Erica kuunteli korva ovessa kiinni kunnes ei kuullut enää yhtään mitään oven takaa.
    -Joko he ovat lähteneet, tai leikkivät että ovat lähteneet ja hyökkäävät sitten kimppuumme heti kun me tulemme ulos, Erica sanoi ja katsoi Ebonyyn joka kyhjötti toisessa nurkassa.
SX69 surisi ja pörisi, se oli kovin innoissaan saatuaan seuraa ja se vilkutteli valojaan.
    -Eivät he ole niin viisaita, Ebony virnisti ja hivuttautui ovea kohti.
Tyttö avasi ovea hieman raolleen ja kurkkasi toiselle puolelle.
    -Ei siellä ole ketään, Ebony huokaisi ja hietti jalkansa ulos ovesta.
    -Nytkö te jo menee pois? Androidi sanoi surullisesti.
    -Tuota, meidän täytyy nyt mennä, Erica sanoi ja vilkaisi Ebonya.
    -Kuule, etkö haluaisi tulla mukaan... Voisimme tarvita androidia, Ebony sanoi SX69:lle.
    -Minä mukaan. Haluaako te minä mukaan? Androidi sanoi kiivaana ja alkoi rynnistellä ympäri huonetta.
    -No voithan sinä tullakin, Erica sanoi ja mietti hetken aikaa oliko tämä sittenkään hyvä idea.
    -Minä tulee!!! Minä yksinäinen!!! Minä tulee!!! Androidi hehkutti innoissaan.
Erica hymähti Ebonylle jota alkoi naurattaa.
    -No niin ihan ensimmäiseksi meidän täytyisi löytää takaisin harmaalle sektorille.
    -Harmaa sektori, paha paikka! Androidi alkoi piipittää.
    -Se on meidän koti, Ebony selitti androidille, joka tuntui katsovan Ebonyyn pitkään olemattomilla silmillään.
Androidi oli noin polven korkuinen, roskiksen mallinen ja pyöreä. Sillä oli erikseen pää ja kädet muttei jalkoja se kulki pyörillä. Hyvin alkeellinen androidi, Erica päätteli.
    -Teidän koti, hyvä minä tulee teidän koti! SX69 iloitsi ja lähti piipittäen matkaan. Erica ja Ebony seurasivat sitä.
Hetken kuluttua he saapuivat hissin luokse joka natisten ja rymisten lähti viemään heitä alas päin.
    -SX69, oletko varma että tämä hissi on ihan turvallinen?
    -Turvallinen minulle, turvallinen sinulle! Androidi lallatteli ja Ebony ja Erica vain katsoivat toisiaan ja pyörittelivät silmiään.
    -Jonkun runosuoni kukkii..., Ebony naurahti hiljaa ja hissi pysähtyi.
    -Nyt harmaa sektori! Androidi huudahti innoissaan ja kärräsi itsensä hissin ovelle avaten sen hitaasti. Heti alkoi kuulua melua ja räsikettä ja tytöt huomasivat tulleensa keskellee tappelua. Kuusi miestä tappelivat jostain, tyttö eivät jääneet ottamaan selvää vaan puikkelehtivat toisiaan hakkaavien miesten ohitse suureen halliin, jossa kulki kaupustelijoita ja porukkaa istui kapakoiden ulkopuolella ryystäen juomiaan.
    -Hei tytöt, tuokaahan pyöreät pyrstönne tänne päin! Kuului huuto jostain nurkasta.
Ebony ja Erica eivät kiinittäneet huomiota huutoihin vaan jatkoivat matkaa.
    -Haluuks tyttö nakkia? Joku ihmismies kysyi Ericalta joka katsoi mieheen kauhuissaan ja lähti äkkiä pois.
    -No ei tartte olla epäkohteliaas! Mies huusi tyttöjen perään.
Lopulta Erica, Ebony ja androidi SX69 pääsivät hieman turvallisempaan paikkaan. Se oli Mama Pelagon ravintola. Se oli pikemminkin pahanlaatuinen räkälä mutta täällä majailivat dominyes-naiset joita ihmiset kutsuivat amazoneiksi vanhojen Maan tarinoiden mukaan. He olivat naissotureita jotka peittosivat miehen kuin miehen.
    -Hei sisaret! Kuului iloinen huudahdus yhdestä pöydätä ja Erican ja Ebonyn katsottua tarkemmin he näkivät ystävälliset amazoninaiset jotka olivat ahdisteleeet Ardania, Santaria ja Jaredia.
Erica hymyili ja vilkutti takaisin. Tytöt lähtivät kävelemään kohti heidän pöytäänsä.
    -Mihin jätitte saaliinne? Egena, pyöreähkö amazoninainen, uteli tytöiltä.
Ebony ja Erica vilkaisivat nolon näköisinä toisiinsa ja miettivät kuumeisesti mitä selittäisivät. He eivät voineet paljastaa amazoneille, etteivät miehet olleetkaan varsinaisesti heidän, sillä silloin he paljastaisivat valehdelleensa.
    -Meille tuli hiukan eri..., Erica aloitti, mutta Ebony vaiensi hänet nopealla kylkeen tökkäisyllä.
    -Me lähetimme heidät asioille, Ebony sanoi itsevarmasti.
    -Ilman vartijanaista? Regina, toinen nuorista amazoninaisista, kysyi hämmästyneenä.
    -Me luotamme heihin, Ebony sanoi. -He eivät uskaltaisi karata.
Erica puri huultaan ollakseen nauramatta. Hän kuvitteli sielunsa silmin Santaria kahleissa, jollaisissa amazoninaiset tapasivat pitää tuoreita "saaliitaan". Kyseessä oli vankka teräksinen kaulapanta ja vahva ketju. Se muistutti hiukan Maassa olevien koirien ulkoilutusvälinettä.
    -Omapa on asianne, Nagasha, vanhin amazoninaisista, sanoi. -Liittykää seuraamme.
Ebony ja Erica sekä heidän uusi ystävänsä, androidi SX69 istahtivat pöydän ääreen. Androidi SX69 oli niin häkeltynyt tästä yllättävästä väenpaljoudesta että osasi vain piipittää ja surista.
    -Miten te oikein saitte napattua ne drak'hionmiehet? Pygena uteli ihailevasti. -Kyllä minä sen andromedalaisen ymmärrän...
    -Et tätä tapausta, Erica mutisi.
    -Mitä, sisar? Pygena kysyi kohteliaasti.
    -Ei mitään, Erica sanoi ja hymyili ystävällisesti amazonille.
    -Se kävi ikään kuin vahingossa..., Ebony aloitti hiukan epävarmasti, sillä hän ei tiennyt että miten jatkaisi tarinaansa.
Amazoninaiset katsoivat sisaruksiin uteliaina silmät palaen.
    -He lankesivat ansaamme, Erica möläytti.
    -Oooh, Egena sanoi avoimen ihailevasti. -Millainen ansa se oli?
Ebony mulkaisi kiukkuisena Ericaa, joka pyöritteli avuttomana silmiään.
    -Oliko se jokin sudenkuoppa vai ketunrauta? Nagasha uteli. -En nähnyt piiskan sivalluksiakaan...
    -Se oli todellinen sudenkuoppa, Ebony mutisi. -Kaikki kävi yhdessä rysäyksessä.
    -Rysäyksessä nimenomaan, Erica vahvisti.
    -Onko koulutuksessa ollut ongelmia? Regina uteli. -Olen tietyllä tapaa aina haaveillut drak'hionmiehestä, siinä olisi hiukan haastetta...
    -Takuulla olisi, Ebony sanoi kuivakkaasti. -En voi missään nimessä suositella.
    -Olen samaa mieltä, Nagasha sanoi johtajaäänellään. -Ei ensimmäiseksi koulutettavaksi. Sinä pyydystät itsellesi ensin sävyisän ihmismiehen. Harjoituskappaleita pitää olla useampi kappale.
Regina näytti happamelta ja Erica oli tukehtua kahviinsa kuultuaan Nagashan sanat. SX69 pyöritteli suristen päätään.
    -Drak'hion julma, se vikisi.
    -Hyvin julma, Erica vahvisti ja virnisti Ebonylle.
    -Miehen koulutukseen tarvitaan vain kunnon ote, Egena sanoi hilpeästi ja läimäisi käsiään yhteen ikään kuin sanojensa vahvistukseksi. -Minä olen aina pitänyt napakoista läimäyksistä. Piekseminen ei edistä mitään.
Amazoninaiset jatkoivat vielä hetken aikaa keskustelua Ebonyn ja Erican kanssa kunnes Nagasha nousi seisomaan. Hän oli vaikuttava näky koko komeudessaan.
    -Valitettavasti meidän pitää jälleen jatkaa matkaamme, sisaret. Toivotan teille mahdollisimman hyvää ja voimakasta jatkoa. Jumalatar Athame teitä siunatkoon ja antakoon teille voimaa.
Ebony ja Erica nyökkäsivät kohteliaasti.
    -Jänniä, SX69 surisi heti amazonien lähdettyä. -Jänniä.
    -Todellakin, Ebony sanoi ja hymyili androidille. -Erittäin terävä huomio, SX69.
Pieni androidi tuntui suorastaan säteilevän onnesta.

