Jared
ja Ardan kirosivat raskaasti. Drak'hionlaismiehet olivat todella
vihaisia, sillä ihmisnaisten käytös oli tullut heille
täysin yllätyksenä. Drak'hionien kulttuurissa naisella
ei ollut oikeastaan lainkaan arvoa. He olivat esineellistettyjä
olentoja, joita miehet vartioivat mustasukkaisesti. Naista tarvittiin
vain suvun jatkamiseen. Drak'hionien kulttuurissa mies oli ehdoton
auktoriteetti naisille. Auktoriteetti, jota ei sopinut kyseenalaistaa
missään tilanteessa.
-Se
narttu puri minua, Jared kirosi ja piteli yhä kättään.
Ardan
ei sanonut mitään, vaan tuijotti synkeänä
raskasta rautaovea kuin yrittäen murtaa sen katseellaan. Santar
tunsi ystävänsä kyllin hyvin tietäen että
tämän piti antaa hetken rauhoittua. Lopulta Ardan karjaisi
silkasta pettymyksestä ja löi nyrkkinsä raskasta
rautaovea vasten. Sen jälkeen hän kääntyi
tyynesti Santaria ja Jaredia päin, ja näytti siltä
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
-He
taisivat pelästyä todella, Santar sanoi hiljaisella
äänellä.
Jared
nyökkäsi ja virnisti häijysti.
-Heillä
on todellakin syytä pelätä.
-Minusta
tuo ei kuitenkaan ollut kovinkaan järkevää, Santar
sanoi.
Hän
ei voinut myöntää itselleen, että häntä
harmitti tummatukkaisen ihmistytön katoaminen.
-Antaisitko
sinä naisen hyppiä silmillesi? Ardan kysyi tyynesti.
-En,
Santar vastasi. -Mutta tuo teidän riehumisenne ei ainakaan
parantanut asiaa.
-Kaipaatko
heitä? Jared kysyi iva äänessään.
-En!
Santar tiuskaisi. -Mutta heistä olisi päässyt eroon
muutenkin.
-Miten?
Ardan kysyi ihmetellen.
Hän oli varma, että Santar
tarkoitti tappamista ja hän ei kuitenkaan halunnut tappaa
punatukkaista tyttöä. Uhkailuistaan huolimatta.
-Eksyttämällä,
Santar sanoi. -Tämä keltainen sektori oli heille ihan
tuntematon alue. Se olisi käynyt hyvin helposti.
-Eksyttämällä?
Ardan älähti. -Olisit jättänyt heidät tänne
selviytymään keskenään? Eiväthän he
olisi tarvinneet muuta kuin kunnon opetuksen...
Santar
ja Jared katsoivat Ardaniin kulmat kohollaan. Jared ei vaivautunut
peittämään virnistystään.
-Mitä
nyt? Ardan tiukkasi ärtyneenä velipuolensa ja ystävänsä
tuijotuksesta.
-Ei
yhtään mitään, Santar sanoi. -Minä tarvitsen
nyt vahvan drinkin.
Sen
sanottuaan andromedalaismies suunnisti kohti lähintä
kapakkaa Jared ja Ardan vanavedessään.
Erica
kuunteli korva ovessa kiinni kunnes ei kuullut enää yhtään
mitään oven takaa.
-Joko
he ovat lähteneet, tai leikkivät että ovat lähteneet
ja hyökkäävät sitten kimppuumme heti kun me
tulemme ulos, Erica sanoi ja katsoi Ebonyyn joka kyhjötti
toisessa nurkassa.
SX69 surisi ja pörisi, se oli kovin
innoissaan saatuaan seuraa ja se vilkutteli valojaan.
-Eivät
he ole niin viisaita, Ebony virnisti ja hivuttautui ovea kohti.
Tyttö
avasi ovea hieman raolleen
ja kurkkasi toiselle puolelle.
-Ei
siellä ole ketään, Ebony huokaisi ja hietti jalkansa
ulos ovesta.
-Nytkö
te jo menee pois? Androidi sanoi surullisesti.
-Tuota,
meidän täytyy nyt mennä, Erica sanoi ja vilkaisi
Ebonya.
-Kuule,
etkö haluaisi tulla mukaan... Voisimme tarvita androidia, Ebony
sanoi SX69:lle.
