Ebony heräsi aamulla jyskyttävään päänsärkyyn ja äitinsä suusta lähtevään hysteeriseen huutoon. Tyttö nousi kiroillen ylös vuoteesta ja kurottautui juomaan vettä. Yöpuvussaan hän lähti olotilaan katsomaan mikä hänen äidillään oli hätänä. Ironisesti Ebony ajatteli että häneltä oli kynsi katkennut tai hajuvesipullo oli kadoksissa.
    -Ebony! Ihanaa että olet täällä! Kylie Fontrel sanoi hysteerisenä ja ryntäsi halaamaan tytärtään.
    -Äiti? Mikä sinun on? Ebony kysyi hämmästyneenä.
    -Erica on kadonnut! Kylie kirkui ja purskahti jälleen itkuun.
Ebony vilkaisi isäänsä joka tiukka ilme kasvoillaan katsoi ikkunasta ulos, eikä sanonut sanaakaan.
    -Mihin Erica on voinut mennä? Kylie kysyi ja nyyhki hysteerisenä.

Ebony oli säikähtänyt hiukan tätä uutista ja vetäytyi huoneeseensa miettimään asiaa. Hän kirosi mielessään Patrickin, isänsä ja koko typerän sotkun. Miten joku voi edes haluta pakottaa nuoren tytön mokoman irstailijan kanssa naimisiin?! Ebony puki hajamielisesti ylleen löysät housut ja mukavan paidan ja mietti samalla kuumeisesti mihin Erica olisi voinut mennä. Mistä häntä ei osattaisi etsiä? Ebony mietti ja puri kynsiään. Hän sulki kaikki heidän ystävänsä pois laskuista, sillä heidän luotaan Ericaa kyseltiin varmasti ensimmäisenä. Samassa Ebony tiesi miltei vuoren varmasti minne Erica oli mennyt. Minne kukaan muu ei halunnut mennä ja minne kukaan ei uskonut Erican (eikä Ebonyn) menevän.
    -Harmaa sektori, Ebony sanoi ääneen ja samassa hän tiesi mitä tekisi.
Hän lähtisi tietysti sisarensa perään, yhdessä he varmasti keksisivät tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Ebony päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja rynnisti alakertaan. Hän selitti yhä itkuiselle äidilleen menevänsä koulun lähistölle etsimään Ericaa. Kylie Fontrel nyökkäsi kiitollinen katse silmissään. Hänen isänsä vain tuhahti pilkallisesti. Ulko-ovella Ebony törmäsi hätääntyneen oloiseen Patrickiin.
    -Tämä on taatusti sinun syysi, Ebony kirahti hiljaa Patrickille.
    -On sisaresi oma syy jos hän lapsellisesti lähtee tosiasioita pakoon. Me menemme Erican kanssa naimisiin ja hän tietää sen, Patrick sanoi tiukasti ja katseli rohkeasti Ebonya.
    -Saammepa vain nähdä, Ebony tiuskaisi ja pakeni nopeasti Patrickin käsien ulottuvilta.
Hän ei halunnut viettää tuon miehen kanssa aikaansa yhtään enempää kuin pakko. Ebony suunnisti hitaasti ja kierrellen kohti harmaata sektoria, sillä hän ei halunnut herättää huomiota suunnistamalla suorinta reittiä sinne. Hiljalleen Ebony pääsi etemään kohti aseman alempia kerroksia ja hän toivoi löytävänsä Erican mahdollisimman pian. Ja hän toivoi ettei kukaan nähnyt hänen suunnistavan kohti harmaata sektoria.

    -Patrick, Eric Fontrel sanoi hyväksyvästi nähtyään miehen. –Odottelinkin jo sinua. Oletko jo kuullut Ericasta?
    -Olen, Patrick sanoi ja loihti kasvoilleen järkyttyneen ilmeen. -Miten hän saattoi?
    -Kuten jo eilen sanoin, herra Fontrel sanoi pitäen ääneensä rauhallisena. –Erica on nuori ja typerä. Katsoisin kyllä että olet hänestä jonkinlaisessa vastuussa…
    -Tottakai minä lähden häntä etsimään, Patrick lupasi nopeasti ja epäröimättä. –Palkkaan muutavan etsivän avukseni, mutta voitte olla varma että olen henkilökohtaisesti mukana Ericaa etsimässä.
    -En odottaisi teiltä yhtään vähempää, Eric sanoi tiukasti. –Joten toimi mahdollisimman pian. Pidän sinua vastuullisena siitä jos Ericalle sattuu jotakin.
    -Ymmärrän toki kantanne, herra Fontrel, ja teen kaikkeni saadakseni Erican luokseni, Patrick sanoi äänessään teeskenneltyä surua ja epätoivoisuutta.
    -Hyvä, Eric sanoi ja hänen silmissään näkyi välähdys punaista. –Ala sitten toimia!

