Aamuaurinko nousi

Ebony tunsi miehen vahvat käsivarret ympärillään. Hän ei tuntenut pelkoa eikä jännitystä, vain turvallisen olon. Kädet hyväilivät Ebonyn selkää ja niskaa. Sormet ujuttautuivat hänen paksuihin punertaviin hiuksiinsa sukien niitä lähestulkoon hellästi, mutta kuitenkin omistavin ottein. Ebony kohotti katseensa ja hänen katseensa kohtasi jäänsiniset silmät, joista huokui uteliaisuus, vallanhalu ja himo. Kasvoja kehystivät pörröiset ja tummat hiukset. Ebony värähti ja hän painautui lähemmäs miehen lihaksikasta vartaloa. Paljas ylävartalo kiilteli hiestä ja leveitä hartioita peitti juuri sopiva lihasmassa. Käsivarret olivat juuri sopivan lihaksikkaat ja suurten käsien pehmeä liike hyväili Ebonyn lantiota. Ebonyn satiininen yöpaita tuntui hiukan hiostavalta ja varovaisin liikkein mies tipautti naruolkaimet pois paikaltaan. Ebony tunsi huulet niskassaan ja painautui yhä lähemmäs miestä. Hän saattoi kuulla miehen sydämen lyönnit. Ne olivat kiivaat. Mies tarttui Ebonya leuasta ja suuteli tätä. Ebonylla ei ollut voimia eikä haluakaan vastustella miestä ja niin hän vastasi kiihkeään suudelmaan. Miehen huulet painautuvat hänen omiaan vasten omistavasti ja jopa hyökkäävästi. Mies teki selväksi tuhansin pienin elein että Ebony olisi vain altavastaaja. Käskyvalta pysyisi hänellä. Ebony nautti tilanteesta suunnattomasti ja värähti silkasta himosta. Miehen kädet etsiytyivät Ebonyn yöpaidan alle. Iho ihoa vasten. Ebony toivoi ettei mies lopettaisi ollenkaan. Hyväilyt hänen kyljillään, lantiollaan ja rinnoillaan saivat tytön veren kuohumaan. Ebony nosti kätensä kietoakseen käsivartensa miehen kaulan ymäpärille ennenkuin hänen omat jalkansa pettäisivät. Mies nosti Ebonyn kevyesti syliinsä ja kantoi tämän jonnekin pehmeälle paikalle. Ebony makasi selällään ja vastasi miehen rajuun ja kiihkeään suudelmaan. Ebony inahti hiukan kun miehen paino laskeutui tytön päälle. Tyttö nautti tavattomasti. Miehen liikkeet muuttuivat vaativimmiksi. Lopulta...

