Aamuaurinko nousi

Jared ja Ardan kirosivat raskaasti. Drak'hionlaismiehet olivat todella vihaisia, sillä ihmisnaisten käytös oli tullut heille täysin yllätyksenä. Drak'hionien kulttuurissa naisella ei ollut oikeastaan lainkaan arvoa. He olivat esineellistettyjä olentoja, joita miehet vartioivat mustasukkaisesti. Naista tarvittiin vain suvun jatkamiseen. Drak'hionien kulttuurissa mies oli ehdoton auktoriteetti naisille. Auktoriteetti, jota ei sopinut kyseenalaistaa missään tilanteessa.
    -Se narttu puri minua, Jared kirosi ja piteli yhä kättään.
Ardan ei sanonut mitään, vaan tuijotti synkeänä raskasta rautaovea kuin yrittäen murtaa sen katseellaan. Santar tunsi ystävänsä kyllin hyvin tietäen että tämän piti antaa hetken rauhoittua. Lopulta Ardan karjaisi silkasta pettymyksestä ja löi nyrkkinsä raskasta rautaovea vasten. Sen jälkeen hän kääntyi tyynesti Santaria ja Jaredia päin, ja näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
    -He taisivat pelästyä todella, Santar sanoi hiljaisella äänellä.
Jared nyökkäsi ja virnisti häijysti.
    -Heillä on todellakin syytä pelätä.
    -Minusta tuo ei kuitenkaan ollut kovinkaan järkevää, Santar sanoi.
Hän ei voinut myöntää itselleen, että häntä harmitti tummatukkaisen ihmistytön katoaminen.
    -Antaisitko sinä naisen hyppiä silmillesi? Ardan kysyi tyynesti.
    -En, Santar vastasi. -Mutta tuo teidän riehumisenne ei ainakaan parantanut asiaa.
    -Kaipaatko heitä? Jared kysyi iva äänessään.
    -En! Santar tiuskaisi. -Mutta heistä olisi päässyt eroon muutenkin.
    -Miten? Ardan kysyi ihmetellen.
Hän oli varma, että Santar tarkoitti tappamista ja hän ei kuitenkaan halunnut tappaa punatukkaista tyttöä. Uhkailuistaan huolimatta.
    -Eksyttämällä, Santar sanoi. -Tämä keltainen sektori oli heille ihan tuntematon alue. Se olisi käynyt hyvin helposti.
    -Eksyttämällä? Ardan älähti. -Olisit jättänyt heidät tänne selviytymään keskenään? Eiväthän he olisi tarvinneet muuta kuin kunnon opetuksen...
Santar ja Jared katsoivat Ardaniin kulmat kohollaan. Jared ei vaivautunut peittämään virnistystään.
    -Mitä nyt? Ardan tiukkasi ärtyneenä velipuolensa ja ystävänsä tuijotuksesta.
    -Ei yhtään mitään, Santar sanoi. -Minä tarvitsen nyt vahvan drinkin.
Sen sanottuaan andromedalaismies suunnisti kohti lähintä kapakkaa Jared ja Ardan vanavedessään.

Erica kuunteli korva ovessa kiinni kunnes ei kuullut enää yhtään mitään oven takaa.
    -Joko he ovat lähteneet, tai leikkivät että ovat lähteneet ja hyökkäävät sitten kimppuumme heti kun me tulemme ulos, Erica sanoi ja katsoi Ebonyyn joka kyhjötti toisessa nurkassa.
SX69 surisi ja pörisi, se oli kovin innoissaan saatuaan seuraa ja se vilkutteli valojaan.
    -Eivät he ole niin viisaita, Ebony virnisti ja hivuttautui ovea kohti.
Tyttö avasi ovea hieman raolleen ja kurkkasi toiselle puolelle.
    -Ei siellä ole ketään, Ebony huokaisi ja hietti jalkansa ulos ovesta.
    -Nytkö te jo menee pois? Androidi sanoi surullisesti.
    -Tuota, meidän täytyy nyt mennä, Erica sanoi ja vilkaisi Ebonya.
    -Kuule, etkö haluaisi tulla mukaan... Voisimme tarvita androidia, Ebony sanoi SX69:lle.
