Humalaiset Erica ja Ebony pääsivät vartijoiden ystävällisellä avustuksella viimein kotiinsa, jossa heitä odotti muutama närkästynyt ihminen. Tyttöjen äiti, Kylie Fontrel, oli närkästyneisyyden ohella myös erittäin huolestunut. Isä, Eric Fontrel, oli taas lähinnä raivoissaan. Erityisesti Ericalle joka oli juuri purkanut kihlauksensa Patrick Blankfilen kanssa. Patrick itse oli myös paikalla. Hän oli tullut Fontreleille purkaakseen sydäntään Ericille. Patrick oli kertonut hyvin kaunistellun version toimistaan vieraan naisen kanssa ja sai loistavilla puhelahjoillaan Eric Fontrelin vakuutetuksi miehisistä tarpeistaan.
    -Ymmärrän sinua täysin, Eric Fontrel sanoi matalalla äänellään. –Erica on nuori ja tyhmä, niin kuin nuoret naiset yleensä. Hän kyllä tulee järkiinsä kunhan miettii asiaa uudestaan.
    -Toivon sitä todella, Patrick vakuutteli ja siemaisi konjakkia. –Minähän suorastaan palvon tytärtänne…
Eric Fontrel hymähti ja sytytti sikarin. Hän vannoi mielessään että kunhan tyttäret saapuisivat kotiin, he saisivat kuulla kunniansa. Vaikka Prometheus oli turvallinen asema myös öiseen aikaan, niin Eric Fontrel ei todellakaan pitänyt siitä että hänen humalaiset tyttärensä hortoilisivat sen käytävillä.
Patrick ja Eric käännähtivät ympäri kun eteisestä alkoi kuulua kolinaa ja hillitöntä hihitystä.
    -Älä höpötä Ebony, Erica sammalsi. –Miehet ovat perseestä. Se on fakta, joka on hyväksyttävä.
    -Rauhoitu, Ebony sanoi kikattaen. –Vain viikko sitten Patrick oli mielestäsi ihan jotakin muuta kuin perseestä oleva.
    -Se oli silloin se, Erica sanoi kiukkuisena ja paiskasi kenkänsä seinään. –Ensi kerralla en aio olla yhtä sokea.
    -Ensi kerralla? Et kai aio ottaa Patrickia takaisin? Ebony kysyi säikähtäneesti.
Patrick ja Eric olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat tarkkaavaisena kun äänet lähestyivät kohti suurta olotilaa missä miehet olivat.
    -En todellakaan, Erica vannoi. –Mokomakin irstas sika…
    -Varsin mielenkiintoista kuultavaa, Eric Fontrel sanoi uhkaavalla äänellään kun tytöt saapuivat olotilaan.
    -Mitä helvettiä sinä täällä teet? Ebony sanoi kiukkuisena Patrickille. –Luulisi sinullakin olevan sen verran älliä että…
    -Ebony! Eric jyrähti. –En kysynyt sinulta mitään, joten suu tukkoon nyt! Voisit selvittää pääsi ja mennä nukkumaan. Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa ennen kuin selviät tuosta alhaisesta tilastasi!
Ebony tuijotti suu auki isäänsä, jolle tuon tyylinen käytös ei ollut lainkaan ominaista.
    -Minä en aio mennä mihinkään yksin. Jään tänne Erican…, Ebony aloitti kiivaan vastalauseensa.
    -Ala mennä huoneeseesi! Tämä asia ei kuulu sinulle ollenkaan. Kylie! Eric ärjähti. –Katso että Ebony menee nukkumaan huoneeseensa ja yrittää selvittää päänsä. Keskustelen hänen kanssaan aamulla.
Erica katsoi avuttomana Ebonyyn, joka kiukkuisena jupisten lähti hössöttävän äitinsä perässä huoneeseensa selvittääkseen päätään. Hän pohti itsekseen että mikä isää vaivasi.

