häivytään täältä, Jared murahti ja käännähti lähteäkseen.
    -Tervemenoa ääliö! Ebony sanoi ja nosti Erican ylös.
Potku selkään tuli yllätyksenä ja Ebony lennähti maahan mahalleen. Potku ei ollut kova mutta sen verran nopea että tyttö jäi hetkeksi makaamaan maahan yllättyneenä.
    -Teidän täytyy oppia puhuttelemaan meitä oikein, Jared sanoi Ebonylle joka makasi Erican vieressä.
Ebony ei korvaansakaan lotkauttanut vaan nousi seisomaan kylmän rauhallisesti ja nosti Erican vierelleen. Ebony käveli suoraan Jaredin eteen ja jäi tuijottamaan miestä hetkeksi aikaa suoraan silmiin.
    -Kukaan... Ei kukaan koske minun siskooni, Ebony sanoi vaarallisesti ja puristi kätensä nyrkkiin.
Santar ja Ardan arvasivat heti mitä tyttö aikoi tehdä ja ennen kuin ehtivät estää häntä, oli Jaredilla mustelma toisessa poskessa ja mies piteli sitä yllättyneenä. Jared tuijotti hetken aikaa tyttöä ihmiessään, nainen ei ollut koskaan ennen lyönyt häntä. Ebony käytti hyväkseen miehen ihmetystä ja tarttui Ericaa vyötäröstä lähtien raahaamaan tätä eteenpäin. Jared oli juuri toipunut järkytyksestä kun Ebony työnsi Erican pienestä ovesta sisälle pimeään huoneeseen. Ovi oli raskas mutta siinä oli sisäpuolella lukko. Ebony ei sitä tiennyt mutta hän oli löytänyt vanhan käytöstä poistetun hissin. Juuri kun Ebony oli itse kömpimässä huoneeseen Jared tarttui häntä nilkasta yrittäen vetää tyttöä takasin samalle puolelle. Ebony kirkaisi pelosta ja yritti potkia miehen kättä pois jalastaan. Toinenkin käsi ilmestyi Ebonyn jalalle ja hän oli jo puoliksi ulkona huoneesta kun Erica huomasi tilanteen ja riensi auttamaan sisartaan. Erica kumartui ja puraisi toista käsistä, käsi taisi olla Ardanin, sillä mies kirahti ja tarttui Ebonyyn toisella kädellään. Erica puri Jaredia käteen ja juuri kun mies oli vaihtamassa toista kättä sai Ebony jotenkin potkaustua miehet hieman kauemmas. Hän heilautti jalkojaan ja sai ne juuri ja juuri sisälle kun Erica läimäytti raskaan oven kiinni ja laittoi lukon nopeasti kiinni. Molemmat huohottivat hetken aikaa pelästyneinä sysipimeässä huoneessa.
    -Eivät he varmaan olisi tehneet meille mitään..., Erica yritti rauhoittaa lähinnä itseään.
    -Eivät tietenkään, uhoavat vain... Ebony sai sanottua hieman epävarmana asiasta.
    -Täällä on pimeää..., Erica nyyhkäisi.
    -Niin minä tiedän. Todella pimeää, Ebony sanoi ja yritti käsikopelolla tutkia aluetta.
    -Mitä tytöt? Tytöt suututti drak'hionlainen, tytöt kuolee..., kuului pieni vikisevä ääni nurkasta.
Ebony ja Erica pelästyivät ja huudahtivat painautuen samalla seinää vasten.
    -Ei minä pelota, ei minä drak'hion. Minä pieni, minä kiltti... Minulla valo..., kuului tuo outo vikinä ja samalla pieneen kuiluun syttyi himmeä punainen valo.
    -Kuka sinä olet? Erica sanoi ja henkäisi kiitollisena valosta.
    -SX69, olento vastasi ja lisää valoja välkkyi. -Minä pieni, minä kiltti...
    -Juu juu, Ebony sanoi ja katseli epäluuloisena pientä robottia. -Mitä sinä täällä teet?
    -Minä asua täällä, SX69 vastasi hiukan loukkaantunut sävy äänessään. -Te tunkeutua SX69:n kotiin. Mutta minä olla kiltti. Drak'hion ei kiltti. Drak'hion julma.
    -Drak'hion hyvin julma, Erica mutisi ärtyneenä.
Tytöt kuulivat huutoa raskaan oven toiselta puolelta, mutta he eivät saaneet sanoista selvää. Ovi oli liian ääni tiivis.
    -Voimmeko olla täällä hetken aikaa? Ebony kysyi kohteliaasti androidilta.
    -Ihminen ei tykkää tämä, SX69 vikisi ja vilkutteli valojaan. -Pimeä, ei ruokaa.
    -Ihan muutama tunti vain? Erica aneli.
    -Ai? Androidi kysyi pettyneenä. -Vain muutama tunti?
    -Pimeä, ei ruokaa, Ebony muistutti. -Vain siksi aikaa kunnes nuo... nuo... hullut häipyvät tuolta!
SX69 tuntui harkitsevan asiaa, sillä se tuntui surisevan kovasti. Lopulta se teki pienen nyökkäyksen tapaisen eleen.
Tytöt huokaisivat helpotuksesta.

Aamuaurinko nousi

Pimeä käytävä tuntui jatkuvan Ebonyn mielestä loputtomiin. Hän ei käsittänyt, että miten etummaisena kulkeva Santar pystyi mitenkään näkemään eteenpäin. Kävely oli hyvin hiljaista eikä Ebony uskaltanut päästää ääntäkään. Hän kuuli vain hyvin vaimeana Jaredin ärtyneen muminan ja yritti kovasti olla törmäämättä mieheen.
    -Voi paska! Ebonylta pääsi kun hän törmäsi vahingossa seinään käytävän tehdessä äkkijyrkän 90:n asteen.
    -Minähän sanoin että olkaa hiljaa! Jared äyskähti.
    -Älä sinä ala…, Ebony aloitti, mutta tunsi samantien Ardanin käden paiskautuvan suunsa eteen ja drak'hionmies veti tytön kiinni lihaksikasta vartaloaan vasten.
    -Suu kiinni, Ardan sanoi hiljaa aivan Ebonyn korvan juuressa.
Ebony ei uskaltanut liikahtakaan ja hän kuuli järjestyksenvalvojien huudot ja juoksuaskeleet seinän toisella puolella. Erica, Jared, Santar, Ebony ja Ardan olivat aivan paikoillaan ja hiljaa. Ebony värähti kun tunsi Ardanin käden hyväilevän itseään. Ebony ei ensin halunnut edes uskoa sitä mitä tunsi, eikä halunnut myöntää itselleen nauttivansa miehen kosketuksista ja läheisyydestä.
    -Jatketaan, kuului lopulta Santarin hyvin vaimea ääni.

