Ebony tunsi miehen vahvat käsivarret ympärillään. Hän ei tuntenut pelkoa eikä jännitystä, vain turvallisen olon. Kädet hyväilivät Ebonyn selkää ja niskaa. Sormet ujuttautuivat hänen paksuihin punertaviin hiuksiinsa sukien niitä lähestulkoon hellästi, mutta kuitenkin omistavin ottein. Ebony kohotti katseensa ja hänen katseensa kohtasi jäänsiniset silmät, joista huokui uteliaisuus, vallanhalu ja himo. Kasvoja kehystivät pörröiset ja tummat hiukset. Ebony värähti ja hän painautui lähemmäs miehen lihaksikasta vartaloa. Paljas ylävartalo kiilteli hiestä ja leveitä hartioita peitti juuri sopiva lihasmassa. Käsivarret olivat juuri sopivan lihaksikkaat ja suurten käsien pehmeä liike hyväili Ebonyn lantiota. Ebonyn satiininen yöpaita tuntui hiukan hiostavalta ja varovaisin liikkein mies tipautti naruolkaimet pois paikaltaan. Ebony tunsi huulet niskassaan ja painautui yhä lähemmäs miestä. Hän saattoi kuulla miehen sydämen lyönnit. Ne olivat kiivaat. Mies tarttui Ebonya leuasta ja suuteli tätä. Ebonylla ei ollut voimia eikä haluakaan vastustella miestä ja niin hän vastasi kiihkeään suudelmaan. Miehen huulet painautuvat hänen omiaan vasten omistavasti ja jopa hyökkäävästi. Mies teki selväksi tuhansin pienin elein että Ebony olisi vain altavastaaja. Käskyvalta pysyisi hänellä. Ebony nautti tilanteesta suunnattomasti ja värähti silkasta himosta. Miehen kädet etsiytyivät Ebonyn yöpaidan alle. Iho ihoa vasten. Ebony toivoi ettei mies lopettaisi ollenkaan. Hyväilyt hänen kyljillään, lantiollaan ja rinnoillaan saivat tytön veren kuohumaan. Ebony nosti kätensä kietoakseen käsivartensa miehen kaulan ymäpärille ennenkuin hänen omat jalkansa pettäisivät. Mies nosti Ebonyn kevyesti syliinsä ja kantoi tämän jonnekin pehmeälle paikalle. Ebony makasi selällään ja vastasi miehen rajuun ja kiihkeään suudelmaan. Ebony inahti hiukan kun miehen paino laskeutui tytön päälle. Tyttö nautti tavattomasti. Miehen liikkeet muuttuivat vaativimmiksi. Lopulta...
Herätyskello
soi ja Ebony heräsi kuin säikähtäneenä. Hän
oli hiestä märkä ja hänen sydämensä löi
kuin viimeistä päivää. Ebony kirosi railakkaasti.
Hän vihasi maanantaiaamuja.
-Huomenta,
olet todella hehkeän näköinen tänään...
Erica naurahti Ebonylle joka raahusti keittiöön muun
perheen seuraan.
-Hmph,
Ebony sanoi ja alkoi juoda kaakaotaan.
Ihme ja kumma molemmat tytöt
olivat heränneet ajoissa. Erica siksi, että hänellä
oli paljon suunniteltavaa koko viikon ajan kihlajaisia varten ja
Ebony siksi ettei hän enää halunnut nukahtaa ja nähdä
tuota typerää, ärsyttävää, inhottavaa
ääliömäistä miestä unissaan.
-Minä
menen tänään ensimmäiseksi Patrickin toimistolle,
olen keksinyt millaiset kortit lähetämme vieraille ja
haluan näyttää ne hänelle.
-Mutta
kultaseni, entäs koulu? Kylie kysyi.
-Äh,
sinne ehdin kyllä iltapäiväksi.
-Tietysti
kulta, Kylie sanoi.