Erica ja Ebony lähestyivät rohkeasti pitkiä naisia, jotka olivat täysin keskittyineitä miesuhreihinsa. Ebony koputti kohteliaasti Ardanin kimpussa olevan naisen olkapäätä.
    -Anteeksi, Ebony sanoi kohteliaasti. –Mutta hän ja nuo kaksi muuta ovat minun ja sisareni saaliita.
Nainen päästi nopeasti Ardanin otteestaan ja katsoi pahoiteleva ilme kasvoillaan Ebonya.
    -Olen pahoillani, Nagasha sanoi ja ojensi kätensä anteeksipyytävästi Ebonylle. –Emme todellakaan tienneet.
    -Ei se mitään, Ebony sanoi leppoisasti ja pörrötti rennosti Ardanin hiuksia kuin ohimennen.
    -Tekevällehän sattuu, ettekä te voineet tietää. Mitään peruuttamatonta ei siis tapahtunut.
    -Rauhaa siis sinulle sisar, Nagasha sanoi lämpimästi. –Toivon vain että sinulla riittää sisua drak'hionmiehen koulutukseen. Ethän vain ole mitenkään alistettu, sisar?
    -En en, Ebony vakuutteli. –Ja kyllä minä uskon kykyjeni riittävän. Lisäneuvot arvostetulta sisarelta eivät olisi tietenkään pahitteeksi…
Kun Ebony kuunteli Nagashan neuvoja ruoskien, iskujen ja läimäytysten käytöstä, hän sattui vilkaisemaan Ericaan, joka jutteli isokokoisen, Santarin kimpussa olleen, naisen kanssa. Erica tuntui punastelevan varsin rajusti ja Ebony päätti vaatia sisareltaan kuulla kaiken, mitä vieras nainen oli hänelle sanonut.
   

    -No niin poika…, Erica sanoi ja taputti Santaria poskelle. –Eiköhän nyt ole vaikka mitä kivaa uutta mitä kokeilla.
Hän oli juuri saanut paljon hyviä neuovoja uhkealta naiselta. Nainen edelleen katseli kaihoisin katsein Santariin, joka melkein tärisi kauhusta ja raivosta Erican taputellessa tätä päälaelle. Erica ja Ebony olivat kuitenkin oppineet sen verran muiden rotujen kulttuurista että he tiesivät ettei amatsoninainen koskaan vienyt miestä sisareltaan vaikka kuinka olisikin tätä himoinnut. Ja kaikki universumin naiset olivat sisaruksia keskenään, joten tämä sääntö päti onneksi myös Ericaan ja Ebonyyn.
    -No niin muista sitten että noilla hiuksilla voi tehdä vaikka mitä mukavaa…, Egena naureskeli ja kieritteli Santarin hiuksia sormissaan.
    -Aivan, yritän muistaa, Erica sanoi.
Hän oli punastunut Egenean ladellessa erilaisia vinkkejä miehen käsittelyssä.
    -Tuota noin, onko tämä kolmaskin mies teidän? Regina ja Pygena kysyivät Ericalta, joka katseli hilpeänä Jarediin joka muljautteli silmiään ja hieroi kipeitä ranteitaan.
    -No kyllähän tuokin meidän on… Täytyy kyllä sanoa että on niitä parempiakin kuin tuo, Erica sanoi ja osoitti Jaredia.
    -Niin me kyllä vaistosimme että hänessä oli jotain… No erilaista, naiset naureskelivat Jaredille, joka yritti pitää ilmeetöntä naamaa, mutta hänen ylähuulensa nykivästä liikkeestä ei voinut erehtyä; mies oli raivoissaan.
    -No niin, ehkä me nyt lähdemme tästä sitten jatkamaan matkaa. Pitäkää te huolta nyt noista miehistänne, Nagasha naurahti ja pörrötti Ardanin hiuksia.
    -Et tiedäkään miten mukavaa meillä olisi ollut poikaseni…, Nagasha naurahti ja lähti muu joukkue perässään kävelemään kohti käytävää joka johti lukuisille kauppapaikoille.