Ardan ei itseasiassa edes tiennyt mikä häneen iski, kun hänen kätensä alkoivat liikkua Ebonyn vartalon pehmeitä kaaria pitkin. Hän selitteli itselleen, että halusi vain ärsyttää edessään kävelevää tyttöä, mutta pieni omantunnon tapainen hänen sisällään sanoi että kyse oli muustakin. Ardan vaiensi sen äänen ärtyneenä mielestään ja päästi otteensa Ebonysta, ja tönäisi kevyesti tyttöä jatkamaan matkaansa eteenpäin. Ardanin, tuon temperamenttisen drak'hionlaismiehen, mieltä kuohutti yhä kun hän ajatteli Patrickia Ebonyn kimpussa. Se mies oli röyhkeä sika! Ansaitsi todellakin kuolemansa! Ardan ajatteli kiukkuisena ja puri hampaitaan yhteen jottei olisi kironnut ääneen.
    -Sininen sektori on kohta ohitettu, ja pääsemme palaamaan harmaalle sektorille, Santarin hiljainen ääni keskeytti Ardanin ajatukset. –Kierrämme vielä vain keltaisen sektorin kautta.
    -Yrittäkää olla hiljaa sillä alueella, Ardan sanoi ärtyneellä äänellä. –Siellä liikkuu paljon porukkaa ja seinilläkin on siellä korvat.
    -Ardan, olet typerys, Ebony sanoi kuin lapselle. –Keltainen sektori on täynnä kauppiaita ja meteli on myös sen mukainen. Ei meitä kuule kukaan joten lakkaa jo hysterisoimasta.
Ardan tarttui Ebonya raivostuneesti hiuksista.
    -Katso hiukan tarkemmin ketä sanot typerykseksi! Mies ärähti uhkaavasti.
    -Katson katson, Ebony sanoi ivallisesti vaikka kivun kyyneleet kihosivatkin hänen silmiinsä. -Ja juuri siksi minä sinua…
    -Lopettakaa jo! Santar kivahti. –Tukkikaa turpanne, niin voimme jatkaa!
Ardan mulkaisi pimeässä vielä Ebonya kiukkuisesti, mutta oli sittenkin iloinen ettei tyttö nähnyt sitä pimeässä käytävässä. Mulkoileva Ardan ei ollut kovin komea näky, ja mies tiesi sen itsekin.

Santar käveli etunenässä ja yritti nähdä eteensä. Käytävä jatkui vielä jonkin matkaa kunnes he tulivat ovelle, joka avautui naristen ja Santar pujahti ulos. Hän ei muistanut että oven takana oli pieni pudotus ja tipahti maahan ähkäisten vihaisesti. Erica tuli miehen takana ja naurahti Santarille, joka makasi maassa.
    -Löytyikö mitään? Erica naurahti mutta nähytään Santarin ilmeen hän päätti olla ihan hiljaa, ainakin vähän aikaa.
Seuraavaksi käytävästä hyppäsi Jared kevyesti maahan.
    -Vihdoinkin raikasta ilmaa…, Jared sanoi ja mulkaisi maassa edelleen makaavaa Santaria.
    -Mitä hittoa sinä sinä teet? Mies kysyi ja jäi tuijottamaan Santaria.
    -Älä vain sano että satutit itsesi? Erica naurahti vahignoniloisesti.
    -Haistakaa paska, molemmat, Santar sanoi ja yritti nousta ylös muttei päässyt sillä hänen nilkkansa oli nyrjähtänyt.
Ebony hyppäsi seuraavaksi ketterästi alas ja hänen perässään Ardan joka mulkoili ihmiessään Santaria.
    -Mitä sinä siinä teet? Mies kysyi ja kumartui nostamaan ystävänsä jaloilleen.
    -Jos joku sanoo minulle vielä sanankin niin joku kuolee, Santar sanoi kylmästi ja nojasi Ardaniin.
    -Miehet sitten valittavat kaikesta kuin pikkuiset vauvat, Erica sanoi ja tunsi potkaisun nilkassaan.
    -Katsotaan mitä itse tykkäät kun murskaan sinun polvilumpiosi! Santar sanoi vihasesti.
Erica kirahti potkun aiheuttamasta kivusta ja päätti pysyä vihaisesta Santarista kaukana.
    -No niin, jos nyt sitten rauhoituttaisiin ja mentäisiin eteenpäin, Ardan sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin.

    -Vai tämä on sitten kauppahalli…, Ebony katseli ihmeissään ympärilleen.
Keltaisella sektorilla oli paljon käytäviä, ne eivät olleet pimeitä eivätkä yhtä kapeita kuin muilla sektoreilla ja lisäksi ne olivat täynnä erilaisia kojuja ja myyntialustoja. Osassa kojuja oli ihan järkevääkin tavaraa, jotkut tuntuivat myyvän kaikkea mitä roskiksesta vain olivat sattuneet löytämään. Suuri ihmishälinä jatkui pitkälle ja huumaava hälinä kuulosti Ebonyn korvaan jokseenkin jopa kotoisalta.
-Odottakaa te tässä, jos pystytte siihen, Erica sanoi miehille.
-Mikä sinä olet meitä käskemään? Jared kohotti kulmiaan.
-No tehkää mitä haluatte mutta me ainakin Ebonyn kanssa menenmme katselemaan nähtävyyksiä, Erica sanoi ja tytöt lähtivät jättäen miehet seisomaan keskenään hölmistyneenä.