-Minä
mukaan. Haluaako te minä mukaan? Androidi sanoi kiivaana ja alkoi
rynnistellä ympäri huonetta.
-No
voithan sinä tullakin, Erica sanoi ja mietti hetken aikaa oliko
tämä sittenkään hyvä idea.
-Minä
tulee!!! Minä yksinäinen!!! Minä tulee!!! Androidi
hehkutti innoissaan.
Erica hymähti Ebonylle jota alkoi
naurattaa.
-No
niin ihan ensimmäiseksi meidän täytyisi löytää
takaisin harmaalle sektorille.
-Harmaa
sektori, paha paikka! Androidi alkoi piipittää.
-Se
on meidän koti, Ebony selitti androidille, joka tuntui katsovan
Ebonyyn pitkään olemattomilla silmillään.
Androidi oli noin polven korkuinen, roskiksen mallinen ja pyöreä.
Sillä oli erikseen pää ja kädet muttei jalkoja se
kulki pyörillä. Hyvin alkeellinen androidi, Erica päätteli.
-Teidän
koti, hyvä minä tulee teidän koti! SX69 iloitsi ja
lähti piipittäen matkaan. Erica ja Ebony seurasivat sitä.
Hetken kuluttua he saapuivat hissin luokse joka natisten ja rymisten
lähti viemään heitä alas päin.
-SX69,
oletko varma että tämä hissi on ihan turvallinen?
-Turvallinen
minulle, turvallinen sinulle! Androidi lallatteli ja Ebony ja Erica
vain katsoivat toisiaan ja pyörittelivät silmiään.
-Jonkun
runosuoni kukkii..., Ebony naurahti hiljaa ja hissi pysähtyi.
-Nyt
harmaa sektori! Androidi huudahti innoissaan ja kärräsi
itsensä hissin ovelle avaten sen hitaasti. Heti alkoi kuulua
melua ja räsikettä ja tytöt huomasivat tulleensa
keskellee tappelua. Kuusi miestä tappelivat jostain, tyttö
eivät jääneet ottamaan selvää vaan
puikkelehtivat toisiaan hakkaavien miesten ohitse suureen halliin,
jossa kulki kaupustelijoita ja porukkaa istui kapakoiden ulkopuolella
ryystäen juomiaan.
-Hei
tytöt, tuokaahan pyöreät pyrstönne tänne
päin! Kuului huuto jostain nurkasta.
Ebony ja Erica eivät
kiinittäneet huomiota huutoihin vaan jatkoivat matkaa.
-Haluuks
tyttö nakkia? Joku ihmismies kysyi Ericalta joka katsoi mieheen
kauhuissaan ja lähti äkkiä pois.
-No
ei tartte olla epäkohteliaas! Mies huusi tyttöjen perään.
Lopulta
Erica, Ebony ja androidi SX69 pääsivät hieman
turvallisempaan paikkaan. Se oli Mama Pelagon ravintola. Se oli
pikemminkin pahanlaatuinen räkälä mutta täällä
majailivat dominyes-naiset joita ihmiset kutsuivat amazoneiksi
vanhojen Maan tarinoiden mukaan. He olivat naissotureita jotka
peittosivat miehen kuin miehen.
-Hei
sisaret! Kuului iloinen huudahdus yhdestä pöydätä
ja Erican ja Ebonyn katsottua tarkemmin he näkivät
ystävälliset amazoninaiset jotka olivat ahdisteleeet
Ardania, Santaria ja Jaredia.
Erica hymyili ja vilkutti takaisin.
Tytöt lähtivät kävelemään kohti heidän
pöytäänsä.
-Mihin
jätitte saaliinne? Egena, pyöreähkö
amazoninainen, uteli tytöiltä.
Ebony
ja Erica vilkaisivat nolon näköisinä toisiinsa ja
miettivät kuumeisesti mitä selittäisivät. He
eivät voineet paljastaa amazoneille, etteivät miehet
olleetkaan varsinaisesti heidän, sillä silloin he
paljastaisivat valehdelleensa.
-Meille
tuli hiukan eri..., Erica aloitti, mutta Ebony vaiensi hänet
nopealla kylkeen tökkäisyllä.
-Me
lähetimme heidät asioille, Ebony sanoi itsevarmasti.