Herätyskello soi ja Ebony heräsi kuin säikähtäneenä. Hän oli hiestä märkä ja hänen sydämensä löi kuin viimeistä päivää. Ebony kirosi railakkaasti. Hän vihasi maanantaiaamuja.
    -Huomenta, olet todella hehkeän näköinen tänään... Erica naurahti Ebonylle joka raahusti keittiöön muun perheen seuraan.
    -Hmph, Ebony sanoi ja alkoi juoda kaakaotaan.
Ihme ja kumma molemmat tytöt olivat heränneet ajoissa. Erica siksi, että hänellä oli paljon suunniteltavaa koko viikon ajan kihlajaisia varten ja Ebony siksi ettei hän enää halunnut nukahtaa ja nähdä tuota typerää, ärsyttävää, inhottavaa ääliömäistä miestä unissaan.
    -Minä menen tänään ensimmäiseksi Patrickin toimistolle, olen keksinyt millaiset kortit lähetämme vieraille ja haluan näyttää ne hänelle.
    -Mutta kultaseni, entäs koulu? Kylie kysyi.
    -Äh, sinne ehdin kyllä iltapäiväksi.
    -Tietysti kulta, Kylie sanoi.
Ebony jäi ihmettelemään Kylien vastausta, sillä yleensä äidin mielestä koulusta ei saanut jäädä pois ellei ollut hengenvaarassa. Erica poistui pöydästä kevein askelin ja lähti melkein juoksemaan käytäviä pitkin ja oli törmätä pakettia kantavaan meleekkiin.
    -Sinä varoa hieman minne menee, kun ei hän itse näe toista joka päin juoksee! kuului huuto hänen takaansa ja Erica vain nauroi onnellisena.
Hänen elämänsä oli nyt oikeilla raiteilla. Kuinka ihanaa olla kihloissa rakastamansa miehen kanssa. Patrick ja hän menisivät muutaman vuoden kulutua naimisiin ja saisivat muutaman lapsen ja eläisivät elämänsä loppuun asti täysin onnellisina, Erica mietti ja saapui suurten kaksoisovien taaske. Hän livahti oven vartijan ohi ja heilautti iloisesti kättään Patrickin sihteerille, jolta oli mennä kahvi väärään kurkkuun.
    -Olen pahoillani mutta Patrick ei ota nyt vastaan vieraiata ja..., sihteeri yritti.
    -Ei se mitään, kyllä hän varmasti ottaa vastaan morsiamensa, Erica naurahti ja avasi Patrickin toimiston oven.
    -Huomenta rakkaani, minä..., Erican sanat jäivät puolitiehen.
Patrick hamuili housujaan päälleen ja näytti lähinnä vihaiselta. Nainen Patrickin pöydällä veti nopeasti jonkin rievun peitokseen, kimppu ruusuja lojui lattialla, vaatteita oli joka paikassa ja Patrick huohotti hengästyneenä.
    -Erica, kuinka mukavaa. Minä... Tämä ei ole sitä miltä näyttää..., Patrick yritti mutta Erica oli jo ottanut ruusukimpun lattialata ja huitoi sillä alastomana kirkuvaa naista, joka keräsi nopeasti vaatteeensa ja juoksi ulos edelleen kirkuen Erican huutaessa koko ajan pahimpia solvauksia.
Seuraavaksi hän kääntyi Patrickin puoleen ja alkoi hakata miestä ruusuilla suoraan naamaan. Patrick vain seisoi ja yritti estää ruusun piikkien isketymästä hänen silmiinsä.
    -Kuuntele nyt kulta pieni, Patrick yritti.
    -Sinä itserakas paska! Sinä puhut minulle pettämisestä ja epäilet minua ja se oletkin koko ajan ollut sinä! Erica huusi alastomalle miehelle, joka hyppi yhdellä jalalla ollakseen astumatta piikkisiin ruusuihin jotka lojiuvat maassa.
    -Enhän minä... Tämä oli vain seksiä, sinua minä vain rakastan! Patrick yritti selittää mutta Erica ei kuunnellut.
    -Sinä saatanan paska, helvetin runkku itseriittoinen puliäijä! Erica huusi raivoissaan eikä huomannut kuinka koko toimisto oli kerääntynyt Patrickin avonaiselle ovelle katsomaan mitä oikein tapahtui.
    -Erica rakas, älä nyt... Eihän tämä nyt niin paha juttu ole. Sinä vain pelästyksissäsi ylireagoit. Kyllä me pääsemme tämän yli...
    -Pääsemme tämän yli? PÄÄSEMME TÄMÄN YLI! Minä en halua päästä tämän yli, senkin pienimunainen egoisti! Erica huudahti viimeisen loukkauksensa ja häipyi ovet paukkuen yhtiön tiloista itsekseen sadatellen.
Hän oli niin raivoissaan että oli jyrätä alleen Gatarin, joka oli juuri koulumatkalla.
    -No mikä sinulla on hätänä? Gatar kysyi raivostuneelta Ericalta.
    -Se sika, hän petti minua! Erica huusi raivostuneena ystävälleen.
    -Niin, minä kyllä tiesin, Gatar sanoi kuin asiassa ei olisikaan mitään erikoista.
    -Tiesit? TIESIT? Miten niin tiesit?
    -No onhan Patrick yrittänyt varmaan meitä kaikkia iskeä jo monta kertaa, Gatar sanoi totuudenmukaiseen sävyynsä.
    -Ja te ette edes viitsineet kertoa minulle?
    -Olisitko uskonut meitä jos olisimme kertoneet? Gatar kysyi rauhallisesti. Erica muisteli Ebonyn suhtautumista tilanteeseen ja kosintaan.
    -No todennäköisesti en, Erica myönsi.
    -Näin on parempi, Gatar sanoi ja kosketti lohduttavasti Ericaa käsivarrelle.
    -Parempi? Onko parempi että minä olen lopun elämääni surkea? Erica suuttui ja lähti itkien juoksemaan pitkin käytäviä.

