Aamuaurinko nousi

Lauantaiaamuisin kasvipuutarhassa oli varsin paljon ihmisiä. Lähinnä perheitä pienine lapsineen ja nuoria pareja romanttisella aamiaspiknikillä. Ebony tuhahti ja käveli kiukkuisena eteenpäin miettien Ericaa ja Patrickia. Miten Erica voi olla niin sinisilmäinen? Minä en ainakaan aio koskaan rakastua jos se tarkoittaa sitä että täytyy luopua aivoistaan! Ebony ajatteli ja istahti eräälle vapaalle penkille suihkulähteen lähelle. Hän hätkähti kun kuuli suihkulähteen takaa kiivasta keskustelua. Äänet olivat hänelle tuttuja
    -Typerä nainen se on! Sano minun sanoneen, Ardanin ääni kuului kiivaana.
Ebony virnisti itsekseen ja alkoi kuunnella keskustelua uteliaana.
    -Oletko joskus muka huomannut naisten olevan älykkäitä? Andromedalaismiehen ääni sanoi nauraen.
Ebony pinnisti muistikapasiteettinsa äärimmilleen muistaakseen miehen nimen kun Len oli sen sanonut. Santar!
    -Mitä järkeä on lähteä yksikseen haahuilemaan harmaalle sektorille? Ardan toisteli kysymystä yhä selvästi tuohtuneena. -Kuka se nainen edes on?
    -Hän ja se mustatukkainen ovat Eric Fontrelin lapsia, Santar sanoi. -Ja heistä on parempi pysyä erossa. Fontrel on varsin vaikutusvaltainen mies. Istuu Prometheuksen hallituksessa arvostettuna diplomaattina.
    -Miten sinä sait sen tietää? Ardan kysyi rauhoittuneemmalla äänellä.
    -Kyselin hiukan, Santar sanoi aihetta vältellen. -Koko sen kaksi viikkoa mitä olemme täällä olleet, olen ottanut selvää asioista... Sillä aikaa kun sinä olet juossut naisten perässä!
    -Juossut? Ardan mylvähti epäuskoisena. -Minä en juokse naisten perässä vaan päinvastoin.
Ebony puri huultaan jottei nauraisi ääneen. Näin mielenkiintoista keskustelua hän ei ollut päässyt seuraamaan aikoihin!
    -Naiset? Sinun perässäsi? Santar nauroi ystävälleen. -Karkuun korkeintaan juoksemassa...
    -Kuulehan sinä punasilmäinen andromedalaismato, Ardan jyrähti hyväntahtoisesti. -Voisit vaikka aikasi kuluksi hirttäytyä tuohon palmikkoosi!
Ebony painoi kätensä suunsa eteen jottei nauraisi ääneen.
    -Minulla on parempaakin tekemistä, Santar ilmoitti tyynesti.
    -Kuten tutkia naisten taustatietoja?
    -Hölmö! Sinua kaikki edellä mainittu kiinnosti ihan varmasti. Älä edes yritä kieltää sitä. Mutta koita muistaa että et voi käyttäytyä täällä kuten Drak'hionissa. Täällä vallitsee tasa-arvo miesten ja naisten kesken.
    -Valitettavasti, Ardan tuhahti. -Se koko systeemi ei toimi. Miehen pitää hallita naista, jottei mitään typerää pääse tapahtumaan. Kuten se eilinen.
    -Että sinä jaksat vaahdota siitä! Santar tuhahti. -Tehty mikä tehty. Jos se oloasi helpottaa, niin voit vaikka piestä hänet kun näet hänet seuraavan kerran...
Ebony siristeli silmiään kiukkuisena. Raivostuttavaa!
    -Ebony! Täällähän sinä olet! Erica huudahti kovaan ääneen ja juoksi sisarensa luo. -Arvasin että olet täällä!
Keskustelu suihkulähteen toisella puolella loppui kuin seinään.
    -Erica... Eobny sanoi hämmentyneenä ja tajusi että miehet toisella puolella olivat huomanneet hänet.