Erica seisoi Santarin edessä vilkutellen hilpeänä naisille jotka pian kuitenkin katsoivat nurkan taakse ja tytöt olivat omillaan. Santar ei aluksi sanonut mitään, hän vain tuijotti epäuskoisena Ericaan. Jared kihisi kiukusta ja yritti miettiä kaikkia niitä tapoja jolla hän kiduttaisi ja tappaisi molemmat tytöt.
    -No niin pojat, nyt sitten on teidänkin nahkanne pelastettu, Erica naurahti mutta sulki nopeasti suunsa nähtyään Jaredin ja Santarin seisovan takanaan.
He eivät vaikuttaneet kiitollisilta.
    -No älkää nyt noin onnellisia olko pelastuksestanne…, tyttö hihitti kunnes tunsi kouran kurkullaan.
    -Anna minulle yksikin syy miksi en tappaisi sinua tässä ja nyt.
Erica pelästyi Jaredin reagointia muttei pystynyt sanomaan mitään kun mies puristi hänen kurkkuaan niin että tytön oli vaikea saada henkeä.
    -Nirri poikki vain minun puolestani, Santar sanoi ja katsoi välinpitämättömänä Ericaan.
Erica yritti haukkoa kauhuissaan henkeä mutta miehen koura hänen kaulansa ympärillä ei antanut edes pienen ilman pisaran kulkeutua tytön keuhkoihin. Yhtäkkiä Jared kuitenkin päästi Erican vapaaksi ja tyttö putosi polvilleen henkeään haukkoen ja kurkkuaan pidellen.
    -Olen saanut aikalailla tarpeekseni tästä, Jared sanoi ja tuijotti jalkojensa juuressa köhivää Ericaa.
    -Painu… Helvettiin…, Erica sai köhistyä pidellen kurkkuaan.
    -Pidähän pienempää suuta, nainen. En ole juuri nyt kovin suvaitsevaisella tuulella, Jared sanoi vihaisesti ja potkaisi tytön nurin.
Santar vain katsoi vierestä, hän oli kuitenkin valmiina käymään Jaredin kurkkuun jos tämä meni liian pitkälle. Santar ihmetteli itsekin miksi.

Ardan katsoi Ebonya pitkään loimuavilla silmillään. Yhdellä pikaisella silmäyksellä Ebony huomasi että
drak'hion mies oli nyt todella raivoissaan. Ebony kuitenkin vastasi Ardanin katseeseen hyvin tyynesti, vaikka hänen täytyikin myöntää itselleen, että häntä pelotti ihan aavistuksen verran.
    -Annoinko minä luvan koskea minuun? Ardan kysyi kauhistuttavan hiljaisella ja matalalla äänellään.
Ebony keräsi tahdonvoimansa pysyäkseen välinpitämättömänä ja kohautti olkiaan.
    -Et, mutta entäs sitten?
    -Kukaan ei koske minuun ilman lupaani, Ardan ärjäisi ja tarttui Ebonya kipeästi käsivarresta.
    -Voi itku, Ebony kirahti hampaidensa välistä. -Menikö kampauksesi pilalle?
Ardanin läimäys Ebonyn kasvoihin itseasiassa sattui, ja se yllätti Ebonyn. Jälkeenpäin Erica sanoi Ebonylle, että hänen olisi pitänyt osata odottaa sitä.
    -Sinuna tosiaan sulkisin suusi hyvin nopeasti, Ardan suorastaan huusi.
    -Minä sanon mitä haluan ja missä haluan! Ebony kiljaisi takaisin. -Me emme ole Drak'hionissa ellet ole sattumoisin huomannut sitä!
Ardan tarttui kovakouraisesti Ebonya kasvoista ja veti tytön rajusti itseään lähemmäs.
    -Olen tänään tappanut jo kerran, Ardan miltei kuiskasi. -Voin tehdä sen toisenkin kerran. Minulla ei ole omaatuntoa.
Pelon ja kivun kyyneleet kihosivat Ebonyn silmiin ja hänen toiseen poskeensa oli jo hyvää vauhtia kohoamassa punainen läiskä. Kipu tuntui vain lisääntyvän. Ebony kirosi itseään kun tunsi kuuman kyyneleen vierivän pitkin poskeaan. Minä vihaan itkemistä!
Ardan katsoi Ebonyyn halveksien ja tönäisi tytön kauemmas itsestään.
    -Naiset ovat heikkoja ja minä en ikinä halua ottaa taakakseni sellaista, Ardan sanoi kylmällä äänellä.
    -Saat syyttää ihan itseäsi! Ebony tiuskaisi ja pyyhki nopeasti kyyneleet kämmenselkäänsä ennen kuin kukaan muu huomaisi niitä. -Kukaan ei pakottanut sinua tulemaan minun ja Erican mukaan!
Ardan puri huultaan ja käänsi selkänsä Ebonylle halveksivasti. Hän ei halunnut paljastaa tytölle ettei itseasiassa keksinyt mitään sanottavaa enää. Hän ei todellakaan tiennyt miksi hän, Santar ja Jared olivat sekantuuneet koko juttuun. Ardan ei ollut koskaan aiemmin elämässään ollut näin pulmallisessa tilanteessa. Hän totesi itsekseen katkerana, että olisi pitänyt kuunnella isän neuvoa: "älä sekaannu ihmisten asioihin".

Jared katseli maassa makaavaa Ericaa, joka piteli vatsaansa johon Jared oli häntä potkaissut. Muutaman sekunnin kuluttua Ebony huomasi Erican maassa ja juoksi tämän luokse.
    -Mitä helvettiä te oikein yritätte!? Ebony kirahti Jaredille ja Ardanille joka oli tullut myös Erican luokse.
    -Turpa kiinni, nainen. Nyt häivytään täältä, Jared murahti ja käännähti lähteäkseen.
    -Tervemenoa ääliö! Ebony sanoi ja nosti Erican ylös.
Potku selkään tuli yllätyksenä ja Ebony lennähti maahan mahalleen. Potku ei ollut kova mutta sen verran nopea että tyttö jäi hetkeksi makaamaan maahan yllättyneenä.
    -Teidän täytyy oppia puhuttelemaan meitä oikein, Jared sanoi Ebonylle joka makasi Erican vieressä.
Ebony ei korvaansakaan lotkauttanut vaan nousi seisomaan kylmän rauhallisesti ja nosti Erican vierelleen. Ebony käveli suoraan Jaredin eteen ja jäi tuijottamaan miestä hetkeksi aikaa suoraan silmiin.
    -Kukaan... Ei kukaan koske minun siskooni, Ebony sanoi vaarallisesti ja puristi kätensä nyrkkiin.
Santar ja Ardan arvasivat heti mitä tyttö aikoi tehdä ja ennen kuin ehtivät estää häntä, oli Jaredilla mustelma toisessa poskessa ja mies piteli sitä yllättyneenä. Jared tuijotti hetken aikaa tyttöä ihmiessään, nainen ei ollut koskaan ennen lyönyt häntä. Ebony käytti hyväkseen miehen ihmetystä ja tarttui Ericaa vyötäröstä lähtien raahaamaan tätä eteenpäin. Jared oli juuri toipunut järkytyksestä kun Ebony työnsi Erican pienestä ovesta sisälle pimeään huoneeseen. Ovi oli raskas mutta siinä oli sisäpuolella lukko. Ebony ei sitä tiennyt mutta hän oli löytänyt vanhan käytöstä poistetun hissin. Juuri kun Ebony oli itse kömpimässä huoneeseen Jared tarttui häntä nilkasta yrittäen vetää tyttöä takasin samalle puolelle. Ebony kirkaisi pelosta ja yritti potkia miehen kättä pois jalastaan. Toinenkin käsi ilmestyi Ebonyn jalalle ja hän oli jo puoliksi ulkona huoneesta kun Erica huomasi tilanteen ja riensi auttamaan sisartaan. Erica kumartui ja puraisi toista käsistä, käsi taisi olla Ardanin, sillä mies kirahti ja tarttui Ebonyyn toisella kädellään. Erica puri Jaredia käteen ja juuri kun mies oli vaihtamassa toista kättä sai Ebony jotenkin potkaustua miehet hieman kauemmas. Hän heilautti jalkojaan ja sai ne juuri ja juuri sisälle kun Erica läimäytti raskaan oven kiinni ja laittoi lukon nopeasti kiinni. Molemmat huohottivat hetken aikaa pelästyneinä sysipimeässä huoneessa.
    -Eivät he varmaan olisi tehneet meille mitään..., Erica yritti rauhoittaa lähinnä itseään.
    -Eivät tietenkään, uhoavat vain... Ebony sai sanottua hieman epävarmana asiasta.
    -Täällä on pimeää..., Erica nyyhkäisi.
    -Niin minä tiedän. Todella pimeää, Ebony sanoi ja yritti käsikopelolla tutkia aluetta.
    -Mitä tytöt? Tytöt suututti drak'hionlainen, tytöt kuolee..., kuului pieni vikisevä ääni nurkasta.
Ebony ja Erica pelästyivät ja huudahtivat painautuen samalla seinää vasten.
    -Ei minä pelota, ei minä drak'hion. Minä pieni, minä kiltti... Minulla valo..., kuului tuo outo vikinä ja samalla pieneen kuiluun syttyi himmeä punainen valo.
    -Kuka sinä olet? Erica sanoi ja henkäisi kiitollisena valosta.
    -SX69, olento vastasi ja lisää valoja välkkyi. -Minä pieni, minä kiltti...
    -Juu juu, Ebony sanoi ja katseli epäluuloisena pientä robottia. -Mitä sinä täällä teet?
    -Minä asua täällä, SX69 vastasi hiukan loukkaantunut sävy äänessään. -Te tunkeutua SX69:n kotiin. Mutta minä olla kiltti. Drak'hion ei kiltti. Drak'hion julma.
    -Drak'hion hyvin julma, Erica mutisi ärtyneenä.
Tytöt kuulivat huutoa raskaan oven toiselta puolelta, mutta he eivät saaneet sanoista selvää. Ovi oli liian ääni tiivis.
    -Voimmeko olla täällä hetken aikaa? Ebony kysyi kohteliaasti androidilta.
    -Ihminen ei tykkää tämä, SX69 vikisi ja vilkutteli valojaan. -Pimeä, ei ruokaa.
    -Ihan muutama tunti vain? Erica aneli.
    -Ai? Androidi kysyi pettyneenä. -Vain muutama tunti?
    -Pimeä, ei ruokaa, Ebony muistutti. -Vain siksi aikaa kunnes nuo... nuo... hullut häipyvät tuolta!
SX69 tuntui harkitsevan asiaa, sillä se tuntui surisevan kovasti. Lopulta se teki pienen nyökkäyksen tapaisen eleen.
Tytöt huokaisivat helpotuksesta.