Ardan heilautti Santarin maahan istumaan ja jäi itse seisomaan kädet puuskassa nojaten seinään. He olivat vallanneet kulmauksen, jonne ei nähnyt muuten kuin jos tiesi minne katsoa.
    -Mitäs minun vanhat silmäni näkevätkään!? Kuului huudahdus Jaredin takaa ja valtavan kokoinen nainen, yli metriyhdeksänkymmentä senttiä pitkä ja hieman ylipainoinen nainen huudahti ja tuijotti ahnain silmin Jarediin.
    -Nämähän ovat drak'hionlaisia! Toinen nainen, joka tuli nurkan takaa, huudahti.
Molemmat naiset olivat yhtä isoja ja maskuliinisia, mutta toinen oli selvästi vanhempi. Vielä kolmas ja neljäskin nainen tulivat nurkan takaa. Ardan ja Jared yrittivät olla kuin eivät huomaisikaan naisia.
    -Minä vihaan drak'hionmiehiä ja sinä tiedät sen, Nagasha, ylipainoisen näköinen nainen sanoi ystävälleen.
Nagashaksi kutsuttu nainen oli todellakin varsin komea ilmestys. Vaaleansuklaan värinen, huippuunsa trimmattu ja treenattu vartalo, oli näyttävä näky. Naisen pitkät ja paksut hiukset olivat palmikoitu monimutkaisille leteille, eikä hänen kasvojensa ilme antanut kovin lempeää vaikutelmaa.
    -Kuka tahansa nainen vihaa drak'hionialaismiehiä, Nagasha sanoi provosoivasti ja katsoi Ardaniin ja nuolaisi huuliaan.
Ardan ei voinut mitään kylmille väreille jotka hiipivät hänen selkäänsä pitkin.
    -Miten suoritamme jaon? Ylipainoinen, mutta ei taatusti huonokuntoinen, nainen kysyi Nagashalta. –Sinä olet vanhin joten sinä päätät.
Jared nousi seisomaan kiukun leimahtaessa hänen silmissään.
    -Jaon? Me emme ole jaettavissa, joten te…
    -Hiljaa! Nagasha ärjäisi. –Sinulta ei kysytty yhtään mitään!
Jared sulki hölmistyneenä suunsa. Uskomatonta!
    -Minä haluan tuon vaalean, kovasti äänessä ollut iso nainen sanoi Nagashalle ja hymyili leveästi yhä kivusta irvistelevälle Santarille.
    -Minun puolestani voit hoitaa hänet, Egena, Nagasha lupasi jalomielisesti ja Egenaksi kutsuttu nainen lähestyi Santaria hieroen käsiään toimeliaan näköisenä yhteen.
    -Regina ja Pygena, Nagasha sanoi ja katsoi kahta nuorta, mutta varsin päättäväisen näköistä naista. –Uskon että pystytte hoitamaan tuon pitkähiuksisen drak'hioneläimen…
Jared alkoi esittää vimmatusti vastalauseita, mutta päättäväiset neidot hiljensivät hänet varsin nopeasti ja tehokkaasti.
Kun jako oli suoritettu, Nagasha istui muitta mutkitta hajareisin Ardanin syliin. Hyvin hämmentynyt mies ei osannut sanoa, saatikka tehdä asialle yhtään mitään. Pieni irvistys käväisi miehen kasvoilla, kun varsin dominoiva nainen näykkäisi häntä korvasta. Ardan ei ollut varma, että oliko hänen korvansa enää edes tallella.
    -Te drak'hionlaismiehet olette saaneet kukkoilla jo ihan tarpeeksi, Nagasha mumisi hieroessaan kovakouraisesti Ardanin niskaa. –Nyt sille on tultava loppu.
Ardan tunsi ihonsa kuumottavan ja hän ei tiennyt mihin olisi kätensä pistänyt Nagashan vartalon keinuessa itseään vasten. Nagashan virnistys sai Ardanin vaihtamaan rajusti väriä, kun nainen rohkeasti kouraisi häntä haarojen välistä ja tunsi, mitä hänen elimelleen oli tapahtunut.
    -Minä pidän kovista kundeista, Nagasha sanoi ja nuolaisi Ardanin poskea.
Mies itseasiassa vapisi.

Jared oli pinteessä. Naiset olivat työntäneet hänet kiinni seinään ja Jared yritti voimakeinoin päästä pois heidän rajusta syleilystään.
    -Turha yrittää poika, et sinä meistä ihan näin helpolla pääse eroon, naiset naurahtivat ja toinen heistä alkoi hivellä Jaredin rintakehään pyörivin liikkein.
    -Nyt saavat drak'hionlaiset miehet tietää miltä heidän naisistaan tuntuu…, toinen naisista naurahti huvittuneesti ja suuteli Jaredia rajusti suulle.
Mies yritti työntää naista kauemmas itsestään mutta ei onnistunut siinä.

Santar istui nojaten seinään kun hän näki suurikokoisen naisen lähestyvän itseään.
    -Voi sinua pientä, onko sinulla jalka pipi? Nainen naurahti je repäisi miehen seisomaan eteensä pidellen tätä hartioista kiinni.
Santar ähkäisi kivusta.
    -Voin luvata sinulle että tämän jälkeen vasta kipeä oletkin, nainen virnisti ja suuteli hämmästynyttä Santaria.
    -Voi pas…, Santar yritti sanoa.
    -No no kultaseni, ei sentään kiroilla. Eikös se kuulu drak'hionlaisille? Ole onnellinen ettet ole drak'hionlainen, en edes halua tietää mitä sisareni heille tekevät…, nainen huohotti kiimassa Santarille, joka yritti kaikin keinoin väistellä uhkean neidon ahnaita käsiä.

