Aamuaurinko nousi

Lauantaiaamuna Ebony nautti siitä, että hän sai nukkua pitkään ja rauhassa. Hän oli hyvällä tuulella vain jos saisi nukkua kunnon yöunet. Puolipäivä oli jo miltei käsillä kun Ebony heräsi ja hän jäi makaamaan vuoteeseensa miettien viimeöistä untaan, jota tumma drak'hionialainen mies oli hallinnut. Toisaalta se hymyilytti Ebonya ja toisaalta ärsytti. Hänellä ei tosiaan ollut mitään aikomusta tutustua mieheen lähemmin, vaikka mies komea olikin. Ebony nousi ylös ja pyjama päällään hän hipsi Erican huoneeseen.
    -Herätys! Ebony hihkaisi tajuttoman näköiselle sisarelleen.
    -Minä olen hereillä, Erica kirahti hampaidensa välistä.
    -Ja ilmeisesti varsin huonolla tuulella tai sitten sinulla on krapula? Ebony veikkasi.
    -Sekä että, Erica sanoi ja nousi ylös kiukkuisen näköisenä. -Olen raivoissani Patrickille! Hänen piti tulla muutaman tunnin kuluttua! Ja paskat...
    -Minähän olen sanonut että Patrick ei ole kovinkaan luotettava, Ebony sanoi suoraan ja istahti Erican sängylle tämän seuraksi.
    -Väitätkö että...? Erica kysyi huolestuneena.
    -En en, Ebony sanoi nopeasti. -Mutta täytyyhän sinun myöntää että Patrick unohtelee lupauksiaan varsin usein.
    -Mutta se johtuu vain hänen työstään, Erica puolusteli Patrickia vaikka olikin yhä raivoissaan miehelle.
    -Paljon mahdollista, Ebony sanoi epäilyksen vivahde äänessään.
    -Kerro nyt, Erica houkutteli virnistys naamallaan vaihtaen puheenaihetta. -Näen naamastasi että olet nähnyt jotakin mielenkiintoista unta viime yönä...
Ebony punastui hiukan sisarensa virnuiltua tälle.
    -Et kai sinä...? Erica kysyi kuulustelevalla äänellä. -Arvasin! Ebony!!
    -No pakko sinunkin on myöntää että hän oli komea! Ebony sanoi itseään puolustellen.
    -No jaa..., Erica sanoi kohauttaen olkiaan. -Tyypillisen drak'hion-miehen näköinen. Ei lainkaan minun makuuni.
    -Sinä olet niin sokea! Näet vain Patrickin, Ebony sanoi tuskastuneena.
    -Niin näenkin, Erica myönsi. -Mutta olenpahan onnellinen. Vaikka se mies saa kyllä kuulla kunniansa kunhan näen hänet!
Ebony nyökkäsi sisarelleen ja hipsi sitten takaisin huoneeseensa pukeutumaan.