Ardan ei itseasiassa edes tiennyt mikä häneen iski, kun hänen kätensä alkoivat liikkua Ebonyn vartalon pehmeitä kaaria pitkin. Hän selitteli itselleen, että halusi vain ärsyttää edessään kävelevää tyttöä, mutta pieni omantunnon tapainen hänen sisällään sanoi että kyse oli muustakin. Ardan vaiensi sen äänen ärtyneenä mielestään ja päästi otteensa Ebonysta, ja tönäisi kevyesti tyttöä jatkamaan matkaansa eteenpäin. Ardanin, tuon temperamenttisen drak'hionlaismiehen, mieltä kuohutti yhä kun hän ajatteli Patrickia Ebonyn kimpussa. Se mies oli röyhkeä sika! Ansaitsi todellakin kuolemansa! Ardan ajatteli kiukkuisena ja puri hampaitaan yhteen jottei olisi kironnut ääneen.
    -Sininen sektori on kohta ohitettu, ja pääsemme palaamaan harmaalle sektorille, Santarin hiljainen ääni keskeytti Ardanin ajatukset. –Kierrämme vielä vain keltaisen sektorin kautta.
    -Yrittäkää olla hiljaa sillä alueella, Ardan sanoi ärtyneellä äänellä. –Siellä liikkuu paljon porukkaa ja seinilläkin on siellä korvat.
    -Ardan, olet typerys, Ebony sanoi kuin lapselle. –Keltainen sektori on täynnä kauppiaita ja meteli on myös sen mukainen. Ei meitä kuule kukaan joten lakkaa jo hysterisoimasta.
Ardan tarttui Ebonya raivostuneesti hiuksista.
    -Katso hiukan tarkemmin ketä sanot typerykseksi! Mies ärähti uhkaavasti.
    -Katson katson, Ebony sanoi ivallisesti vaikka kivun kyyneleet kihosivatkin hänen silmiinsä. -Ja juuri siksi minä sinua…
    -Lopettakaa jo! Santar kivahti. –Tukkikaa turpanne, niin voimme jatkaa!
Ardan mulkaisi pimeässä vielä Ebonya kiukkuisesti, mutta oli sittenkin iloinen ettei tyttö nähnyt sitä pimeässä käytävässä. Mulkoileva Ardan ei ollut kovin komea näky, ja mies tiesi sen itsekin.

Santar käveli etunenässä ja yritti nähdä eteensä. Käytävä jatkui vielä jonkin matkaa kunnes he tulivat ovelle, joka avautui naristen ja Santar pujahti ulos. Hän ei muistanut että oven takana oli pieni pudotus ja tipahti maahan ähkäisten vihaisesti. Erica tuli miehen takana ja naurahti Santarille, joka makasi maassa.
    -Löytyikö mitään? Erica naurahti mutta nähytään Santarin ilmeen hän päätti olla ihan hiljaa, ainakin vähän aikaa.
Seuraavaksi käytävästä hyppäsi Jared kevyesti maahan.
    -Vihdoinkin raikasta ilmaa…, Jared sanoi ja mulkaisi maassa edelleen makaavaa Santaria.
    -Mitä hittoa sinä sinä teet? Mies kysyi ja jäi tuijottamaan Santaria.
    -Älä vain sano että satutit itsesi? Erica naurahti vahignoniloisesti.
    -Haistakaa paska, molemmat, Santar sanoi ja yritti nousta ylös muttei päässyt sillä hänen nilkkansa oli nyrjähtänyt.
Ebony hyppäsi seuraavaksi ketterästi alas ja hänen perässään Ardan joka mulkoili ihmiessään Santaria.
    -Mitä sinä siinä teet? Mies kysyi ja kumartui nostamaan ystävänsä jaloilleen.
    -Jos joku sanoo minulle vielä sanankin niin joku kuolee, Santar sanoi kylmästi ja nojasi Ardaniin.
    -Miehet sitten valittavat kaikesta kuin pikkuiset vauvat, Erica sanoi ja tunsi potkaisun nilkassaan.
    -Katsotaan mitä itse tykkäät kun murskaan sinun polvilumpiosi! Santar sanoi vihasesti.
Erica kirahti potkun aiheuttamasta kivusta ja päätti pysyä vihaisesta Santarista kaukana.
    -No niin, jos nyt sitten rauhoituttaisiin ja mentäisiin eteenpäin, Ardan sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin.