Aamuaurinko nousi

Aamuaurinko nousi

Koulun suuressa pääsalissa Ebony törmäsi Gatariin, joka ei selvästikään ollut oma itsensä. Jotain oli mitä ilmeisemmin tapahtunut.
    -Gatar? Ebony katsoi kysyvänä ystäväänsä. -Mitä on sattunut?
    -Nyt se sitten paljastui, Gatar sanoi tyynesti. -Tätä minä olen sanonut jo pitkän aikaa ja tiesinhän että siinä sitten kävisi niin. Sääliksi vain käy Ericaa...
    -Gatar? Ebony sanoi jo hieman kiukkuisemmin. -Voisitko kertoa minullekin mitä on tapahtunut...
    -En minä tiedä, Gatar sanoi ja kohautti olkiaan. -Tiedän vain sen että Patrick jäi kiinni pettämisestä. Ericalle suoraan.
    -Voi itku, Ebony sanoi voihkaisten. -Mitä Erica sanoi?
    -Raivosi kuin hullu, Gatar sanoi myötätuntoisesti. -Ja häipyi sitten yhtä nopeasti kuin tulikin. Tulessaan olin jäädä hänen alleen. Ei yhtään katsonut eteensä! Ties mitä...
    -Häipyi? Ebony kysyi kiihtyneenä. -Mihin hän meni?
    -En minä tiedä, Gatar vastasi. -En ehtinyt kysyä. Ehdin vain sanoa että näin on parempi...
    -Gatar! Ebony voihkaisi. -Sinun ei olisi pitänyt sanoa sitä!
    -Mitä sitten? Gatar kysyi kiihtyneenä.
    -Sinun olisi pitänyt solvata hänen kanssaan kaikkia miehiä kunnes hän olisi rauhoittunut. Sitten vasta ryhtyä moralisoimaan tilannetta. Voi helvetti... Mihinköhän hän nyt sitten meni?! Erica ei yhtään osaa kontrolloida itseään suuttuessaan.
    -Tilanne on taatusti ongelmallinen, Gatar myönsi. -Mitäköhän vanhempanne sanovat?
Ebony voihkaisi. Hän ei todellakaan halunnut olla paikalla kun tilannetta selviteltäisiin. Tämä oli suorastaan skandaali!
    -Oliko sen Patrickin nyt ihan pakko..., Ebony mutisi kiukkuisena.
    -Sellaisia ne ihmismiehet ovat, Gatar totesi hiljaisena.
    -Miehet ovat sikoja! Ebony julisti kovaan ääneen.
    -Varsin mielenkiintoinen analyysi. Nimenomaan teiltä kuultuna, matala mies ääni sanoi Ebonyn takaa.
Ebony käännähti nopeasti ja punastui. Hän kirosi opettaja Orion Warwickin äänetöntä liikkumista ja toivoi että olisi kerrankin pitänyt suunsa kiinni.
Ebonyn ja Gatarin tiet erosivat ja Ebony käveli nolostuneena ja hiljaisena Orion Warwickin perässä auditorioluokkaan. Koko tunnin ajan Ebonyn ajatukset harhailivat ihan muualla kuin käsiteltävässä aiheessa.

Aamuaurinko nousi