Ebony
jäi ihmettelemään Kylien vastausta, sillä yleensä äidin mielestä koulusta ei saanut jäädä
pois ellei ollut hengenvaarassa. Erica poistui pöydästä
kevein askelin ja lähti melkein juoksemaan käytäviä
pitkin ja oli törmätä pakettia kantavaan meleekkiin.
-Sinä
varoa hieman minne menee, kun ei hän itse näe toista joka
päin juoksee! kuului huuto hänen takaansa ja Erica vain
nauroi onnellisena.
Hänen elämänsä oli nyt
oikeilla raiteilla. Kuinka ihanaa olla kihloissa rakastamansa miehen
kanssa. Patrick ja hän menisivät muutaman vuoden kulutua
naimisiin ja saisivat muutaman lapsen ja eläisivät elämänsä
loppuun asti täysin onnellisina, Erica mietti ja saapui suurten
kaksoisovien taaske. Hän livahti oven vartijan ohi ja heilautti
iloisesti kättään Patrickin sihteerille, jolta oli
mennä kahvi väärään kurkkuun.
-Olen
pahoillani mutta Patrick ei ota nyt vastaan vieraiata ja..., sihteeri
yritti.
-Ei
se mitään, kyllä hän varmasti ottaa vastaan
morsiamensa, Erica naurahti ja avasi Patrickin toimiston oven.
-Huomenta
rakkaani, minä..., Erican sanat jäivät puolitiehen.
Patrick hamuili housujaan päälleen ja näytti lähinnä
vihaiselta. Nainen Patrickin pöydällä veti nopeasti
jonkin rievun peitokseen, kimppu ruusuja lojui lattialla, vaatteita
oli joka paikassa ja Patrick huohotti hengästyneenä.
-Erica,
kuinka mukavaa. Minä... Tämä ei ole sitä miltä
näyttää..., Patrick yritti mutta Erica oli jo
ottanut ruusukimpun lattialata ja huitoi sillä alastomana
kirkuvaa naista, joka keräsi nopeasti vaatteeensa ja juoksi ulos
edelleen kirkuen Erican huutaessa koko ajan pahimpia solvauksia.
Seuraavaksi
hän kääntyi Patrickin puoleen ja alkoi hakata miestä
ruusuilla suoraan naamaan. Patrick vain seisoi ja yritti estää
ruusun piikkien isketymästä hänen silmiinsä.
-Kuuntele
nyt kulta pieni, Patrick yritti.
-Sinä
itserakas paska! Sinä puhut minulle pettämisestä ja
epäilet minua ja se oletkin koko ajan ollut sinä! Erica
huusi alastomalle miehelle, joka hyppi yhdellä jalalla ollakseen
astumatta piikkisiin ruusuihin jotka lojiuvat maassa.
-Enhän
minä... Tämä oli vain seksiä, sinua minä
vain rakastan! Patrick yritti selittää mutta Erica ei
kuunnellut.
-Sinä
saatanan paska, helvetin runkku itseriittoinen puliäijä!
Erica huusi raivoissaan eikä huomannut kuinka koko toimisto oli
kerääntynyt Patrickin avonaiselle ovelle katsomaan mitä
oikein tapahtui.
-Erica
rakas, älä nyt... Eihän tämä nyt niin paha
juttu ole. Sinä vain pelästyksissäsi ylireagoit. Kyllä me pääsemme tämän yli...
-Pääsemme
tämän yli? PÄÄSEMME TÄMÄN YLI! Minä
en halua päästä tämän yli, senkin
pienimunainen egoisti! Erica huudahti viimeisen loukkauksensa ja
häipyi ovet paukkuen yhtiön tiloista itsekseen sadatellen.
Hän oli niin raivoissaan että oli jyrätä alleen
Gatarin, joka oli juuri koulumatkalla.
-No
mikä sinulla on hätänä? Gatar kysyi
raivostuneelta Ericalta.
-Se
sika, hän petti minua! Erica huusi raivostuneena ystävälleen.
-Niin,
minä kyllä tiesin, Gatar sanoi kuin asiassa ei olisikaan
mitään erikoista.
-Tiesit?
TIESIT? Miten niin tiesit?