    -Vai tämä on sitten kauppahalli…, Ebony katseli ihmeissään ympärilleen.
Keltaisella sektorilla oli paljon käytäviä, ne eivät olleet pimeitä eivätkä yhtä kapeita kuin muilla sektoreilla ja lisäksi ne olivat täynnä erilaisia kojuja ja myyntialustoja. Osassa kojuja oli ihan järkevääkin tavaraa, jotkut tuntuivat myyvän kaikkea mitä roskiksesta vain olivat sattuneet löytämään. Suuri ihmishälinä jatkui pitkälle ja huumaava hälinä kuulosti Ebonyn korvaan jokseenkin jopa kotoisalta.
-Odottakaa te tässä, jos pystytte siihen, Erica sanoi miehille.
-Mikä sinä olet meitä käskemään? Jared kohotti kulmiaan.
-No tehkää mitä haluatte mutta me ainakin Ebonyn kanssa menenmme katselemaan nähtävyyksiä, Erica sanoi ja tytöt lähtivät jättäen miehet seisomaan keskenään hölmistyneenä.

Ardan heilautti Santarin maahan istumaan ja jäi itse seisomaan kädet puuskassa nojaten seinään. He olivat vallanneet kulmauksen, jonne ei nähnyt muuten kuin jos tiesi minne katsoa.
    -Mitäs minun vanhat silmäni näkevätkään!? Kuului huudahdus Jaredin takaa ja valtavan kokoinen nainen, yli metriyhdeksänkymmentä senttiä pitkä ja hieman ylipainoinen nainen huudahti ja tuijotti ahnain silmin Jarediin.
    -Nämähän ovat drak'hionlaisia! Toinen nainen, joka tuli nurkan takaa, huudahti.
Molemmat naiset olivat yhtä isoja ja maskuliinisia, mutta toinen oli selvästi vanhempi. Vielä kolmas ja neljäskin nainen tulivat nurkan takaa. Ardan ja Jared yrittivät olla kuin eivät huomaisikaan naisia.
    -Minä vihaan drak'hionmiehiä ja sinä tiedät sen, Nagasha, ylipainoisen näköinen nainen sanoi ystävälleen.
Nagashaksi kutsuttu nainen oli todellakin varsin komea ilmestys. Vaaleansuklaan värinen, huippuunsa trimmattu ja treenattu vartalo, oli näyttävä näky. Naisen pitkät ja paksut hiukset olivat palmikoitu monimutkaisille leteille, eikä hänen kasvojensa ilme antanut kovin lempeää vaikutelmaa.
    -Kuka tahansa nainen vihaa drak'hionialaismiehiä, Nagasha sanoi provosoivasti ja katsoi Ardaniin ja nuolaisi huuliaan.
Ardan ei voinut mitään kylmille väreille jotka hiipivät hänen selkäänsä pitkin.
    -Miten suoritamme jaon? Ylipainoinen, mutta ei taatusti huonokuntoinen, nainen kysyi Nagashalta. –Sinä olet vanhin joten sinä päätät.
Jared nousi seisomaan kiukun leimahtaessa hänen silmissään.
    -Jaon? Me emme ole jaettavissa, joten te…
    -Hiljaa! Nagasha ärjäisi. –Sinulta ei kysytty yhtään mitään!
Jared sulki hölmistyneenä suunsa. Uskomatonta!
    -Minä haluan tuon vaalean, kovasti äänessä ollut iso nainen sanoi Nagashalle ja hymyili leveästi yhä kivusta irvistelevälle Santarille.
    -Minun puolestani voit hoitaa hänet, Egena, Nagasha lupasi jalomielisesti ja Egenaksi kutsuttu nainen lähestyi Santaria hieroen käsiään toimeliaan näköisenä yhteen.
    -Regina ja Pygena, Nagasha sanoi ja katsoi kahta nuorta, mutta varsin päättäväisen näköistä naista. –Uskon että pystytte hoitamaan tuon pitkähiuksisen drak'hioneläimen…
Jared alkoi esittää vimmatusti vastalauseita, mutta päättäväiset neidot hiljensivät hänet varsin nopeasti ja tehokkaasti.
Kun jako oli suoritettu, Nagasha istui muitta mutkitta hajareisin Ardanin syliin. Hyvin hämmentynyt mies ei osannut sanoa, saatikka tehdä asialle yhtään mitään. Pieni irvistys käväisi miehen kasvoilla, kun varsin dominoiva nainen näykkäisi häntä korvasta. Ardan ei ollut varma, että oliko hänen korvansa enää edes tallella.
    -Te drak'hionlaismiehet olette saaneet kukkoilla jo ihan tarpeeksi, Nagasha mumisi hieroessaan kovakouraisesti Ardanin niskaa. –Nyt sille on tultava loppu.
Ardan tunsi ihonsa kuumottavan ja hän ei tiennyt mihin olisi kätensä pistänyt Nagashan vartalon keinuessa itseään vasten. Nagashan virnistys sai Ardanin vaihtamaan rajusti väriä, kun nainen rohkeasti kouraisi häntä haarojen välistä ja tunsi, mitä hänen elimelleen oli tapahtunut.
    -Minä pidän kovista kundeista, Nagasha sanoi ja nuolaisi Ardanin poskea.
Mies itseasiassa vapisi.

Jared oli pinteessä. Naiset olivat työntäneet hänet kiinni seinään ja Jared yritti voimakeinoin päästä pois heidän rajusta syleilystään.
    -Turha yrittää poika, et sinä meistä ihan näin helpolla pääse eroon, naiset naurahtivat ja toinen heistä alkoi hivellä Jaredin rintakehään pyörivin liikkein.
    -Nyt saavat drak'hionlaiset miehet tietää miltä heidän naisistaan tuntuu…, toinen naisista naurahti huvittuneesti ja suuteli Jaredia rajusti suulle.
Mies yritti työntää naista kauemmas itsestään mutta ei onnistunut siinä.

Santar istui nojaten seinään kun hän näki suurikokoisen naisen lähestyvän itseään.
    -Voi sinua pientä, onko sinulla jalka pipi? Nainen naurahti je repäisi miehen seisomaan eteensä pidellen tätä hartioista kiinni.
Santar ähkäisi kivusta.
    -Voin luvata sinulle että tämän jälkeen vasta kipeä oletkin, nainen virnisti ja suuteli hämmästynyttä Santaria.
    -Voi pas…, Santar yritti sanoa.
    -No no kultaseni, ei sentään kiroilla. Eikös se kuulu drak'hionlaisille? Ole onnellinen ettet ole drak'hionlainen, en edes halua tietää mitä sisareni heille tekevät…, nainen huohotti kiimassa Santarille, joka yritti kaikin keinoin väistellä uhkean neidon ahnaita käsiä.