    -Minä mukaan. Haluaako te minä mukaan? Androidi sanoi kiivaana ja alkoi rynnistellä ympäri huonetta.
    -No voithan sinä tullakin, Erica sanoi ja mietti hetken aikaa oliko tämä sittenkään hyvä idea.
    -Minä tulee!!! Minä yksinäinen!!! Minä tulee!!! Androidi hehkutti innoissaan.
Erica hymähti Ebonylle jota alkoi naurattaa.
    -No niin ihan ensimmäiseksi meidän täytyisi löytää takaisin harmaalle sektorille.
    -Harmaa sektori, paha paikka! Androidi alkoi piipittää.
    -Se on meidän koti, Ebony selitti androidille, joka tuntui katsovan Ebonyyn pitkään olemattomilla silmillään.
Androidi oli noin polven korkuinen, roskiksen mallinen ja pyöreä. Sillä oli erikseen pää ja kädet muttei jalkoja se kulki pyörillä. Hyvin alkeellinen androidi, Erica päätteli.
    -Teidän koti, hyvä minä tulee teidän koti! SX69 iloitsi ja lähti piipittäen matkaan. Erica ja Ebony seurasivat sitä.
Hetken kuluttua he saapuivat hissin luokse joka natisten ja rymisten lähti viemään heitä alas päin.
    -SX69, oletko varma että tämä hissi on ihan turvallinen?
    -Turvallinen minulle, turvallinen sinulle! Androidi lallatteli ja Ebony ja Erica vain katsoivat toisiaan ja pyörittelivät silmiään.
    -Jonkun runosuoni kukkii..., Ebony naurahti hiljaa ja hissi pysähtyi.
    -Nyt harmaa sektori! Androidi huudahti innoissaan ja kärräsi itsensä hissin ovelle avaten sen hitaasti. Heti alkoi kuulua melua ja räsikettä ja tytöt huomasivat tulleensa keskellee tappelua. Kuusi miestä tappelivat jostain, tyttö eivät jääneet ottamaan selvää vaan puikkelehtivat toisiaan hakkaavien miesten ohitse suureen halliin, jossa kulki kaupustelijoita ja porukkaa istui kapakoiden ulkopuolella ryystäen juomiaan.
    -Hei tytöt, tuokaahan pyöreät pyrstönne tänne päin! Kuului huuto jostain nurkasta.
Ebony ja Erica eivät kiinittäneet huomiota huutoihin vaan jatkoivat matkaa.
    -Haluuks tyttö nakkia? Joku ihmismies kysyi Ericalta joka katsoi mieheen kauhuissaan ja lähti äkkiä pois.
    -No ei tartte olla epäkohteliaas! Mies huusi tyttöjen perään.
Lopulta Erica, Ebony ja androidi SX69 pääsivät hieman turvallisempaan paikkaan. Se oli Mama Pelagon ravintola. Se oli pikemminkin pahanlaatuinen räkälä mutta täällä majailivat dominyes-naiset joita ihmiset kutsuivat amazoneiksi vanhojen Maan tarinoiden mukaan. He olivat naissotureita jotka peittosivat miehen kuin miehen.
    -Hei sisaret! Kuului iloinen huudahdus yhdestä pöydätä ja Erican ja Ebonyn katsottua tarkemmin he näkivät ystävälliset amazoninaiset jotka olivat ahdisteleeet Ardania, Santaria ja Jaredia.
Erica hymyili ja vilkutti takaisin. Tytöt lähtivät kävelemään kohti heidän pöytäänsä.
    -Mihin jätitte saaliinne? Egena, pyöreähkö amazoninainen, uteli tytöiltä.
Ebony ja Erica vilkaisivat nolon näköisinä toisiinsa ja miettivät kuumeisesti mitä selittäisivät. He eivät voineet paljastaa amazoneille, etteivät miehet olleetkaan varsinaisesti heidän, sillä silloin he paljastaisivat valehdelleensa.
    -Meille tuli hiukan eri..., Erica aloitti, mutta Ebony vaiensi hänet nopealla kylkeen tökkäisyllä.