Erica käänsi uhmakkaan katseensa kohti Patrickia ja isäänsä. Pienestä saakka Erica oli ollut kapinallinen ja aiheuttanut kovasti päänvaivaa ottovanhemmilleen. Erica oli päättänyt vihata Patrickia lopun ikäänsä eikä aikonut edes harkita suhteen paikkaamista.
    -No niin nuori neiti! Eric aloitti vaarallisella äänellä.
    -Minulla ei olke mitään sanottavaa tuolle irstaalle pikkuiselle paska…
    -ERICA! Eric huusi raivoissaan.
    -Isä, Erica sanoi väsyneesti.
    -Kuuntelisit isääsi, kultaseni. Minähän rakastan sinua ihan oikeasti…, Patrick yritti.
    -Et sinä minua rakasta vaan rahojani, Erica sanoi vihaisena.
    -Erica! Patrick on ihan yhtä rikas kuin sinäkin! Eric ärjähti.
    -Ehkä, mutta ei ihan yhtä suuressa arvossa kuin sinä, Erica sanoi vihaisena.
    -Erica! Teidän liitostanne on tottakai molemmin puolin suvuille hyötyä. Mutta se ei tarkoita etteikö Patrick voisi todella rakastaa sinua… Sitä paitsi miesten rakkaus on hieman erilaista kuin naisten rakkaus, se sinun täytyy ymmärtää, Eric Fontrel esitelmöi.
    -Ai etten kaipaa miehen rakkautta? Erica sanoi ja häipyi paikalta.
    -Erica, sinä et mene mihinkään! Eric Fontrel ärjäisi vihaisesti.
    -Minä menen jos minua huvittaa! Emme elä enää 2000-luvulla! Erica huusi kurkku suorana ja häipyi huoneeseensa jäämättä kuuntelemaan isänsä huutamista ja Patrickin rakkauden todisteluja.

    -No ehkä jos tulen huomenna käymään, niin pistetään tyttö koville. Voin tietysti pakottaa hänet naimisiin kanssasi sillä konstilla että uhkaan jättää hänet perinnöttä, Eric Fontrel sanoi tietämättä että hänen tyttärensä kuunteli parhaillaan kaikkea mitä hän sanoi.
    -Niin, ehkä niin on ihan järkevää, sillä emmehän voi mitenkään tätä perheiden välistä liittoa rikkoa, Patrick sanoi.
    -Sitäkö todella vain ajattelet…? Eric Fontrel kohotti kulmiaan.
    -En tietenkään, rakastan Ericaa ja teen mitä hyvänsä saadakseni hänet takasin… Mitä hyvänsä, Patrick sanoi ja katsoi pirullisesti Ericaa, joka nurkan takana kuunteli heidän puheitaan.
Tyttö häipyi nopeasti huoneeseensa ja nosti kaapistaan repun, johon alkoi sulloa välttämättömiä kamojaan. Hän tunki reppuun joitain vaatteita, valolaitteen ja muita tarpeellisia tavaroita. Hänen huoneensa ikkuna oli suunnattu juuri sopivasti yhdelle käytävälle, joka johti harmaan sektorin alkuun kun sitä seurasi tarpeeksi kauan. Erica oli jo vuosia sitten oppinut avaamaan ikkunan niin että hän mahtui siitä pujahtamaan ulos. Nuorempana tämä oli ollut melkein ainoa keino miten Erica ja Ebony olivat päässeet discoihin ja muihin nuoriso rientoihin tarkkaavaisten vanhempien silmien alta. Erica avasi ikkunan vielä hieman epäröiden mutta hän oli päättänyt lähteä harmaalle sektorille, se olisi viimeinen paikka mistä häntä etsittäisiin… Vaarallistahan siellä oli mutta Erica tiesi pärjäävänsä.

Erica kateli ikkunasta, tai pikemminkin luukusta ulos ja hyppäsi siitä sitten hitaasti ja varovaisesti ulos pälyillen koko ajan olkansa yli. Erica oli törmätä Patrickiin, joka mutisten lähti kävelemään käytävää pitkin mutta päättikin yhtäkkiä mennä toiseen suuntaan. Se oli Erican pelastus. Hän hiipi pitkin käytävää pitkän matkaa pimeässä, kunnes alkoi kuulla epämääräistä juhlinnan ääntä. Vain muutama kerros alemmas ja hän olisi perillä. Erica astui pieneen hissiin joka vei aseman korjaajia paikkoihin joihin ns. yläluokan ihmisillä ei ollut mitään asiaa. Erica tunsi kuinka hissi alkoi surista ja meni salamannopeasti alimpaan kerrokseen. Ovet avautuivat ja tunkkainen ilma iski vasten kasvoja.