Jared hengitti kiivaasti kun toinen naisista veti veitsen esiin.
    -Te drak'hionlaisethan tykkäätte rajuista leikeistä avuttomien naisten kanssa… Kokeillaan nyt asioita hieman toisin päin, nainen hymyili melkein hellästi ja painoi veitsen Jaredin kurkulle.
Jared ei pystynyt tekemään mitään.
    -Itseasiassa minun tekisi mieleni tappaa sinut… Te saatte paljon pahaa aikaan, mihin tahansa menettekin. Erään drak'hion miehen takia minun sisareni ei enää koskaan tule olemaan samanlainen kuin aikaisemmin…, nainen sanoi ja liikutti veistä Jaredin kaulalla, pieni ohut verivana alkoi valua alas miehen rinnuksille.
    -Lopetahan jo Regina, toinen naisista sanoi ja nuolaisi miehen rinnuksilla kiiltelevän veren.
    -Emme kai me häntä halua toimintakyvyttömäksi pelästyttää, Pygena naurahti ja tarttui Jaredia hiuksista.

Santar ähkäisi kivusta kun Egenaksi kutsuttu uhkea nainen vetäisi hänet kiinni itseensä.
-Nyt saat tuntea miltä tuntuu ihka oikea nainen! Egena sanoi hilpeästi.

Tällä välin Ardan yritti taistella Nagashaa vastaan, tuloksettomasti.

Erica ei halunnut ajatella koko asiaa. Hän ei kuullut mitään eikä halunnut katsoa maassa makaavaa miestä jota hän kerran oli rakastanut. Kuinka hän ei ollut nähnyt tätä… Kuinka Patrick olikin voinut olla sika hänen selkänsä takana…
    -Voi että, nyt sinun rakastettusi on sitten kuolla kupsahtanut, Jared sanoi liioitellun osaanottavasti.
Erica vilkasi mieheen ja tuhahti jotain.
    -Mitä? Jared sanoi ja tuli hieman lähemmäs.
    -Oli hän ainakin parempi kuin kukaan teistä kolmesta, Erica sanoi ja hymyili ivallisesti. Hän tiesi, että se oli vale.
    -Oh tuo osuikin suoraan sydämeeni, Santar sanoi ja piteli rintaansa tuskaisen näköisenä.
    -Hmph, Erica murahti eikä osannut, vastoin luonnettaan, sanoa yhtään mitään muuta.
    -Katsos nainen meni hiljaiseksi, no sehän ei ole mitenkään erikoista, teen usein sellaisen vaikutelman, Santar naurahti.
    -Olet oppinut liikaa ihastuttavilta drak'hionlaisilta ystäviltäsi jotka elävät edelleen keskiajalla, Erica sanoi vihaisesti.
Hänestä ei ollut sopivaa murjoa vitsejä Patrickin elottoman ruumiin äärellä.
    -Oijoi… Ihanko keskiajalla? Santar naurahti ivallisesti. –Tiedätkö, jos eläisimme keskiaikaa niin ritarit, jotka pelastavat neidot, saavat neidot itselleen? Santar sanoi ivallisesti hymyillen Jaredin tuhahdellessa halveksuen taustalla.
    -Mieluummin kuolisin, Erica sanoi.
    -Se voidaan järjestää, Jared sanoi ja tuijotti vihaisesti tyttöön.
    -Mitä te enää täällä edes teette? Menkää muualle!
    -Tuoko on kiitos siitä että pelastimme sinut ja siskosi? Santar sanoi mukamas loukkaantuneena.
    -Pelastitte? Olisimme kyllä peitonneet Patrickin ihan itsekin! Erica sanoi ja kohotti hieman leukaansa osoittaakseen halveksuntansa.
    -Aivan varmasti, kun hän olisi ensin raiskannut Ebonyn ja nainut sinut… Santar naurahti.
    -Lopeta tuo typerä virnistely ja painukaa jo pois, emme kaipaa teitä, Erica sanoi vihaisena.
    -Oletteko te jollain itsemurharetkellä? Santar murahti jo hieman vihaisena.
    -Ei kuulu sinulle! Erica sanoi vihaisena ja aikoi lähteä.
Hän käveli Jaredin edestä ja tönäisi tätä pois tieltä.
    -Minua eivät naiset töni! Jared sanoi vihaisesti ja tarttui tyttöä kädestä.
    -Sinä satutat minua! Erica parahti kouran puritaessa hänen rannettaan.
    -Luuletko että minua kiinnostaa…? Jared sanoi ja tönäisi tytön istualleen maahan.

    -Tiedät etten tarkoittanut sitä noin, Ebony tiuskaisi Ardanille. –Älä vääristele sanojani! Ja me emme voi jättää Patrickin ruumista tänne.
    -Mikä sinä olet siitä päättämään? Ardan kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
    -Minä en todellakaan ollut hänen ystävänsä, mutta kunnon hautajaiset hänelle täytyy järjestää. Patrick oli vaikutusval…
    -Entä sitten? Ardan keskeytti välinpitämättömästi. –Minua ei todellakaan kiinnosta. Mutta se kiinnostaa miten aiot selittää viranomaisille miehen kuoleman?
    -Minä satun tietämään kuka Patrickin tappoi, Ebony sanoi vihaisesti.
Ardan harppasi tytön luo parilla nopealla askeleella ja tarttui tätä käsivarresta.
    -Tiedän ettet sano sanakaan minusta, Ardan sanoi tyynellä ja matalalla äänellään.
    -Uskallatko kokeilla? Ebony kysyi ja katsoi haastavasti Ardaniin.
    -Uskallan, Ardan sanoi ja virnisti poikamaisesti. –Sinä pidät kovaa meteliä itsestäsi, mutta siitä huolimatta pidät sievän pienen suusi supussa. Se on varsin huvittavaa.
    -Huvittavaa? Ebony kivahti. –Minä en näe tässä mitään huvittavaa!
    -Etkö? Minulla onkin sitten kaksinverroin hauskempaa. Minä pelastan sinut raiskaukselta ja seuraavaksi sinä kiristät minua raiskaajasi taposta, Ardan sanoi huvittunut pilke silmäkulmassaan.
Ebony katsoi kiukkuisena Ardania ja tunsi itsensä naurettavaksi. Ilman Ardania Patrick olisi todellakin raiskannut hänet, joten hän oli Ardanille kiitollisuuden velassa. Hän ei kyllä tosin ikinä näyttäisi Ardanille sitä. Ei vaikka kyse olisi hänen hengestään.
    -Hmph, Ebony vain tuhahti miehelle ja katsoi Patrickin elotonta ruumista ja värähti kylmästä.
    -Kyllä hänen raatonsa täältä hävitetään. Ja toimitetaan hänen isälleen kunnon monttubileitä varten, Ardan sanoi yhä virnistellen.
    -Kuinka voit olla noin välinpitämätön? Ebony kysyi halveksivalla äänellä.
    -Mitä minun pitäisi tehdä? Ardan kysyi jo hiukan ärtyneellä äänellä. –Itkeä kuin vanha akka? Älä edes kuvittele. Minulla ei ole mitään syytä kunnioittaa tuota raatoa.
Jälleen Ebony totesi raivostuneena että Ardan sai hänet hiljaiseksi ja se sai tytön varsin kiukkuiseksi. Ebony nousi seisomaan hiukan täristen, nähdessään Erican suunnistavan kohti ovea lähteäkseen tämän perään. Hän ei saanut otettua kuin yhden askeleen, kun hänen täytyi ottaa seinästä tukea pysyäkseen pystyssä. Ebony tärisi ja vapisi kauttaaltaan. Hän kuvitteli ohittavansa tapahtumat olankohtauksella, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut.
    -Istu ja rauhoitu, Ardan sanoi tylysti ja istutti Ebonyn takaisin lattialle. –Sinulla tuskin on mikään kiire, joten pieni lepo tekee ihan hyvää.
    -Luuletko että jään tänne lepäämään Patrickin ruumiin kanssa? Ebony kivahti.
    -Ei se mitään tee. Raato kuin raato, Ardan sanoi ja kohautti olkiaan. –Ja samalla voitkin kertoa minulle mitä helvettiä te teette harmaalla sektorilla?
    -Se ei kuulu sinulle, Ebony sanoi ja käänsi katseensa Ardanista. Hän ei halunnut tuijottaa miestä.
    -Tämä on kahdelle nuorelle naiselle varsin vaarallinen paikka, Ardan varoitti.
    -Plaaplaa, Ebony sanoi halveksien ja ummisti silmänsä jottei hänen tarvitsisi tuijottaa Patrickin ruumista.
    -Plaa plaa? Ardan ihmetteli.
    -Yhtä kuin, olen tylsistynyt kuulemaan tuon saman asian joka ikinen kerta kun edes katson tänne päin! Ebony sanoi vihaisesti.

