-Hei
kulta! Erica huudahti ja nousi halaamaan vaaleaa miestä, joka käveli
hymyssä suin tytön viereen.
-Hei
Erica. Oletteko sinä ja ihastuttavat seuralaisesi valmiita
häipymään? Olen varannut meille ravintola Ziziusta
paikat, kaikille viidelle, mies sanoi ja katsoi vihaisesti Orlandoon,
kuin tämä olisi jotain
aivan muuta kuin mitä oli.
-Ihanaa
kulta! Erica huudahti ihastuneena.
-Hetkonen...
Emme me voi vain lintsata ja..., Ebony huudahti, mutta Erica oli jo
tarttunut tyttöä kädestä ja veti tätä
mukanaan pitäen toista kättä Patrickin kädessä.
-No
niin kaunokaiset..., Patrick sanoi ja läväytti aimo hymyn
Ebonylle. -Nyt vietetään oikein kunnon perjantai-ilta! Minä
maksan..., mies naurahti ja veti tytöt mukanaan pois puutarhasta
murjottava Orlando ja hämmentynyt Gatar perässään.
Aamuaurinko nousi
Ravintola
Zizius oli äärimmäisen tasokas ravintola. Aamusta
alkuiltaan se toimi lähinnä seurustelu- ja
gourmet-ruokapaikkana ja loppuillasta sen tyyli muuttui
yökerhomaiseksi. Se oli kallis paikka, jossa kävi
Prometheus aseman kermaa. Erica ei olisi voinutkaan kuvitella
Patrickin vievän heitä minnekään muualle.
-No
niin, arvon neidot, mitä saisi olla? Patrick kysyi heidän
istuttua suuren pöydän ääreen.
Saatuan
alkudrinkit nenänsä eteen, Ebony tarkkaili jälleen
uteliaana ympäristöään. Valtava sali oli valaistu
himmeästi ja paikka oli tulvillaan romantiikkaa. Katonrajassa
näkyi kuitenkin korkealle nostetut peilipallot, jotka myöhäisen
illan tullen laskettiin alemmas. Silloin olisi romantiikka kaukana ja
paikka sykkisi elämää.
-Hoi
Len! Patrick huusi kauempana olevalle ystävälleen,
säikäyttäen toisella puolellaan istuvan Ebonyn.
-Patrick!
Leniksi kutsuttu mies sanoi tyynesti ja asteli kohti pöytää.
Len oli varsin tavallisen näköinen nuori mies eikä hän
ollut tytöille entuudestaan varsin tuttu.
-Tytöt,
tässä on ystäväni Len Miller, Patrick esitteli.
-Len. Tässä on tyttöystäväni Erica Fontrel
ja hänen ihastuttava sisarensa Ebony. Sekä Gatar Guatl ja
Orlado, jonka sukunimeä en juuri nyt muista...
-Boomer,
Orlando mutisi.
Len
kätteli jokaisen kohteliaasti ja istahti heidän seuraansa.
Kukaan ei oikeastaan pistänyt miehen läsnäoloa
pahakseen, sillä tämä oli kohtelias ja hauska. Hän
sai tytöt nauramaan kun säikähti ohitseen vipeltänyttä
meleekkiä.
-Meleekit!
Hän kirosi nauraen. -Ihme ettei kukaan ole jäänyt
heidän alleen.
-Uskoisitteko
että niidenkin tuntivauhti voi olla parhaimmillaan 120
kilometriä tunnissa? Patrick sanoi hyvin tietäväisen
oloisena tiedon mikä oli kaikille lähes itsestään
selvyys.
Meleekit
olivat pitkiä ja ihmisen kaltaisia neliraajaisia otuksia. Ne
olivat järjestäen langanlaihoja ja heidän ihonaan oli
panssarinomainen suomukerros, jonka värit vaihtelivat vihreän
eri sävyistä sinisen eri sävyihin. Raajat olivat
varsin pitkät verratuna muuhuun ruumiiseen. Ne olivat kuuluisia
juuri tuosta nopeudestaan ja siksi niitä käytettiin
planeetoilla ja asemilla lyhyiden matkojen lähetteinä.
Tosin vain varakkailla oli varaa käyttää meleekkiä,
sillä nämä eivät suinkaan olleet mitään
orjia, vaan perivät korkeaa hintaa palveluksistaan. Meleekit
olivat myös varsin puheliaita ja tämä sai monien
hermot kiristymään meleekkien seurassa.
Ebonyn
huomio kuitenkin kiinnityi meleekistä aivan johonkin muualle.
Varsin omituinen parivaljakko kiinnitti tytön huomion. Tumma ja
pitkä mies oli selvästi drak'hionialainen. Sen näki
hänen ilmeestään ja eleistään. Lihaksikas
olemus oli jykevä ja pörröiset tummat hiukset antoivat
vaikutelman poikamaisuudesta. Omituista Ebonyn mielestä oli se,
että miehen toveri oli selvästi andromedalainen.