-Ilman
vartijanaista? Regina, toinen nuorista amazoninaisista, kysyi
hämmästyneenä.
-Me
luotamme heihin, Ebony sanoi. -He eivät uskaltaisi karata.
Erica
puri huultaan ollakseen nauramatta. Hän kuvitteli sielunsa
silmin Santaria kahleissa, jollaisissa amazoninaiset tapasivat pitää
tuoreita "saaliitaan". Kyseessä oli vankka teräksinen
kaulapanta ja vahva ketju. Se muistutti hiukan Maassa olevien koirien
ulkoilutusvälinettä.
-Omapa
on asianne, Nagasha, vanhin amazoninaisista, sanoi. -Liittykää
seuraamme.
Ebony
ja Erica sekä heidän uusi ystävänsä,
androidi SX69 istahtivat pöydän ääreen. Androidi
SX69 oli niin häkeltynyt tästä yllättävästä
väenpaljoudesta että osasi vain piipittää ja
surista.
-Miten
te oikein saitte napattua ne drak'hionmiehet? Pygena uteli
ihailevasti. -Kyllä minä sen andromedalaisen ymmärrän...
-Et
tätä tapausta, Erica mutisi.
-Mitä,
sisar? Pygena kysyi kohteliaasti.
-Ei
mitään, Erica sanoi ja hymyili ystävällisesti
amazonille.
-Se
kävi ikään kuin vahingossa..., Ebony aloitti hiukan
epävarmasti, sillä hän ei tiennyt että miten
jatkaisi tarinaansa.
Amazoninaiset katsoivat sisaruksiin uteliaina
silmät palaen.
-He
lankesivat ansaamme, Erica möläytti.
-Oooh,
Egena sanoi avoimen ihailevasti. -Millainen ansa se oli?
Ebony
mulkaisi kiukkuisena Ericaa, joka pyöritteli avuttomana
silmiään.
-Oliko
se jokin sudenkuoppa vai ketunrauta? Nagasha uteli. -En nähnyt
piiskan sivalluksiakaan...
-Se
oli todellinen sudenkuoppa, Ebony mutisi. -Kaikki kävi yhdessä
rysäyksessä.
-Rysäyksessä
nimenomaan, Erica vahvisti.
-Onko
koulutuksessa ollut ongelmia? Regina uteli. -Olen tietyllä tapaa
aina haaveillut drak'hionmiehestä, siinä olisi hiukan
haastetta...
-Takuulla
olisi, Ebony sanoi kuivakkaasti. -En voi missään nimessä
suositella.
-Olen
samaa mieltä, Nagasha sanoi johtajaäänellään.
-Ei ensimmäiseksi koulutettavaksi. Sinä pyydystät
itsellesi ensin sävyisän ihmismiehen. Harjoituskappaleita
pitää olla useampi kappale.
Regina
näytti happamelta ja Erica oli tukehtua kahviinsa kuultuaan
Nagashan sanat. SX69 pyöritteli suristen päätään.
-Drak'hion
julma, se vikisi.
-Hyvin
julma, Erica vahvisti ja virnisti Ebonylle.
-Miehen
koulutukseen tarvitaan vain kunnon ote, Egena sanoi hilpeästi ja
läimäisi käsiään yhteen ikään kuin
sanojensa vahvistukseksi. -Minä olen aina pitänyt
napakoista läimäyksistä. Piekseminen ei edistä
mitään.
Amazoninaiset
jatkoivat vielä hetken aikaa keskustelua Ebonyn ja Erican kanssa
kunnes Nagasha nousi seisomaan. Hän oli vaikuttava näky
koko komeudessaan.
-Valitettavasti
meidän pitää jälleen jatkaa matkaamme, sisaret.
Toivotan teille mahdollisimman hyvää ja voimakasta jatkoa.
Jumalatar Athame teitä siunatkoon ja antakoon teille voimaa.
Ebony
ja Erica nyökkäsivät kohteliaasti.
-Jänniä,
SX69 surisi heti amazonien lähdettyä. -Jänniä.
-Todellakin,
Ebony sanoi ja hymyili androidille. -Erittäin terävä
huomio, SX69.
Pieni
androidi tuntui suorastaan säteilevän onnesta.
Kommentit