Jared hengitti kiivaasti kun toinen naisista veti veitsen esiin.
    -Te drak'hionlaisethan tykkäätte rajuista leikeistä avuttomien naisten kanssa… Kokeillaan nyt asioita hieman toisin päin, nainen hymyili melkein hellästi ja painoi veitsen Jaredin kurkulle.
Jared ei pystynyt tekemään mitään.
    -Itseasiassa minun tekisi mieleni tappaa sinut… Te saatte paljon pahaa aikaan, mihin tahansa menettekin. Erään drak'hion miehen takia minun sisareni ei enää koskaan tule olemaan samanlainen kuin aikaisemmin…, nainen sanoi ja liikutti veistä Jaredin kaulalla, pieni ohut verivana alkoi valua alas miehen rinnuksille.
    -Lopetahan jo Regina, toinen naisista sanoi ja nuolaisi miehen rinnuksilla kiiltelevän veren.
    -Emme kai me häntä halua toimintakyvyttömäksi pelästyttää, Pygena naurahti ja tarttui Jaredia hiuksista.

Santar ähkäisi kivusta kun Egenaksi kutsuttu uhkea nainen vetäisi hänet kiinni itseensä.
-Nyt saat tuntea miltä tuntuu ihka oikea nainen! Egena sanoi hilpeästi.

Tällä välin Ardan yritti taistella Nagashaa vastaan, tuloksettomasti.

Erica käveli ripeästi pitkin käytävää Ebony vierellään. He kuulivat askeleet takanaan mutta tulija oli sen verran kaukana etteivät tytöt nähneet kuka se oli. Erica nopeutti askeleitaan hieman huolestuneena.
    -Helvetti mikä paikka! Kun päästään tuon oven luokse, mennään siitä sisälle ja lukitaan ovi! Erica sanoi ja vetäisi Ebonyn mukaanasa.
Henkilö heidän takanaan nopeutti hänkin askeleitaan. Käytävän pimeys oli ahdistava ja Erican sydän pamppaili hänen melkein juostessa ovea kohti. Pimeys tukahdutti hänen kaikki aistinsa, mutta toisaalta kaikki tuntui kuuluvan paljon paremmin ja terävämmin kuin koskaan ennen. Kun näköaisti meni, keräsi hän kaikki muut aistinsa huippuunsa ja veti pelästynyttä Ebonya perässään.
    -Kun sanon niin aletaan huutamaan, Erica sanoi ja hiljensi hieman vauhtiaan, he olivat saavuttamassa oven.
    -En usko että huutaminen auttaisi yhtään mitään, Ebony sanoi ja vihdoin tytöt pääsivät ovelle ja juuri kun Erica oli läimäyttämässä sen kiinni huojentuneena joku laittoi jalkansa oven väliin ja repäisi sen auki. Huoneessa oli hieman valoa, se ei ollut niin tukahduttavan pimeä kuin käytävä. Huone oli aivan tyhjä, siellä ei ollut mitään. Kenties se oli ollut jonkun koti jossain vaiheessa mutta nyt se oli vain huone tyhjillään. Erica kirahti kun ovi repäistiin auki hänen käsistään.
    -Olen samaa mieltä Ebonyn kanssa… kuului ivallinen ääni.
    -Patrick? Erica huudahti hämmästyneenä.
    -Täällä ei kukaan huomaa mitään jos alatte kirkua.
    -Usko jo omahyväinen paska, minä en mene naimisiin kanssasi vaikka olisit viimeinen mies maan päällä! Erica sanoi vihaisesti.
    -Etkö? Etkö todella? Patrick naurahti pirullisesti ja tarrasi Ebonyn ranteeseen.
Erica tuijotti Patrickia tyrmistyneenä. Tähänkö mieheen hän todella oli ollut rakastunut?
    -Ettkö edes siskosi puolesta? Patrick naurahti ja nuolaisi Ebonyn kaulaa ahnaasti.
Ebony yritti vetäytyä kauemmas ja henkäisi kauhistuneena.
    -Patrick lopeta! Ebony kirahti.
    -Erica… Sinulla on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet nyt heti minun mukaani ja astut kanssani avioon kuten oli sovittu, tai sitten sisarellesi käy huonosti. Sinähän tiedät mitä minä kykenen hänelle tekemään…
    -Erica! Älä helvetissä suostu tuon hullun…
Erica valahti kalman kalpeaksi.
    -Patrick! Anna Ebonyn olla! Erica pyysi ja tarttui Patrickia käsivarresta.
Patrick ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen paljoakaan huomiota vaan puhui Ebonylle käheällä ja matalalla äänellä. Ebony oli vakuuttunut siitä, että Patrick oli lopullisesti seonnut.
    -Tiedätkö Ebony… Olen himoinnut sinua jo jonkin aikaa. Katsellut kun riisudut, nähnyt vartalosi kiihoittavat kaaret, huomannut kun täydellisen pyöreät rintasi kohoilevat hengityksesi tahtiin esitellessäsi niitä… En malta lainkaan odottaa mitä housujesi sisältä löytyykään kun pääsen tutustumaan märkään aukkoosi…
    -Sinä olet oksettava irstas sika! Ebony sanoi kauhistuneena ja yritti päästä irti Patrickin otteesta. –Saastainen eläin suorastaan!
Patrick nauroi ja vei kätensä rohkeasti Ebonyn haarojen väliin ja painoi suunsa raa'asti Ebonyn suuta vasten. Erica kirkaisi ja säntäsi Patrickin kimppuun takoen nyrkeillään miestä selkään. Napakka potku Erican vatsaan lennätti tytön kuitenkin vasten hämärän huoneen seinää vasteen. Ebonyn reagointi kuitenkin yllätti Patrickin. Tyttö potki Patrickia ja löi miestä kasvoihin. Ebony jäi kuitenkin auttamatta alakynteen Patrickille, ja tyttö toivoi kuolevansa kun Patrick tarttui tyttöä hiuksista ja taivutti tämän päätä taaksepäin, niin että Ebonyn rinnat kohosivat sopivasti Patrickin huulien uloittuville. Juuri kun Patrick oli näykkäisemässä Ebonya paidan alta kuultavasta nännistä, mies ähkäisi kun voimakas nyrkin isku osui tätä kylkeen. Ebony tunsi kun häntä otettiin käsivarresta kiinni ja sysättiin kohti puolitajuntonta Ericaa. Ebony silmäili nopeasti ympärilleen ja hämmästyi kovasti nähdessään tutunoloisen kolmikon, Ardanin, Jaredin ja Santarin.
    -Minä en pidä miehestä, joka kiristää naista, Ardan murahti vihaisesti ja tarttui Patrickia kauluksesta nostaen miehen kevyen näköisesti ilmaan.
    -Ja minä en pidä kun minut tullaan keskeyttämään, Patrick sanoi vihaisesti ja sylkäisi Ardania kasvoihin. Jossakin taustalla Ebony kuuli Jaredin naurahtavan.
Ardan päästi Patrickin putoaan otteestaan ja pyyhki raivo katseessaan syljen naamaltaan. Hän loi Patrickiin pitkän ja vakaan katseen. Ja Patrick oli näkevinään jopa aavistuksen omaisen hymyn drak'hionlaisen miehen kasvoilla. Patrick ei ollut edes ehtinyt saada ajatustaan loppuun, kun tunsi Ardanin kädet kaulansa ympärillä. Terävä nykäisy ja sen jälkeen oli täysin hiljaista.
    -En pidä miehistä jotka sylkevät päälleni, Ardan sanoi kylmän rauhallisesti ja päästi Patrickin elottoman vartalon tippumaan maahan.
    -Veliseni, täytyy sanoa että kuolema pukee häntä, Jared naurahti.
    -Emmekö juuri puhuneet jotain itsensä hillitsemisestä…? Santar sanoi ja potkaisi elotonta ruumista.
    -No, en ollut vielä aloittanut… Ardan naurahti ja vetäisi maassa makaavan Ebonyn ylös.
Tyttö tuijotti drak'hionmiestä eikä tiennyt olisiko iloinen vai näreissään.
    -Mitä hittoa te täällä teette? Todella järkevää tulla harmaalle sektorille kahdestaan… Ardan sanoi.
Ebony ei sanonut miehelle mitään takaisin vaan tuijotti Patrickin elotonta ruumista kauhuissaan. Erica nousi ylös ja käveli Jaredin eteen tuijottaen ruumista.
    -Hän sai mitä ansaitsi, Erica sanoi ja tönäisi ruumista jalallaan kuin kokeillakseen oliko mies vielä elossa.
Ebony oli kuulevinaan hieman surumielisyyttä Erican äänessä. Ebony ei osannut tehdä muuta kuin tuijottaa ruumista.
    -Mitäs nyt tehdään… Siis ruumille? Jared kysäisi ja tuijotti Ardaniin ja Santariin.
    -Jaa-a en ajatellut niin pitkälle… Ardan sanoi.
    -Se ei olekaan sinun tapaistasi, Santar murahti hieman hermostuneesti.
    -Niin, jätän sen homman sinulle, Ardan irvisti ystävälleen, joka huokaisi.
    -No lähdetään vain pois täältä… Ei kukaan osaa kaivata Patrickia vielä ja kuolema harmaalla sektorilla ei ole mikään erikoinen aisa… Joten häivytään ja jätetään ruumis tänne, Santar sanoi.
    -Emme me voi jättää Patrickia tänne! Ebony huudahti ihmeissään.
    -Ai emme vai… olisitko kenties halunnut että olisimme jättäneet teidät ihan vain kahden kesken? Ardan kysyi ivallisesti tuijottaen samalla Ebonya suoraan silmiin.