Drak'hionialaiset olivat vain varsin vähän tekemisissä
muiden kun omiensa kanssa. Andromedalaisella miehellä oli pitkät
vaaleat hiukset ja hän oli keskivertoa andromedalaista pidempi.
Nopeasti Ebony arvioi miehen pituudeksi noin 195cm, mutta vaalea mies
jäi silti drak'hionialaista lyhemmäksi.
-Siinä
onkin outo kaksikko, Len Miller sanoi lukien Ebonyn ajatukset.
Jokaisen pöydässä olevan huomio kiinnityi kauempana
olevaan kaksikkoon.
-Keitä
he ovat? Ebony kysyi uteliaana.
-Santar
on tuo andromedalainen ja tuo drak'hionialainen on nimeltään
Ardan, Len selosti. -Kukaan täällä ei oikeastaan tunne
heitä, mutta minulla on sellainen tunne että heistä
olisi hyvä pysyä erossa.
-Tottakai,
Ebony sanoi tuhahtaen. -Minulla ei ole aikomustakaan ryhtyä
kaveeraamaan drak'hionialaisen kanssa...
Siinä
vaiheessa Erica virnisti ja kohotti kulmiaan sisarelleen.
-Kukapa
haluaisi drak'hionlaisten kanssa olla missään tekemisissä?
Patrick mumisi ahtaessaan suunsa täyteen lohta.
Erica ei voinut
olla huomaamatta kuinka Ebony seurasi katseellaan jonkin aikaa tuota
komeaa drak'hionlaista miestä.
-No
niin, mitäs te typyt olette tehneet tänään?
Patrick aloitti uuden keskustelun.
-Emme
oikeastaan mitään erikoista..., Erica aloitti.
-Emme
ehtineet kun sinä pakotit meidät lintsaamaan, Ebony mutisi
vieläkin hieman harmistuneena.
-Mutta
ihan vapaaehtoisesti te minua seurasitte, Patrick sanoi ja hymyili
Ebonylle.
-Toiset
seurasivat, toiset eivät..., Orlando mumisi ja Patrick vilkaisi
poikaan taas kuin halpaan makkaraan.
-No
niin, jospa sitten tilasin toisen viinipullon. Tänä iltana
me juhlimme, Patrick naurahti ja kohotti viinilasinsa Lenin kanssa.
-No
mitäs me juhlimme? Erica halusi tietää pidellessään
viinilasiaan kädessään.
-Minusta
on juuri tehty perheyrityksemme varatoimitusjohtaja, ja kun ukosta
(tällä Patric viittasi isäänsä) aika jättää
niin minusta tulee koko roskan johtaja! Patrick naureskeli ja suuteli
Ericaa.
-Todella
mahtavaa. Koko seuraava sukupolvi saakin henkäistä rauhassa
kun sinusta tulee uusi johtaja tietotekniikan hienoimpaan yritykseen,
Ebony sanoi naama peruslukemilla.
-Tottakai,
kultaseni. Ja minun tuleva vaimoni tulee olemaan
todella rikas nainen... Patrick nauroi ja suuteli uudestaan Ericaa
samalla vinkaten silmää Ebonylle, joka vetäisi
viinilasillisen naamaansa yrittäen olla huomamatta Patrickin
eleitä.
Len Miller naureskeli Patrickin esitykselle ja kaatoi
lisää viiniä Ebonyn lasiin.
-Olen
kuullut että sinä ja Erica olette myös aika
rikkaita..., Len sanoi Ebonylle ja lähestyi tätä.
-Tulemme
toimeen, Ebony sanoi ja siemaisi viiniään.
-Niin
varmasti. Olette varmaankin koko Prometheuksen aseman rikkammat...,
Len naurahti ja kaatoi jälleen lisää viiniä
Ebonylle.
-Tuota
minulle taitaa jo riittää..., tyttö yritti vastustella
mutta Len kaatoi aina vain lisää, ja Ebony joi.
-Kultaseni...
Patrick aloitti.
-Niin
rakas?
-Minun
täytyy nyt mennä hieman asioille, mutta Len hoitaa teitä
oikein hyvin. Minä tulen takaisin ihan muutaman tunnin
kuluttua...
-Mutta
Patrick..., Erica mutristi huuliaan loukkaantuneen näköisenä.
-Tiedän,
minä lupasin, mutta on pakko mennä. Isällä on
jotain papareita allekirjoitettavana, ethän halua että
menetän paikkani yhtiössä..., Patrick sanoi ja
sipaisi kevyen suudelman Erican otsalle.
-En
tietenkään Patrick, Erica hymyili ja Orlandoa alkoi jo
oksettaa.
