Tuntien jälkeen, kun Ebony oli vihdoin vapaa, hän lähti heti kotiin. Käytävät tuntuivat jatkuvan ikuisesti hänen kiiruhtaessa kotiin, jonne hän toivoi että Erica oli mennyt. Saavuttuaan kotiovelle hän avasi sen varovasti ja astui sisälle, ketään ei näkynyt. Ebony hipsi Erican huoneeseen ja koputti ovelle. Huoneesta kuului iso rääkäisy ja Ebony astui sisälle.
    -Patrick on sika! Erica alkoi heti ensimmäisenä huutaa ja hän repi samalla valokuva-albumissaan olevia Patrickin kuvia.
    -Niin on... Tuota, saako auttaa? Ebony virnisti ja tarttui yhteen Patrickin kuvista.
    -Senkun, revi tuhansiksi palasiksi. Minä lähetän näm siten meleekin kautta hänelle, Erica sanoi ja repi kuvia hurjaa vauhtia.
Ebony avusti häntä ymmärtäväisesti.
    -Miehet ovat sikoja! Kuinka he voivat tehdä näin? Erica murisi samalla kun repi yhtä oikein isoa ja hyvää kuvaa Patrickista.
    -Kuule... odotas hetki. Älä ihan kokonaan revi sitä. Annapas se tänne, Ebony otti kuvan Erican kädestä ja katosi huoneeseensa.
Hetken kuluttua hän tuli mukanaan ikkunan kokoinen kuva Patrickista.
    -No niin, ei muuta kuin tuhrimaan tätä kuvaa ja siten ripustamme sen johonkin oikein näkyvälle paikalle! Ebony hihitti ja otti kaksi mustaa paksua tussia esille.
    -Mieletön idea! Sinä siten aina onnistut piristämään minua niin kummasti, Erica naurahti ja yhdessä tytöt aloittivat työn.
Hetken kuluttua ovelle saapui Orlando, joka hyppäsi Erican sängylle ja katseli heitä heidän tuhriessa Patrickin kuvaa.
    -Harmi, toi oli aika makeen näkönen kundi, Orlando sanoi ja otti yhden tusseista käteensä.
Hetken kuluttua oveen koputtettiin jälleen ja Gatar saapui hieman ihmeissään paikalle.
    -Mitä te teette?
    -Tätä kutsutaan kostamiseksi! Ebony naurahti ja ojensi Gatarillekin tussin.
Hetken aikaa kaikki neljä ahkeroivat kuvan kimpussa.
    -No niin, eiköhän tämä jo riitä, Erica sanoi ja he katsoivat aikaan saannoksiaan.
Patrickille oli tullut muutama hakaristi vartaloon, arpia, karvoja sinne sun tänne, hävyttömiä kirjoituksia ja isolla hänen päänsä yläpuolella luki: UNIVERSUMIN SURKEIN PANO! Kaikki neljä hihittelivät tyytyväisinä saavutuksilleen ja vihdoin he käärivät kuvan rullalle ja lähtivät hipsimään kohti Patrickin toimistoa. Kukaan ei ollut enää töissä, joten kuva saisi olla paikallaan ainakin siihen asti kunnes Patrick tulisi aamulla töihin ja siihen mennessä jo moni olisi nähnyt tuon kuvan. Erica naureskeli itsekseen heidän niitatessa kuvaa toimiston oveen.
    -No niin, Erica sanoi tyytyväisenä ja puri huultaan.
Hän ei enää halunnut eikä olisi jaksanutkaan itkeä.
    -Ja nyt kotiin nukkumaan, Ebony sanoi. -Uni tekee hyvää...
    -Luuletko tosiaan että minä voisin nukkua? Erica kysyi hämmästyneenä sisareltaan. -Minä häivyn Ziziukseen muutamalle. Voitte valita tuletteko mukaan vai ette.
    -Mä ainaskin tuun, Orlando sanoi innostuneesti.
Hän oli aina valmis lähtemään yökerhoon.
    -Erica, Gatar sanoi toruvasti. -Se ei ole nyt järkevää. Ei alkoholi...
    -Huomenna on koulupäivä, Ebony muistutti.
Erica ei oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota ystäviensä perusteluihin vaan lähti suunnistamaan kohti tasokasta yökerhoa metallinharmaita käytäviä pitkin Orlando perässään. Lopulta Ebonysta ja Gataristakin tuntui ettei heillä ollut vaihtoehtoja ja niin lähtivät hekin rankasti möykkäävän kaksikon perään.

Arki-iltaisin ei Ziziuksessa ollut ovimiestä lainkaan, sillä niille ei oikeastaan ollut tarvetta. Perjantai- ja lauantai-illat työllistivät enemmän. Erica suunnisti suoraan baaritiskille ja tilasi vahvimman drinkin minkä tiesi. Valitettavasti se oli myös pahimman makuinen.
    -Mitä sinä juot? Ebony uteli.
    -Drak'hionin kaatajaa, Erica sanoi irvistellen. -Pahaa, mutta saanpahan tajuni kankaalle.