    -Mitä sinä täällä teet? Erica marmatti ja istuutui Ebonyn viereen.
Hän näki kahden miehen, sen punasilmäisen paholaisen ja toisen, sen josta Ebony oli nähnyt unta, kävelevän heidän ohitseen.
    -Sinä tulet aina tänne kun jokin painaa sinua... Miksi, sitä en todellakaan ymmärrä, mutta kuitenkin..., Erica aloitti mutta huomasi pian että tuo vaalea paholainen ja tumma mies tuijottivat punastuneeseen Ebonyyn.
    -Mitä? Ettekö ole ennen naista nähneet? Erica sanoi ja virnisti miehille.
Ardanin naama venähti ja Santar mulkaisi vihaisesti Ericaan.
    -Eivät he ole, katsos kaikki naiset juoksevat Ardania karkuun..., Ebony sai itsestään kiinni ja virnisti.
Ardanin kasvot punehtuivat raivosta ja hänen ystävänsä laittoi käden miehen harteille.
    -Ardan... Muista mitä sanoin..., Santar sanoi rauhallisesti ja sai ystävänsä selvästi rauhallisemmaksi.
    -Niin... Oliko teillä jotain asiaa? Erica kysyi viaton hymy huulillaan.
    -Joku päivä pyyhin tuon virneen naamaltasi, Santar murahti.
    -Ai? Minä kun luulin että andromedalaiset ovat kovin sivistynyttä ja rauhallista väkeä... Ilmeisesti siihenkin joukkoon mahtuu muutama akana, Erica sanoi vihaisesti.
    -Jos ette tiedä, niin emme enää elä pimeää keskiaikaa. Vaikka sinun rotusi onkin sivistymätön, niin se ei tarkoita että saat riehua täällä kuin mikäkin..., Ebony ei ehtinyt sanoa enempää kun Ardan oli aivan hänen edesään.
Ebony sulki suunsa miehen katsoessa hätänä ilkeästi. Santar oli hetken aikaa hiljaa ja tuijotti ihmeissään Ericaa.
    -Menitkö sanattomaksi? No se ei ole tavatonta pojilta, jotka yrittävät iskeä minua, Erica hymyili valloittavasti.
    -Mitä sinä sanoit? MITÄ SINÄ SANOIT? Minä en todellakaan ole mikään poika! Olen vanhempi kuin sinä ja..., Santar alkoi melkein huutaa.
    -Niin, niin ne kaikki sanovat.
    -Ja kuka väittää että yrittäisin iskeä... Sinua? Ei ikinä, Santar sanoi vihaisesti.
    -Ihan miten vaan.
    -Mitä ihan miten vaan?
    -Että ihan miten vain..., Erica naurahti. Santar oli raivoissaan.
    -Sinä olet... Olet vain typerä ihmisen äpärä! Joutaisit orjaksi drak'hionlaisille, ne osaisivat käsitellä sinua oikealla tavalla! Santar huusi.
    -Etkö tiennyt että se on vain urbaania legendaa? Erica naurahti.
    -Urbaania legendaa? Santar ihmetteli.
    -No satua. Eivät drak'hionlaiset oikeasti pidä ihmisiä orjinaan! Erica nauroi.
    -Ilmeisesti et ole koskaan käynyt drak'hionen planeetalla, Santar naurahti. -He osaavatkin käsitellä naisiaan.
    -Olet tainnut viettää liikaa aikaa dark'hionlasiten seurassa, Erica sanoi jo hieman vihaisempana.
    -Ehkä, mutta tiesitkö... Ihmisorja naiset ovat parhaita orjia kun heidän itsetuntonsa ja valinnan vapaus on ensin täysin murrettu, Santar    sanoi alentaen ääntään ivallinen virne kasvoillaan.
    -Ihmisnaisia ei saa niin helposti alistettua, Erica sanoi vastalauseensa.
    -Drak'hionlaisilla on keinonsa kaikkeen, Santar naurahti ilkeästi ja kosketti Erican poskea.
    -Näpit irti! Erica sähähti ja työnsi miehen käden pois poskeltaan.