Aamuaurinko nousi

Aamuaurinko nousi

Erica ei halunnut ajatella koko asiaa. Hän ei kuullut mitään eikä halunnut katsoa maassa makaavaa miestä jota hän kerran oli rakastanut. Kuinka hän ei ollut nähnyt tätä… Kuinka Patrick olikin voinut olla sika hänen selkänsä takana…
    -Voi että, nyt sinun rakastettusi on sitten kuolla kupsahtanut, Jared sanoi liioitellun osaanottavasti.
Erica vilkasi mieheen ja tuhahti jotain.
    -Mitä? Jared sanoi ja tuli hieman lähemmäs.
    -Oli hän ainakin parempi kuin kukaan teistä kolmesta, Erica sanoi ja hymyili ivallisesti. Hän tiesi, että se oli vale.
    -Oh tuo osuikin suoraan sydämeeni, Santar sanoi ja piteli rintaansa tuskaisen näköisenä.
    -Hmph, Erica murahti eikä osannut, vastoin luonnettaan, sanoa yhtään mitään muuta.
    -Katsos nainen meni hiljaiseksi, no sehän ei ole mitenkään erikoista, teen usein sellaisen vaikutelman, Santar naurahti.
    -Olet oppinut liikaa ihastuttavilta drak'hionlaisilta ystäviltäsi jotka elävät edelleen keskiajalla, Erica sanoi vihaisesti.
Hänestä ei ollut sopivaa murjoa vitsejä Patrickin elottoman ruumiin äärellä.
    -Oijoi… Ihanko keskiajalla? Santar naurahti ivallisesti. –Tiedätkö, jos eläisimme keskiaikaa niin ritarit, jotka pelastavat neidot, saavat neidot itselleen? Santar sanoi ivallisesti hymyillen Jaredin tuhahdellessa halveksuen taustalla.
    -Mieluummin kuolisin, Erica sanoi.
    -Se voidaan järjestää, Jared sanoi ja tuijotti vihaisesti tyttöön.
    -Mitä te enää täällä edes teette? Menkää muualle!
    -Tuoko on kiitos siitä että pelastimme sinut ja siskosi? Santar sanoi mukamas loukkaantuneena.
    -Pelastitte? Olisimme kyllä peitonneet Patrickin ihan itsekin! Erica sanoi ja kohotti hieman leukaansa osoittaakseen halveksuntansa.
    -Aivan varmasti, kun hän olisi ensin raiskannut Ebonyn ja nainut sinut… Santar naurahti.
    -Lopeta tuo typerä virnistely ja painukaa jo pois, emme kaipaa teitä, Erica sanoi vihaisena.
    -Oletteko te jollain itsemurharetkellä? Santar murahti jo hieman vihaisena.
    -Ei kuulu sinulle! Erica sanoi vihaisena ja aikoi lähteä.
Hän käveli Jaredin edestä ja tönäisi tätä pois tieltä.
    -Minua eivät naiset töni! Jared sanoi vihaisesti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Sinä satutat minua! Erica parahti kouran puritaessa hänen rannettaan.
    -Luuletko että minua kiinnostaa…? Jared sanoi ja tönäisi tytön istualleen maahan.