    -Tuo ei tosiaan ole järkevää, Gatar puuttui keskusteluun päätään pyöritellen. -Mitä isäsi ja äitisi sanoivat tästä... hmm... tapauksesta?
    -En minä tiedä, Erica sanoi ja sytytti tupakan. -En ole nähnyt heitä. Ja minun puolestani Patrick voi selostaa heille mitä tapahtui.
    -Huomisessa virtuaalilehdessä on taatusti juttua tästä, Ebony sanoi kurtistaen kulmiaan.
    -Toivottavasti etusivulla on tuo tekemämme juliste, Erica sanoi tuhahtaen ja nieleksi drinkkiään.
Orlando oli jo kadonnut jonnekin ja Ebony päätti hakea itselleen edes yhden siiderin. Humalaista Ericaa ei kukaan katselisi selvinpäin.
    -Aiotko päästä huomenna tunneillekin saakka?
Orion Warwick onnistui jälleen pelästyttämään Ebonyn äänettömällä ilmestymisellään. Ebony katseli kuivakkaasti hymyilevää opettajaansa ja hänen mielestään kuvassa oli selvästi jokin pielessä.
    -Aion, Ebony sanoi määrätietoisesti.
    -Saammepa nähdä, opettaja Warwick sanoi ja iski silmää poistuessaan baaritiskiltä.
Ebony jäi katsomaan hänen peräänsä henkeään haukoen. Miehen takamus oli kerrassaan täydellinen!
Ebony tilasi jälleen lempidrinkkinsä, sillä drak`hionin kaatajaa ei kukaan täysijärkinen ihminen juonut, niitä kun oli kasi vetäissyt naamaansa oli jo täysin kännissä, lukuun ottamatta drak`hionlaisia jotka joutuivat juomaan todella paljon alkoholia ennen kuin sen huomasi heistä.

    -No niin Gatar... Erica hihitteli jo hieman huppelissa.
    -Niin?
    -Mistäs me nyt löytäisimme sinulle miehen? Erica nauroi.
    -En usko tarvitsevani sellaista vielä muutamaan vuoteen, ehkä sitten kun aloitan perheen perus...
    -Aloitat?
    -Niin, me andromedalaiset ensin aloitamme valmisetlut perheen perustamiselle ja sitten vasta mietimme kenet haluamme aviomieheksi, Gatar selitteli ilmiselvää asiaa.
    -Aivan, ihan miten vain... mutta muista miehet ovat sikoja, Erica sanoi vihaisesti ja veti vielä muutaman hörpyn kitkerää juomaa.
    -Kyllä ihmismiehet ovat sikoja, mutta eivät andromedalaiset miehet. He arvostavat naisia paljon enemmän kuin ihmiset. Toki kaikki eivät ole samanlaisia, Gatar sanoi ja hieraisi kullankeltaisia hiuksiaan iskien silmänsä tummaan ihmismieheen joka kuikuili baaritiskillä ujoin oloisena. -Nyt jos suot anteeksi, minulla on hieman tekemistä...
    -No sinne meni sekin akka, Erica murahti ja hörppi lisää ilolientä.
Hetken kuluttua hän näki kun Ardan, Santar ja joku toinen selvästi drak'hionlainen mies kävelivät kolmisteen baaritiskille ja jokainen heistä tilasi drak'hionin kaatajan. Baaritiskillä oleva nainen oli aluksi kauhuissaan, sillä häntä oli peloteltu kauhutarinoilla drak'hion miehistä, ja tyttö oli ensimmäistä iltaa töissä. Erica katseli tytön toilailuja hetken kun Ardan yritti iskeä tyttöä, Santar valitti kaikesta mahdollisesta ja kolmas mies, jonka nimeä Erica ei tiennyt, marmatti kuinka hirveää oli että nainen oli päästetty sellaiseen paikkaan töihin. Loppujen lopuksi tyttö suoriutui tehtävästään ja loi lemmekkäitä katseita Ardaniin, joka istuutui ystäviensä kanssa pyöreän pöydän ääreen juomaan punaisista neliskanttisista pitkistä mukeista juomiaan. Erica ehti istua vain hetken paikallaan kun joku urhea mies päätti rohkaista mielensä ja mennä neidon luokse.
    -Hei, onko tässä vapaata?
    -Tämä on vapaa asema, senkun tunget persauksesi siihen mihin mahtuu, Erica sanoi myrtyneenä.
    -Öh... Kiitos, mies sanoi ja istui hetken hiljaa tytön kanssa. -Sinähän olet Ebony Fontrel?
    -En ole... Väärä henkilö, Erica sanoi vihaisena ja hörppi juomaansa.
    -Älä viitsi, kyllä minä tunnistaisin Ebony Fontrelin missä vain, mies sanoi ilahtuneena.
    -En ole Ebony Fontrel, ja minusta on outoa että joku voisi meidät edes sekoittaa.
    -Sekoittaa...?
    -Erica Fontrel, Ebonyn sisko että hei vaan, Erica sanoi ja heilautti tylsistyneesti kättään.
    -Ai, oletkin Erica. Minä olen Luke, mies sanoi ja hetken hiljasuuden jälkeen poistui.
Erica ei todellakaan kaivannut seuraa.