Aamuaurinko nousi

Aamuaurinko nousi

Ebony tunsi itsensä erittäin pieneksi ja haavoittuvaiseksi kun Ardan seisoi hänen edessään koko mahtavalla olemuksellaan. Ebony joutui taivuttamaan niskaansa pystyäkseen katsomaan miestä silmiin.
    -En tiennytkään että sinulla on tapana salakuunnella toisten puheita, Ardan sanoi matalalla äänellä.
    -Sitä puhetta ei voinut olla kuulematta, Ebony tuhahti. -Sinuna jättäisin yksityiset keskustelut väliin julkisella paikalla.
    -Mikä sinä olet minulle ohjeita jakelemaan? Ardan jyrähti ja tarttui toisella kädellä Ebonya käsivarresta.
Ote ei varsinaisesti tehnyt kipeää, mutta se sai Ebonyn silti värähtämään.
    -Päästä minusta irti, Ebony sanoi koittaen pitää äänensä vakaana.
Ardan oli onnistunut hiukan pelästyttämään hänet. Ardan katsoi pitkään Ebonya, mutta päästi sitten kuitenkin irti. Mies ei kuitenkaan liikahtanutkaan niiltä jalansijoiltaan vaan jäi seisomaan Ebonyn eteen kädet puuskassa.
    -Ja minä en tiennytkään sitä että sinulla on taipumuksia väkivaltaisuuteen, Ebony tuhahti ja perääntyi hiukan kauemmas drak'hionlaisesta.
    -Minulla on taipumuksia vaikka mihin..., Ardan sanoi ja onnistui hymyilemään hiukan.
    -Niistä minä en todellakaan halua ottaa selvää, Ebony sanoi mutisten.
    -Etkö? Minä olisin niin mielelläni näyttänyt sinulle muutamia temppujani, Ardan sai äänensä kuulostamaan jopa hiukan viattomalta.
    -Tiesitkö että kun älykkyys loppuu niin väkivalta alkaa? Ebony kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta.
Hän ei tiennyt astuneensa nyt hyvin vaaralliselle maanperälle. Ardanin silmien katse sai teräksisen vivahteen.
    -Nainen. Voit syyttää ihan itseäsi siitä, Ardan sanoi kylmällä äänellä. -Nainen on luotu miehen hallittavaksi ja se myös näkyy teissä.
    -Mikä sinä sitä olet päättämään? Ebony kivahti miehelle. Tasa-arvokeskustelut saivat hänet aina suunniltaan ja kiihtymään.
    -Minä olen mies, Ardan sanoi ikäänkuin se olisi selittänyt kaiken. -Se riittää eikä minun tarvitse selitellä tekojani sinulle. Naiselle. Mutta sen sijaan sinä voisit kyllä selittää salakuuntelusi.
    -Etkö sinä vielä ymmärtänyt? Ebony sanoi kiihtyneellä äänellä. -Sinä ja tuo punasilmäinen ystäväsi möykkäsitte niin kovaan ääneen että juttuanne ei voinut olla kuulematta. Olisin mielelläni jättänyt sananvaihtonne väliin.
Tässä kohdin Ebony livautti valheen jos toisenkin. Santarin ja Ardanin keskustelua kuullakseen Ebonyn oli pitänyt pinnistää kuulonsa äärimmilleen, sillä suihkulähteen solina peitti miesten ääniä paljonkin. Ja toisekseen, Ebony olisi voinut vaikka maksaakin hiukan kuullakseen tuon keskustelun.

Aamuaurinko nousi

    -Voi pelästyikö pikku tyttö miehen kosketusta? Niin katsos käy kun nyhjää sellaisen pullamössö miehen kanssa, Santar naurahti.
    -Pullamössö? PULLAMÖSSÖ? Kukakohan tässä on pullamössöä, herra lettipää! Erica kivahti vihaisesti ja nousi seisomaan. -Ebony, me lähdemme NYT!
Santar tarttui nopeasti tyttöä, miltei hellästi kädestä.
    -Mihin teillä nyt niin kiire on?
    -Mitäs täällä tapahtuu? Kuului Patrickin vihainen ääni.
    -Minä...
    -Näpit irti minun tytöstäni! Patrick huudahti Santarille, joka virnisti ja veti Erican lähemmäs itseään.
    -Ai mitä? Minä kun luulin että teillä vallitsee täysi tasa-arvo ja niin edelleen, eiköhän Erica osaa ihan itse päättää mitä tekee, Santar naurahti ivallisesti päin Patrickin naamaa.
    -Minä..., Patrick suuttui ja punehtui raivosta, hän muistutti lähinnä paviaania naama punaisena puhisten.
    -Päästä irti! Erica sanoi ja riistäytyi Santarin otteesta ja meni Patrickin luokse.
    -Kulta, ei tässä mitään. Mennään kotiin, Erica rauhoitteli Patrickia.
Yhdessä he lähtivät kävelemään pois kasvitarhasta unohtaen kokonaan Ebonyn.
    -Mitä ihmettä sinulla oli tekemistä tuon kanssa? Oletko jättnäyt jotain kertomatta? Patrick aloitti vaarallisesti.
    -Patrick kulta, en nyt oikein ymmärrä. Enhän edes tunne noita tyyppejä ja...
    -No ei kyllä siltä näyttänyt! Olit niin mairean näköinen sen äijän sylissä. Oletteko montakin kertaa tavanneet tuolla ja naureskelleet typerälle Patrickille, joka ei tajua mitään.
    -Patrick minä..., Erica yritti.
    -Kyllä minä tiedän sinut, sinä annat kenelle vain joka vastaan tulee, ja naureskelet minulle selkäni takana! Patrick puhui jo vihaisena.
    -Patrick, älä viitsi. En koskaan tekisi mitään sellaista, kyllähän sinä tiedät, Erica yritti.
    -Tiedänkö? En olisi siitä niin varma, niin moni mies katselee sinua sillä silmällä joka paikassa, ja kukaan ei katso naista sillä tavalla ellei nainen ole anteliaalla tuulella! Patrick raivosi.
    -Patrick! Sinä puhut ihan sekavia..., Erica sanoi kyyneleet silmissä.
Patrick huomasi menneensä liian pitkälle.
    -Anteeksi kulta, mutta rakastan sinua niin paljon että ajatuskin sinusta jonkun toisen miehen käsivarsilla saa minut hulluksi. Ethän tee enää sellaista? Patrick sanoi anteeksipyytävästi.
    -En tietenkään rakas, en tietenkään, Erica lupasi ja Patrick sulki hänet omistavaan syleilyynsä.

Aamuaurinko nousi