-No
niin näemme sitten muutaman tunnin kuluttua, Patrick naurahti ja
häipyi omille teilleen.
Erica jäi hieman orvon oloisena
istumaan paikoilleen ja ryysti viiniä lasistaan huimaa tahtia.
Hän oli tuntenut Patrickin jo vuosia, mutta he olivat
seurustelleet nyt vasta muutaman kuukauden. Muutama viikko sitten
Patrick oli alkanut unohdella lupauksiaan ja hän oli alkanut
olla paljon töissä. Ericaa ärsytti miehen menot, mutta
hän ei voinut niille mitään.
-Ei
Len, ei kiitos en tosiaankaan halua enempää.
-Mutta
Ebony pieni, tottakai juomme pullon tyhjäksi. Sitten voimme
vaikka mennä meille tai teille jatkoille, Len naureskeli
hyväntuulisena yrittäen suudella Ebonya.
-Ei
kiitos Len, minä taidan nukkua ihan yksin omassa sängyssäni
tänä yönä, Ebony naurahti.
-Et
voi olla tosissasi, Len vastusteli hymyilleen ja katseli rohkeasti
Ebonya.
-Usko
tai älä, kyllä minä olen, Ebony vakuutti ja
siirtyi hieman kauemmas istumaan Lenista.
Ebonyn
huomio kiinnittyi jälleen aiemmin mainittuun kaksikkoon.
Ardaniksi nimetty drak'hionlainen lähestyi heidän
pöytäänsä, lähinnä siksi että se
oli niin lähellä baaritiskiä. Ebony huomasi
silmäkulmastaan Erican katseen kiinnittyneen samaan kaksikkoon.
-Mitäs
sinä tuijotat? Drak'hionlainen mies kysyi Ebonylta saaden tytön
kiinni tuijottamisesta. -Etkö sinä ole ennen miestä
nähnyt?
Ebony
karahti punaiseksi ja kiinnitti katseensa nopeasti viinilasiinsa ja
pyöritteli sitä välinpitämättömän
oloisena.
Hiljaisuus
pöydässä oli kerrassaan painostava ja Erica alkoi
pureskella kynsiään. Orlando katseli ympärilleen ja
Gatar hymyili itsekseen. Len siirtyi suojelunhaluisesti lähemmäs
Ebonya.
-Vastaa,
mies sanoi lujalla äänellä. -Minä olen tottunut
siihen että minulle vastataan kun minä jotakin kysyn!
Ebony
katsahti hämmästyneesti mieheen. Hän tiesi että
drak'hion miehet olivat kiivaita ja heidän yhteiskunnassaan ei
naisia paljon arvostettu, mutta ihan tällaista hän ei
osannut odottaa.
-Ja
minä olen tottunut siihen että minulle puhutaan
sivistyneesti eikä huutamalla, Ebony sanoi ja hymyili.
Drak'hionlaismiehen katse oli näkemisen arvoinen todella. Se oli ensin
hämmästynyt, sitten jopa hiukan ihaileva, mutta lopulta
erittäin raivostunut. Ebony oli varma, että mies olisi
käynyt hänen kimppuunsa ellei
hänen vaalea andromedalaisystävänsä olisi
rauhoitellut miestä.
-Rauhoitu
Ardan, mies sanoi hiljaisella äänellä. -Hän on
vain nainen, joten miksi vaivaudut?
Ardan
tuhahti itsekseen ja hillitsi sitten itsensä suurella vaivalla.
Miehellä oli kuitenkin ilmeinen pakko saada viimeinen sana
sanottua.
-Jos
et kuullut etten huutanut, niin se ei ole minun ongelmani, Ardan
sanoi myrkyllisellä äänellä Ebonylle. -Oletin
vain että älykkyytesi riittää vastaamaan
esitettyyn kysymykseen.
-No
minä voin vastata jos se sinulle on niin tärkeää,
Erica sanoi turhautuneesti. -Kyllä me olemme aiemminkin miehiä
nähneet, mutta emme noin huonotapaista!
Kun
andromedalainen mies kääntyi katsomaan Ericaa, tytön
niskakarvat nousivat pystyyn ja iho meni kananlihalle. Suurimpana
syynä oli miehen hohtavan punaiset silmät.
-Oletko
ihan varma? En kutsuisi ihmismiehiä miehiksi, mies sanoi silmät
kiiltäen eikä Erica osannut vastata mitenkään
sillä hän vain tuijotti ihastuksen ja pelonsekaisin tuntein
miehen punaisena hohtavia silmiä.
Andromedalainen
mies ja Ardaniksi kutsuttu mies liukenivat vihaisesti tuijottaen
Ericaa ja Ebonya.
Aamuaurinko nousi
Aamuaurinko nousi
Kommentit