Erica hypähti seisomaan sängyllään kun hänen oveensa koputettiin.
    -Kultaseni, Patrick on täällä, kuului sisäpuhelimesta äidin ääni.
Erica haetti äkkiä aamutakin päällensä ja avasi ovensa. Ensimmäinen mitä tyttö näki, oli suuri ruusupuska hänen edessään.
    -Ruusuja ruusulle, Patrick naurahti ja laittoi suuren kimpun hämmästyneen Erican käsivarsille.
    -Oi Patrick..., Erica huoahti ihastuneena ja unohti aivan kokonaan Patrickin katoamisen ja myöhästymisen.
    -Kulta, minulla olisi sinulle aisaa..., Patrick naurahti ja meni polvilleen Erican eteen.
Tyttö ei osannut tehdä muuta kuin haukkoa henkeä. Ebony oli tullut Erican huoneen väliovelle, joka oli hänen ja Erican huoneiden välissä ja katseli vihaisena Patrickia.
    -Rakkaani... menisitkö kanssani naimisiin? Patrick henkäisi ja Erica alkoi kirkua ja hyppiä.
    -Kyllä! Kyllä! Erica huusi eikä huomannut sisarensa myrtynyttä ilmettä.
Patrick pujotti suuren sormuksen jossa oli järjettömän kokoinen timantti Erican sormeen.
    -Rakastan sinua, Patrick sanoi ja suuteli Ericaa.
    -Minäkin rakastan sinua! Erica kirkui edelleen.
Hän juoksi Ebonyn eteen ja näytti sormustaan haltioissaan.
    -Me olemme kihloissa, me olemme kihloissa! Erica huudahti ihastuneena.
Ebony vilkaisi Patrickiin, joka hymyili tytölle ja vinkkasi silmää. Aina tuo sama vinkkaisu ja hymy..., Ebony mietti eikä reagoinut niihin mitenkään. Erican äiti ja isäkin olivat tulleet ovelle ja onnittelivat nyt Patrickia. Kyliellä oli kyyneleet silmissä.
    -Sinä olet niin ihana poika... Eipä meidän Erica voisi parempaa löytää, Kylie hehkutti.
    -En olisi siitä niin varma..., Ebony sanoi ja kaikki katsoivat häneen vihaisina.
    -Taidat olla vain hieman kateellinen sisarellesi, Eric Fontrel, tyttöjen isä sanoi kylmästi.
    -Luulkaa mitä haluatte, Ebony sanoi vihaisena ja poistui huoneesta.
Kävellessään Patrickin ohi hän oli tuntevinaan hipaisun pakarallaan, mutta ei edes Patrick voisi... Vai voisiko... Ebony mietti ja jatkoi matkaansa perheen yhteiseen keittiöön.
    -Nyt sitten pidämme heti kihlajaiset..., Kylie innostui.
    -Aivan, heti ensi viikonloppuna, kyllähän täytyy saada aikaa kutsua vieraita! Erica ilmoitti posket hehkuen.
Eric Fontrel vei Patrickin työhuoneeseensa, täytyihän vävypojalle tarjota drinkki, mies sanoi ja yhdessä miehet kävelivät naureskellen Ericin työhuoneeseen. Kylie ja Erica istuutuivat Ebonyn viereen keittiön pöydän ääreen. Ebony hörppi juuri kuumaa kaakaota ja katseli nyrpeänä Ericaan. Olenko minä vain kateellinen? Jospa vain kuvittelen että Patrick on täysi sika koska olen kateellinen? Ebony mietti itsekseen mutta tuli siihen tulokseen ettei ollut todellakaan kateellinen. Hän oli aina halunnut uran ennen perhettä, jotain mitä Erica ei koskaan ymmärtänyt.
    -Voisit edes yrittää olla onnellinen minun puolestani, Erica henkäisi hieman loukkaantuneena Ebonylle.
    -Tottakai olen onnellinen sinun puolestasi, mutta oletko varma että Patrick...
    -Älä viitsi! Olemme puhuneet Patrickista jo monet kerrat, hänessä ei ole mitään vikaa, Erica huudahti kiukkuisena ja hipelöi suunnatonta kiveä sormuksessaan.
    -No ihan miten vain... Katsotaan nyt mitä tuleman pitää, Ebony huokasi.
Erica ihmetteli sisarensa käyttäytymistä. Yleensä Ebony oli hyvin positiivinen tällasiaissa asioissa. mutta ehkä hän vain oli kateellinen tai...
    -Tiedäthän sinä ettei tämä vaikuta meidän väleihimme mitenkään? Erica sanoi.
    -Tottakai vaikuttaa, mutta ei se minua haittaa..., Ebony hymyili ja hörppi kaakaotaan. -Minä taidan lähteä kävelylle..
    -Muista sitten että viideltä on ruoka! Kylie huusi hänen peräänsä mutta Ebony oli jo ulkona.
Hän suunnisti tiensä kasvipuutarhaan.

Aamuaurinko nousi