    -Minua ei tönitä! Erica sanoi vihaisesti ja tönäisi Jaredia, joka ei ollut varautunut tytön reaktioon vaan kaatui maahan.
Jared ei sanonut mitään vaan tuijotti vain Ericaa, joka katsoi kauhistuneena miestä. Ericakin tajusi tehneensä pahan virheen, vain hetki sitten tuon miehen veli oli tappanut hänen poikaystävänsä vain sen takia että tämä oli sylkäissyt tätä naamalle, mitäköhän Jared tekisi hänelle…
    -Voi paska! Järjestyksenvalvojat tulevat, Santar huudahti nopeasti ja tarttui Ericaa kädestä.
    -Hei mitä nyt? Erica huudahti Santarin vetäessä tyttöä perässään. Ardan harppasi ovelle ja katosi aukosta ulos. Hän laittoi oven hiljaa kiinni ja kääntyi muihin.
    -Santar on ihan oikeassa, nyt ulos täältä, nopeasti! Ardan huudahti. Santar avasi pienen luukun seinässä ja kapusi pimeään käytävään.
    -Minä en tuonne mene! Erica sanoi kauhistuneena muttei ehtinyt sanoa enempää kun joku oli jo tönäissyt tytön käytävään.
Jared hengitti raskaasti Erican niskaan. Ardan tarttui Ebonya kädestä ja melkein heitti tytön käytävään ja hyppäsi itse perässä.
    -No niin, nyt kaikki hiljaa ja menkää eteenpäin. Kohta tulemme keskelle punaista sektoria, ja yhtä kerrosta ylempänä onkin jo sininen sektori, eli rikkaiden sektori, Ardan sanoi halveksuen.
    -Emme me ole menossa täältä harmaalta sektorilta mihinkään! Erica parkaisi mutta ei saanut ääntään kuuluviin kun koura lennähti hänen suunsa eteen.
Jared piti tyttöä ihan kiinni itsessään ja Erica tunsi miehen rintakehän kohoilun selässään.
    -Sanottiin että ole hiljaa, Jared mumisi vihaisesti muttei päästänyt tyttöä mihinkään.
Kaikki pysähtyivät. He eivät voineet kulkea eteenpäin etteivät järjestyksen valvojat kuulleet heitä. Ebony tärisi kylmässä selkä vasten Ardania, joka oli aivan hänen takanaan. Kaikki viisi olivat aivan kiinni toisissaan. Ardan tunsi Ebonyn edessään ja kietoi kätensä tytön ympärille. Tyttö ei inahtanutkaan Ardanin pidellessä tätä.
Jaredkin nautti selvästi tilanteesta mutta sitä hän ei koskaan myöntäisi, hän ei myöntäisi edes itselleen että joku ihmisnainen oli saanut hänessä aikaan himon, joka oli sammutettavissa vain yhdellä tavalla…

Ebony oli säikähtänyt hiukan tätä uutista ja vetäytyi huoneeseensa miettimään asiaa. Hän kirosi mielessään Patrickin, isänsä ja koko typerän sotkun. Miten joku voi edes haluta pakottaa nuoren tytön mokoman irstailijan kanssa naimisiin?! Ebony puki hajamielisesti ylleen löysät housut ja mukavan paidan ja mietti samalla kuumeisesti mihin Erica olisi voinut mennä. Mistä häntä ei osattaisi etsiä? Ebony mietti ja puri kynsiään. Hän sulki kaikki heidän ystävänsä pois laskuista, sillä heidän luotaan Ericaa kyseltiin varmasti ensimmäisenä. Samassa Ebony tiesi miltei vuoren varmasti minne Erica oli mennyt. Minne kukaan muu ei halunnut mennä ja minne kukaan ei uskonut Erican (eikä Ebonyn) menevän.
    -Harmaa sektori, Ebony sanoi ääneen ja samassa hän tiesi mitä tekisi.
Hän lähtisi tietysti sisarensa perään, yhdessä he varmasti keksisivät tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Ebony päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja rynnisti alakertaan. Hän selitti yhä itkuiselle äidilleen menevänsä koulun lähistölle etsimään Ericaa. Kylie Fontrel nyökkäsi kiitollinen katse silmissään. Hänen isänsä vain tuhahti pilkallisesti. Ulko-ovella Ebony törmäsi hätääntyneen oloiseen Patrickiin.
    -Tämä on taatusti sinun syysi, Ebony kirahti hiljaa Patrickille.
    -On sisaresi oma syy jos hän lapsellisesti lähtee tosiasioita pakoon. Me menemme Erican kanssa naimisiin ja hän tietää sen, Patrick sanoi tiukasti ja katseli rohkeasti Ebonya.
    -Saammepa vain nähdä, Ebony tiuskaisi ja pakeni nopeasti Patrickin käsien ulottuvilta.
Hän ei halunnut viettää tuon miehen kanssa aikaansa yhtään enempää kuin pakko. Ebony suunnisti hitaasti ja kierrellen kohti harmaata sektoria, sillä hän ei halunnut herättää huomiota suunnistamalla suorinta reittiä sinne. Hiljalleen Ebony pääsi etemään kohti aseman alempia kerroksia ja hän toivoi löytävänsä Erican mahdollisimman pian. Ja hän toivoi ettei kukaan nähnyt hänen suunnistavan kohti harmaata sektoria.