    -Tiedät etten tarkoittanut sitä noin, Ebony tiuskaisi Ardanille. –Älä vääristele sanojani! Ja me emme voi jättää Patrickin ruumista tänne.
    -Mikä sinä olet siitä päättämään? Ardan kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
    -Minä en todellakaan ollut hänen ystävänsä, mutta kunnon hautajaiset hänelle täytyy järjestää. Patrick oli vaikutusval…
    -Entä sitten? Ardan keskeytti välinpitämättömästi. –Minua ei todellakaan kiinnosta. Mutta se kiinnostaa miten aiot selittää viranomaisille miehen kuoleman?
    -Minä satun tietämään kuka Patrickin tappoi, Ebony sanoi vihaisesti.
Ardan harppasi tytön luo parilla nopealla askeleella ja tarttui tätä käsivarresta.
    -Tiedän ettet sano sanakaan minusta, Ardan sanoi tyynellä ja matalalla äänellään.
    -Uskallatko kokeilla? Ebony kysyi ja katsoi haastavasti Ardaniin.
    -Uskallan, Ardan sanoi ja virnisti poikamaisesti. –Sinä pidät kovaa meteliä itsestäsi, mutta siitä huolimatta pidät sievän pienen suusi supussa. Se on varsin huvittavaa.
    -Huvittavaa? Ebony kivahti. –Minä en näe tässä mitään huvittavaa!
    -Etkö? Minulla onkin sitten kaksinverroin hauskempaa. Minä pelastan sinut raiskaukselta ja seuraavaksi sinä kiristät minua raiskaajasi taposta, Ardan sanoi huvittunut pilke silmäkulmassaan.
Ebony katsoi kiukkuisena Ardania ja tunsi itsensä naurettavaksi. Ilman Ardania Patrick olisi todellakin raiskannut hänet, joten hän oli Ardanille kiitollisuuden velassa. Hän ei kyllä tosin ikinä näyttäisi Ardanille sitä. Ei vaikka kyse olisi hänen hengestään.
    -Hmph, Ebony vain tuhahti miehelle ja katsoi Patrickin elotonta ruumista ja värähti kylmästä.
    -Kyllä hänen raatonsa täältä hävitetään. Ja toimitetaan hänen isälleen kunnon monttubileitä varten, Ardan sanoi yhä virnistellen.
    -Kuinka voit olla noin välinpitämätön? Ebony kysyi halveksivalla äänellä.
    -Mitä minun pitäisi tehdä? Ardan kysyi jo hiukan ärtyneellä äänellä. –Itkeä kuin vanha akka? Älä edes kuvittele. Minulla ei ole mitään syytä kunnioittaa tuota raatoa.
Jälleen Ebony totesi raivostuneena että Ardan sai hänet hiljaiseksi ja se sai tytön varsin kiukkuiseksi. Ebony nousi seisomaan hiukan täristen, nähdessään Erican suunnistavan kohti ovea lähteäkseen tämän perään. Hän ei saanut otettua kuin yhden askeleen, kun hänen täytyi ottaa seinästä tukea pysyäkseen pystyssä. Ebony tärisi ja vapisi kauttaaltaan. Hän kuvitteli ohittavansa tapahtumat olankohtauksella, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut.
    -Istu ja rauhoitu, Ardan sanoi tylysti ja istutti Ebonyn takaisin lattialle. –Sinulla tuskin on mikään kiire, joten pieni lepo tekee ihan hyvää.
    -Luuletko että jään tänne lepäämään Patrickin ruumiin kanssa? Ebony kivahti.
    -Ei se mitään tee. Raato kuin raato, Ardan sanoi ja kohautti olkiaan. –Ja samalla voitkin kertoa minulle mitä helvettiä te teette harmaalla sektorilla?
    -Se ei kuulu sinulle, Ebony sanoi ja käänsi katseensa Ardanista. Hän ei halunnut tuijottaa miestä.
    -Tämä on kahdelle nuorelle naiselle varsin vaarallinen paikka, Ardan varoitti.
    -Plaaplaa, Ebony sanoi halveksien ja ummisti silmänsä jottei hänen tarvitsisi tuijottaa Patrickin ruumista.
    -Plaa plaa? Ardan ihmetteli.
    -Yhtä kuin, olen tylsistynyt kuulemaan tuon saman asian joka ikinen kerta kun edes katson tänne päin! Ebony sanoi vihaisesti.