    -Me lähetimme heidät asioille, Ebony sanoi itsevarmasti.
    -Ilman vartijanaista? Regina, toinen nuorista amazoninaisista, kysyi hämmästyneenä.
    -Me luotamme heihin, Ebony sanoi. -He eivät uskaltaisi karata.
Erica puri huultaan ollakseen nauramatta. Hän kuvitteli sielunsa silmin Santaria kahleissa, jollaisissa amazoninaiset tapasivat pitää tuoreita "saaliitaan". Kyseessä oli vankka teräksinen kaulapanta ja vahva ketju. Se muistutti hiukan Maassa olevien koirien ulkoilutusvälinettä.
    -Omapa on asianne, Nagasha, vanhin amazoninaisista, sanoi. -Liittykää seuraamme.
Ebony ja Erica sekä heidän uusi ystävänsä, androidi SX69 istahtivat pöydän ääreen. Androidi SX69 oli niin häkeltynyt tästä yllättävästä väenpaljoudesta että osasi vain piipittää ja surista.
    -Miten te oikein saitte napattua ne drak'hionmiehet? Pygena uteli ihailevasti. -Kyllä minä sen andromedalaisen ymmärrän...
    -Et tätä tapausta, Erica mutisi.
    -Mitä, sisar? Pygena kysyi kohteliaasti.
    -Ei mitään, Erica sanoi ja hymyili ystävällisesti amazonille.
    -Se kävi ikään kuin vahingossa..., Ebony aloitti hiukan epävarmasti, sillä hän ei tiennyt että miten jatkaisi tarinaansa.
Amazoninaiset katsoivat sisaruksiin uteliaina silmät palaen.
    -He lankesivat ansaamme, Erica möläytti.
    -Oooh, Egena sanoi avoimen ihailevasti. -Millainen ansa se oli?
Ebony mulkaisi kiukkuisena Ericaa, joka pyöritteli avuttomana silmiään.
    -Oliko se jokin sudenkuoppa vai ketunrauta? Nagasha uteli. -En nähnyt piiskan sivalluksiakaan...
    -Se oli todellinen sudenkuoppa, Ebony mutisi. -Kaikki kävi yhdessä rysäyksessä.
    -Rysäyksessä nimenomaan, Erica vahvisti.
    -Onko koulutuksessa ollut ongelmia? Regina uteli. -Olen tietyllä tapaa aina haaveillut drak'hionmiehestä, siinä olisi hiukan haastetta...
    -Takuulla olisi, Ebony sanoi kuivakkaasti. -En voi missään nimessä suositella.
    -Olen samaa mieltä, Nagasha sanoi johtajaäänellään. -Ei ensimmäiseksi koulutettavaksi. Sinä pyydystät itsellesi ensin sävyisän ihmismiehen. Harjoituskappaleita pitää olla useampi kappale.
Regina näytti happamelta ja Erica oli tukehtua kahviinsa kuultuaan Nagashan sanat. SX69 pyöritteli suristen päätään.
    -Drak'hion julma, se vikisi.
    -Hyvin julma, Erica vahvisti ja virnisti Ebonylle.
    -Miehen koulutukseen tarvitaan vain kunnon ote, Egena sanoi hilpeästi ja läimäisi käsiään yhteen ikään kuin sanojensa vahvistukseksi. -Minä olen aina pitänyt napakoista läimäyksistä. Piekseminen ei edistä mitään.
Amazoninaiset jatkoivat vielä hetken aikaa keskustelua Ebonyn ja Erican kanssa kunnes Nagasha nousi seisomaan. Hän oli vaikuttava näky koko komeudessaan.
    -Valitettavasti meidän pitää jälleen jatkaa matkaamme, sisaret. Toivotan teille mahdollisimman hyvää ja voimakasta jatkoa. Jumalatar Athame teitä siunatkoon ja antakoon teille voimaa.
Ebony ja Erica nyökkäsivät kohteliaasti.
    -Jänniä, SX69 surisi heti amazonien lähdettyä. -Jänniä.
    -Todellakin, Ebony sanoi ja hymyili androidille. -Erittäin terävä huomio, SX69.
Pieni androidi tuntui suorastaan säteilevän onnesta.