-No
onhan Patrick yrittänyt varmaan meitä kaikkia iskeä jo
monta kertaa, Gatar sanoi totuudenmukaiseen sävyynsä.
-Ja
te ette edes viitsineet kertoa minulle?
-Olisitko
uskonut meitä jos olisimme kertoneet? Gatar kysyi rauhallisesti.
Erica muisteli Ebonyn suhtautumista tilanteeseen ja kosintaan.
-No
todennäköisesti en, Erica myönsi.
-Näin
on parempi, Gatar sanoi ja kosketti lohduttavasti Ericaa
käsivarrelle.
-Parempi?
Onko parempi että minä olen lopun elämääni
surkea? Erica suuttui ja lähti itkien juoksemaan pitkin
käytäviä.
Aamuaurinko nousi
Aamuaurinko nousi
Koulun
suuressa pääsalissa Ebony törmäsi Gatariin, joka
ei selvästikään ollut oma itsensä. Jotain oli
mitä ilmeisemmin tapahtunut.
-Gatar?
Ebony katsoi kysyvänä ystäväänsä. -Mitä
on sattunut?
-Nyt
se sitten paljastui, Gatar sanoi tyynesti. -Tätä minä
olen sanonut jo pitkän aikaa ja tiesinhän että siinä
sitten kävisi niin. Sääliksi vain käy Ericaa...
-Gatar?
Ebony sanoi jo hieman kiukkuisemmin. -Voisitko kertoa minullekin mitä
on tapahtunut...
-En
minä tiedä, Gatar sanoi ja kohautti olkiaan. -Tiedän
vain sen että Patrick jäi kiinni pettämisestä.
Ericalle suoraan.
-Voi
itku, Ebony sanoi voihkaisten. -Mitä Erica sanoi?
-Raivosi
kuin hullu, Gatar sanoi myötätuntoisesti. -Ja häipyi
sitten yhtä nopeasti kuin tulikin. Tulessaan olin jäädä
hänen alleen. Ei yhtään katsonut eteensä! Ties
mitä...
-Häipyi?
Ebony kysyi kiihtyneenä. -Mihin hän meni?
-En
minä tiedä, Gatar vastasi. -En ehtinyt kysyä. Ehdin
vain sanoa että näin on parempi...
-Gatar!
Ebony voihkaisi. -Sinun ei olisi pitänyt sanoa sitä!
-Mitä
sitten? Gatar kysyi kiihtyneenä.
-Sinun
olisi pitänyt solvata hänen kanssaan kaikkia miehiä
kunnes hän olisi rauhoittunut. Sitten vasta ryhtyä
moralisoimaan tilannetta. Voi helvetti... Mihinköhän hän
nyt sitten meni?! Erica ei yhtään osaa kontrolloida itseään
suuttuessaan.
-Tilanne
on taatusti ongelmallinen, Gatar myönsi. -Mitäköhän
vanhempanne sanovat?
Ebony
voihkaisi. Hän ei todellakaan halunnut olla paikalla kun
tilannetta selviteltäisiin. Tämä oli suorastaan
skandaali!
-Oliko
sen Patrickin nyt ihan pakko..., Ebony mutisi kiukkuisena.
-Sellaisia
ne ihmismiehet ovat, Gatar totesi hiljaisena.
-Miehet
ovat sikoja! Ebony julisti kovaan ääneen.
-Varsin
mielenkiintoinen analyysi. Nimenomaan teiltä kuultuna, matala
mies ääni sanoi Ebonyn takaa.
Ebony
käännähti nopeasti ja punastui. Hän kirosi
opettaja Orion Warwickin äänetöntä liikkumista ja
toivoi että olisi kerrankin pitänyt suunsa kiinni.
Ebonyn
ja Gatarin tiet erosivat ja Ebony käveli nolostuneena ja
hiljaisena Orion Warwickin perässä auditorioluokkaan. Koko
tunnin ajan Ebonyn ajatukset harhailivat ihan muualla kuin
käsiteltävässä aiheessa.
Aamuaurinko nousi
Kommentit