Aamuaurinko nousi

    -Minua ei tönitä! Erica sanoi vihaisesti ja tönäisi Jaredia, joka ei ollut varautunut tytön reaktioon vaan kaatui maahan.
Jared ei sanonut mitään vaan tuijotti vain Ericaa, joka katsoi kauhistuneena miestä. Ericakin tajusi tehneensä pahan virheen, vain hetki sitten tuon miehen veli oli tappanut hänen poikaystävänsä vain sen takia että tämä oli sylkäissyt tätä naamalle, mitäköhän Jared tekisi hänelle…
    -Voi paska! Järjestyksenvalvojat tulevat, Santar huudahti nopeasti ja tarttui Ericaa kädestä.
    -Hei mitä nyt? Erica huudahti Santarin vetäessä tyttöä perässään. Ardan harppasi ovelle ja katosi aukosta ulos. Hän laittoi oven hiljaa kiinni ja kääntyi muihin.
    -Santar on ihan oikeassa, nyt ulos täältä, nopeasti! Ardan huudahti. Santar avasi pienen luukun seinässä ja kapusi pimeään käytävään.
    -Minä en tuonne mene! Erica sanoi kauhistuneena muttei ehtinyt sanoa enempää kun joku oli jo tönäissyt tytön käytävään.
Jared hengitti raskaasti Erican niskaan. Ardan tarttui Ebonya kädestä ja melkein heitti tytön käytävään ja hyppäsi itse perässä.
    -No niin, nyt kaikki hiljaa ja menkää eteenpäin. Kohta tulemme keskelle punaista sektoria, ja yhtä kerrosta ylempänä onkin jo sininen sektori, eli rikkaiden sektori, Ardan sanoi halveksuen.
    -Emme me ole menossa täältä harmaalta sektorilta mihinkään! Erica parkaisi mutta ei saanut ääntään kuuluviin kun koura lennähti hänen suunsa eteen.
Jared piti tyttöä ihan kiinni itsessään ja Erica tunsi miehen rintakehän kohoilun selässään.
    -Sanottiin että ole hiljaa, Jared mumisi vihaisesti muttei päästänyt tyttöä mihinkään.
Kaikki pysähtyivät. He eivät voineet kulkea eteenpäin etteivät järjestyksen valvojat kuulleet heitä. Ebony tärisi kylmässä selkä vasten Ardania, joka oli aivan hänen takanaan. Kaikki viisi olivat aivan kiinni toisissaan. Ardan tunsi Ebonyn edessään ja kietoi kätensä tytön ympärille. Tyttö ei inahtanutkaan Ardanin pidellessä tätä.
Jaredkin nautti selvästi tilanteesta mutta sitä hän ei koskaan myöntäisi, hän ei myöntäisi edes itselleen että joku ihmisnainen oli saanut hänessä aikaan himon, joka oli sammutettavissa vain yhdellä tavalla…

Ebony heräsi aamulla jyskyttävään päänsärkyyn ja äitinsä suusta lähtevään hysteeriseen huutoon. Tyttö nousi kiroillen ylös vuoteesta ja kurottautui juomaan vettä. Yöpuvussaan hän lähti olotilaan katsomaan mikä hänen äidillään oli hätänä. Ironisesti Ebony ajatteli että häneltä oli kynsi katkennut tai hajuvesipullo oli kadoksissa.
    -Ebony! Ihanaa että olet täällä! Kylie Fontrel sanoi hysteerisenä ja ryntäsi halaamaan tytärtään.
    -Äiti? Mikä sinun on? Ebony kysyi hämmästyneenä.
    -Erica on kadonnut! Kylie kirkui ja purskahti jälleen itkuun.
Ebony vilkaisi isäänsä joka tiukka ilme kasvoillaan katsoi ikkunasta ulos, eikä sanonut sanaakaan.
    -Mihin Erica on voinut mennä? Kylie kysyi ja nyyhki hysteerisenä.

Ebony oli säikähtänyt hiukan tätä uutista ja vetäytyi huoneeseensa miettimään asiaa. Hän kirosi mielessään Patrickin, isänsä ja koko typerän sotkun. Miten joku voi edes haluta pakottaa nuoren tytön mokoman irstailijan kanssa naimisiin?! Ebony puki hajamielisesti ylleen löysät housut ja mukavan paidan ja mietti samalla kuumeisesti mihin Erica olisi voinut mennä. Mistä häntä ei osattaisi etsiä? Ebony mietti ja puri kynsiään. Hän sulki kaikki heidän ystävänsä pois laskuista, sillä heidän luotaan Ericaa kyseltiin varmasti ensimmäisenä. Samassa Ebony tiesi miltei vuoren varmasti minne Erica oli mennyt. Minne kukaan muu ei halunnut mennä ja minne kukaan ei uskonut Erican (eikä Ebonyn) menevän.
    -Harmaa sektori, Ebony sanoi ääneen ja samassa hän tiesi mitä tekisi.
Hän lähtisi tietysti sisarensa perään, yhdessä he varmasti keksisivät tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Ebony päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja rynnisti alakertaan. Hän selitti yhä itkuiselle äidilleen menevänsä koulun lähistölle etsimään Ericaa. Kylie Fontrel nyökkäsi kiitollinen katse silmissään. Hänen isänsä vain tuhahti pilkallisesti. Ulko-ovella Ebony törmäsi hätääntyneen oloiseen Patrickiin.
    -Tämä on taatusti sinun syysi, Ebony kirahti hiljaa Patrickille.
    -On sisaresi oma syy jos hän lapsellisesti lähtee tosiasioita pakoon. Me menemme Erican kanssa naimisiin ja hän tietää sen, Patrick sanoi tiukasti ja katseli rohkeasti Ebonya.
    -Saammepa vain nähdä, Ebony tiuskaisi ja pakeni nopeasti Patrickin käsien ulottuvilta.
Hän ei halunnut viettää tuon miehen kanssa aikaansa yhtään enempää kuin pakko. Ebony suunnisti hitaasti ja kierrellen kohti harmaata sektoria, sillä hän ei halunnut herättää huomiota suunnistamalla suorinta reittiä sinne. Hiljalleen Ebony pääsi etemään kohti aseman alempia kerroksia ja hän toivoi löytävänsä Erican mahdollisimman pian. Ja hän toivoi ettei kukaan nähnyt hänen suunnistavan kohti harmaata sektoria.