Patrick otti communicatorillaan yhteyttä Prometheus-aseman parhaaseen etsivätoimistoon. Hän ei luottanut (kuten ei moni muukaan) virkavaltaan, joka oli surullisen kuuluisa korruptiostaan ja saamattomuudestaan.
Ei ollut kulunut kauaakaan aikaa, kun Fontrelien asunto täyttyi Patrickin palkkaamista karskin näköisistä etsivistä.
    -Erica on noin 160cm pitkä, mustat puolipitkät hiukset, siniharmaat silmät…, Patrick luetteli lakonisella äänellä kadonneen tytön tuntomerkkejä.
    -Eric!! Kuului tyttöjen äidin, Kylie Fontrelin, tukahtunut huuto.
    -Mitä nyt? Eric Fontrel kysyi miltei kyllästyneellä äänellä.
Hän oli suunnattoman kiukkuinen Erica-tyttärelleen tästä tempauksesta.
    -En löydä Ebonya mistään! Kylie Fontrel nyyhkäisi hysteerisenä.
    -Hän lähti etsimään Ericaa, Eric sanoi rauhoitellen.
    -Kyllä minä sen tiedän, mutta hänen olisi pitänyt palata jo. Ilta alkaa tulla ja sinä tiedät että iltaisin voi tapahtua…
    -Kyllä hän tulee pian ja minä voin sanoa Patrickille, että pitää silmänsä auki myös Ebonyn varalta.
Kylie Fontrel nyökkäsi, mutta häneen ilmeensä oli tuskainen ja hän väänteli käsiään levottoman oloisesti.
    -Pidän varmasti silmäni auki myös Ebonyn varalta, Patrick lupasi Ericille. –Onhan hän tulevan vaimoni sisar, ja näin ollen sukua myös minulle.
Eric nyökkäsi tyytyväisenä.

Patrick oli lähettänyt kymmenkunta etsijää pareittain aseman eri osiin, mutta hän itse suunnisti suoraan harmaalle sektorille. Hän oli jostakin syystä täysin varma, että löytäisi sekä Erican että Ebonyn sieltä. Suunnistaessaan kohti alempia kerroksia, Patrick mietti miten toimisi Erican kanssa. Hän oli nähnyt tytön ilmeestä, että tämä ei suostuisi missään nimessä hänen kanssaan mihinkään tekemisiin. Patrick ei puhunut kenellekään harmaalla sektorilla, sillä se oli kaikkein varmin tapa säilyä siellä hengissä. Kun et sekaantunut muiden asioihin, niin eivät muutkaan sekaantuneet sinun asioihisi. Useimmiten.

Ebony löysi sisarensa varsin pian. Yllättävänkin pian. Ebony tiesi mistä etsisi Ericaa ja olikin löytänyt tämän lähimmästä kapakasta juomasta synkeän näköisenä.
    -Jätä minut rauhaan, Erica sanoi synkeänä Ebonylle ensisanoikseen. -Et saa minua raahattua kotiin, joten voit luovuttaa jo saman tien.
    -En uskonutkaan että saisin sinut kotiin täältä, mutta miksi helvetissä sinun piti tänne tulla? Ebony tivasi ja tilasi itselleen kylmää juotavaa.
Porton näköinen tarjoilija vilkaisi Ebonya halveksuvasti ja toi tälle juoman.
    -Mihin sitten olisi pitänyt mennä? Erica tivasi.
Ebony ei osannut vastata siihen mitään. Hän kohotti katseensa lasistaan ja huomasi katsovansa Patrickia suoraan silmiin. Patrickin silmissä loisti nälkä.
    -Olen etsinyt teitä…, Patrick sanoi ja istuutui kylmänrauhallisesti Ebonyn viereen tuijotaen tyttöjä tiukasti.
    -Se on sinun ongelmasi, Erica sanoi ja nousi seisomaan. –En aio jäädä tänne niin kauan kuin sinä olet täällä.
Ebony lähti vikkelästi Erican perään, sillä hän ei todellakaan halunnut jäädä Patrickin kanssa kahden kesken mihinkään. Ebony ei ollut koskaan pirtänyt Patrickista. Patrick mulkaisi kahteen poistuvaan tyttöön ja lähti heidän peräänsä, yksinäinen pimeä käytävä olikin hyvä paikka hänen suunnitelmalleen, Patrick myhäili tyytyväisenä ja nousi ylös heittäen rahat tiskiin.
    -Hei tässä ei ole tarpeeksi, porton näköinen baaritiskin takana seisova tyttö sanoi ja katsoi Patrickiin nyrpeänä.
    -Teiltä ei jää mikään huomamatta, Patrick sanoi vakavana ja heitti muutanman lisäkillingin pöydälle.
    -Tässä on muutama sentti liikaa, tyttö sanoi edelleen nyrpeänä ja ojensi yhtä kolikkoa Patrickille.
    -Pidä se itselläsi, osta vaikka parempia vaatteita, Patrick sanoi halveksuvasti ja lähti.
    -Saatanan rikas paska! Tyttö huusi miehen perään mutta laittoi vaivaisen killingin kuitenkin paitansa kaula-aukkoon, kenties odottamaan kunnes hänen miesystävänsä jälleen hakkasi häntä saadakseen kaikki tytön työllä ansaitut rahat.
Tyttö heilautti päätään vihaisesti ja alkoi tarjoilemaan seuraavalle henkilölle.