    -Patrick, Eric Fontrel sanoi hyväksyvästi nähtyään miehen. –Odottelinkin jo sinua. Oletko jo kuullut Ericasta?
    -Olen, Patrick sanoi ja loihti kasvoilleen järkyttyneen ilmeen. -Miten hän saattoi?
    -Kuten jo eilen sanoin, herra Fontrel sanoi pitäen ääneensä rauhallisena. –Erica on nuori ja typerä. Katsoisin kyllä että olet hänestä jonkinlaisessa vastuussa…
    -Tottakai minä lähden häntä etsimään, Patrick lupasi nopeasti ja epäröimättä. –Palkkaan muutavan etsivän avukseni, mutta voitte olla varma että olen henkilökohtaisesti mukana Ericaa etsimässä.
    -En odottaisi teiltä yhtään vähempää, Eric sanoi tiukasti. –Joten toimi mahdollisimman pian. Pidän sinua vastuullisena siitä jos Ericalle sattuu jotakin.
    -Ymmärrän toki kantanne, herra Fontrel, ja teen kaikkeni saadakseni Erican luokseni, Patrick sanoi äänessään teeskenneltyä surua ja epätoivoisuutta.
    -Hyvä, Eric sanoi ja hänen silmissään näkyi välähdys punaista. –Ala sitten toimia!

Patrick otti communicatorillaan yhteyttä Prometheus-aseman parhaaseen etsivätoimistoon. Hän ei luottanut (kuten ei moni muukaan) virkavaltaan, joka oli surullisen kuuluisa korruptiostaan ja saamattomuudestaan.
Ei ollut kulunut kauaakaan aikaa, kun Fontrelien asunto täyttyi Patrickin palkkaamista karskin näköisistä etsivistä.
    -Erica on noin 160cm pitkä, mustat puolipitkät hiukset, siniharmaat silmät…, Patrick luetteli lakonisella äänellä kadonneen tytön tuntomerkkejä.
    -Eric!! Kuului tyttöjen äidin, Kylie Fontrelin, tukahtunut huuto.
    -Mitä nyt? Eric Fontrel kysyi miltei kyllästyneellä äänellä.
Hän oli suunnattoman kiukkuinen Erica-tyttärelleen tästä tempauksesta.
    -En löydä Ebonya mistään! Kylie Fontrel nyyhkäisi hysteerisenä.
    -Hän lähti etsimään Ericaa, Eric sanoi rauhoitellen.
    -Kyllä minä sen tiedän, mutta hänen olisi pitänyt palata jo. Ilta alkaa tulla ja sinä tiedät että iltaisin voi tapahtua…
    -Kyllä hän tulee pian ja minä voin sanoa Patrickille, että pitää silmänsä auki myös Ebonyn varalta.
Kylie Fontrel nyökkäsi, mutta häneen ilmeensä oli tuskainen ja hän väänteli käsiään levottoman oloisesti.
    -Pidän varmasti silmäni auki myös Ebonyn varalta, Patrick lupasi Ericille. –Onhan hän tulevan vaimoni sisar, ja näin ollen sukua myös minulle.
Eric nyökkäsi tyytyväisenä.

Patrick oli lähettänyt kymmenkunta etsijää pareittain aseman eri osiin, mutta hän itse suunnisti suoraan harmaalle sektorille. Hän oli jostakin syystä täysin varma, että löytäisi sekä Erican että Ebonyn sieltä. Suunnistaessaan kohti alempia kerroksia, Patrick mietti miten toimisi Erican kanssa. Hän oli nähnyt tytön ilmeestä, että tämä ei suostuisi missään nimessä hänen kanssaan mihinkään tekemisiin. Patrick ei puhunut kenellekään harmaalla sektorilla, sillä se oli kaikkein varmin tapa säilyä siellä hengissä. Kun et sekaantunut muiden asioihin, niin eivät muutkaan sekaantuneet sinun asioihisi. Useimmiten.

Ebony löysi sisarensa varsin pian. Yllättävänkin pian. Ebony tiesi mistä etsisi Ericaa ja olikin löytänyt tämän lähimmästä kapakasta juomasta synkeän näköisenä.
    -Jätä minut rauhaan, Erica sanoi synkeänä Ebonylle ensisanoikseen. -Et saa minua raahattua kotiin, joten voit luovuttaa jo saman tien.
    -En uskonutkaan että saisin sinut kotiin täältä, mutta miksi helvetissä sinun piti tänne tulla? Ebony tivasi ja tilasi itselleen kylmää juotavaa.
Porton näköinen tarjoilija vilkaisi Ebonya halveksuvasti ja toi tälle juoman.
    -Mihin sitten olisi pitänyt mennä? Erica tivasi.
Ebony ei osannut vastata siihen mitään. Hän kohotti katseensa lasistaan ja huomasi katsovansa Patrickia suoraan silmiin. Patrickin silmissä loisti nälkä.
    -Olen etsinyt teitä…, Patrick sanoi ja istuutui kylmänrauhallisesti Ebonyn viereen tuijotaen tyttöjä tiukasti.
    -Se on sinun ongelmasi, Erica sanoi ja nousi seisomaan. –En aio jäädä tänne niin kauan kuin sinä olet täällä.
Ebony lähti vikkelästi Erican perään, sillä hän ei todellakaan halunnut jäädä Patrickin kanssa kahden kesken mihinkään. Ebony ei ollut koskaan pirtänyt Patrickista. Patrick mulkaisi kahteen poistuvaan tyttöön ja lähti heidän peräänsä, yksinäinen pimeä käytävä olikin hyvä paikka hänen suunnitelmalleen, Patrick myhäili tyytyväisenä ja nousi ylös heittäen rahat tiskiin.
    -Hei tässä ei ole tarpeeksi, porton näköinen baaritiskin takana seisova tyttö sanoi ja katsoi Patrickiin nyrpeänä.
    -Teiltä ei jää mikään huomamatta, Patrick sanoi vakavana ja heitti muutanman lisäkillingin pöydälle.
    -Tässä on muutama sentti liikaa, tyttö sanoi edelleen nyrpeänä ja ojensi yhtä kolikkoa Patrickille.
    -Pidä se itselläsi, osta vaikka parempia vaatteita, Patrick sanoi halveksuvasti ja lähti.
    -Saatanan rikas paska! Tyttö huusi miehen perään mutta laittoi vaivaisen killingin kuitenkin paitansa kaula-aukkoon, kenties odottamaan kunnes hänen miesystävänsä jälleen hakkasi häntä saadakseen kaikki tytön työllä ansaitut rahat.
Tyttö heilautti päätään vihaisesti ja alkoi tarjoilemaan seuraavalle henkilölle.