    -Patrick, Eric Fontrel sanoi hyväksyvästi nähtyään miehen. –Odottelinkin jo sinua. Oletko jo kuullut Ericasta?
    -Olen, Patrick sanoi ja loihti kasvoilleen järkyttyneen ilmeen. -Miten hän saattoi?
    -Kuten jo eilen sanoin, herra Fontrel sanoi pitäen ääneensä rauhallisena. –Erica on nuori ja typerä. Katsoisin kyllä että olet hänestä jonkinlaisessa vastuussa…
    -Tottakai minä lähden häntä etsimään, Patrick lupasi nopeasti ja epäröimättä. –Palkkaan muutavan etsivän avukseni, mutta voitte olla varma että olen henkilökohtaisesti mukana Ericaa etsimässä.
    -En odottaisi teiltä yhtään vähempää, Eric sanoi tiukasti. –Joten toimi mahdollisimman pian. Pidän sinua vastuullisena siitä jos Ericalle sattuu jotakin.
    -Ymmärrän toki kantanne, herra Fontrel, ja teen kaikkeni saadakseni Erican luokseni, Patrick sanoi äänessään teeskenneltyä surua ja epätoivoisuutta.
    -Hyvä, Eric sanoi ja hänen silmissään näkyi välähdys punaista. –Ala sitten toimia!

Patrick otti communicatorillaan yhteyttä Prometheus-aseman parhaaseen etsivätoimistoon. Hän ei luottanut (kuten ei moni muukaan) virkavaltaan, joka oli surullisen kuuluisa korruptiostaan ja saamattomuudestaan.
Ei ollut kulunut kauaakaan aikaa, kun Fontrelien asunto täyttyi Patrickin palkkaamista karskin näköisistä etsivistä.
    -Erica on noin 160cm pitkä, mustat puolipitkät hiukset, siniharmaat silmät…, Patrick luetteli lakonisella äänellä kadonneen tytön tuntomerkkejä.
    -Eric!! Kuului tyttöjen äidin, Kylie Fontrelin, tukahtunut huuto.
    -Mitä nyt? Eric Fontrel kysyi miltei kyllästyneellä äänellä.
Hän oli suunnattoman kiukkuinen Erica-tyttärelleen tästä tempauksesta.
    -En löydä Ebonya mistään! Kylie Fontrel nyyhkäisi hysteerisenä.
    -Hän lähti etsimään Ericaa, Eric sanoi rauhoitellen.
    -Kyllä minä sen tiedän, mutta hänen olisi pitänyt palata jo. Ilta alkaa tulla ja sinä tiedät että iltaisin voi tapahtua…
    -Kyllä hän tulee pian ja minä voin sanoa Patrickille, että pitää silmänsä auki myös Ebonyn varalta.
Kylie Fontrel nyökkäsi, mutta häneen ilmeensä oli tuskainen ja hän väänteli käsiään levottoman oloisesti.
    -Pidän varmasti silmäni auki myös Ebonyn varalta, Patrick lupasi Ericille. –Onhan hän tulevan vaimoni sisar, ja näin ollen sukua myös minulle.
Eric nyökkäsi tyytyväisenä.

Patrick oli lähettänyt kymmenkunta etsijää pareittain aseman eri osiin, mutta hän itse suunnisti suoraan harmaalle sektorille. Hän oli jostakin syystä täysin varma, että löytäisi sekä Erican että Ebonyn sieltä. Suunnistaessaan kohti alempia kerroksia, Patrick mietti miten toimisi Erican kanssa. Hän oli nähnyt tytön ilmeestä, että tämä ei suostuisi missään nimessä hänen kanssaan mihinkään tekemisiin. Patrick ei puhunut kenellekään harmaalla sektorilla, sillä se oli kaikkein varmin tapa säilyä siellä hengissä. Kun et sekaantunut muiden asioihin, niin eivät muutkaan sekaantuneet sinun asioihisi. Useimmiten.

Ebony löysi sisarensa varsin pian. Yllättävänkin pian. Ebony tiesi mistä etsisi Ericaa ja olikin löytänyt tämän lähimmästä kapakasta juomasta synkeän näköisenä.
    -Jätä minut rauhaan, Erica sanoi synkeänä Ebonylle ensisanoikseen. -Et saa minua raahattua kotiin, joten voit luovuttaa jo saman tien.
    -En uskonutkaan että saisin sinut kotiin täältä, mutta miksi helvetissä sinun piti tänne tulla? Ebony tivasi ja tilasi itselleen kylmää juotavaa.
Porton näköinen tarjoilija vilkaisi Ebonya halveksuvasti ja toi tälle juoman.
    -Mihin sitten olisi pitänyt mennä? Erica tivasi.
Ebony ei osannut vastata siihen mitään. Hän kohotti katseensa lasistaan ja huomasi katsovansa Patrickia suoraan silmiin. Patrickin silmissä loisti nälkä.
    -Olen etsinyt teitä…, Patrick sanoi ja istuutui kylmänrauhallisesti Ebonyn viereen tuijotaen tyttöjä tiukasti.
    -Se on sinun ongelmasi, Erica sanoi ja nousi seisomaan. –En aio jäädä tänne niin kauan kuin sinä olet täällä.
Ebony lähti vikkelästi Erican perään, sillä hän ei todellakaan halunnut jäädä Patrickin kanssa kahden kesken mihinkään. Ebony ei ollut koskaan pirtänyt Patrickista. Patrick mulkaisi kahteen poistuvaan tyttöön ja lähti heidän peräänsä, yksinäinen pimeä käytävä olikin hyvä paikka hänen suunnitelmalleen, Patrick myhäili tyytyväisenä ja nousi ylös heittäen rahat tiskiin.
    -Hei tässä ei ole tarpeeksi, porton näköinen baaritiskin takana seisova tyttö sanoi ja katsoi Patrickiin nyrpeänä.
    -Teiltä ei jää mikään huomamatta, Patrick sanoi vakavana ja heitti muutanman lisäkillingin pöydälle.
    -Tässä on muutama sentti liikaa, tyttö sanoi edelleen nyrpeänä ja ojensi yhtä kolikkoa Patrickille.
    -Pidä se itselläsi, osta vaikka parempia vaatteita, Patrick sanoi halveksuvasti ja lähti.
    -Saatanan rikas paska! Tyttö huusi miehen perään mutta laittoi vaivaisen killingin kuitenkin paitansa kaula-aukkoon, kenties odottamaan kunnes hänen miesystävänsä jälleen hakkasi häntä saadakseen kaikki tytön työllä ansaitut rahat.
Tyttö heilautti päätään vihaisesti ja alkoi tarjoilemaan seuraavalle henkilölle.

Erica käänsi uhmakkaan katseensa kohti Patrickia ja isäänsä. Pienestä saakka Erica oli ollut kapinallinen ja aiheuttanut kovasti päänvaivaa ottovanhemmilleen. Erica oli päättänyt vihata Patrickia lopun ikäänsä eikä aikonut edes harkita suhteen paikkaamista.
    -No niin nuori neiti! Eric aloitti vaarallisella äänellä.
    -Minulla ei olke mitään sanottavaa tuolle irstaalle pikkuiselle paska…
    -ERICA! Eric huusi raivoissaan.
    -Isä, Erica sanoi väsyneesti.
    -Kuuntelisit isääsi, kultaseni. Minähän rakastan sinua ihan oikeasti…, Patrick yritti.
    -Et sinä minua rakasta vaan rahojani, Erica sanoi vihaisena.
    -Erica! Patrick on ihan yhtä rikas kuin sinäkin! Eric ärjähti.
    -Ehkä, mutta ei ihan yhtä suuressa arvossa kuin sinä, Erica sanoi vihaisena.
    -Erica! Teidän liitostanne on tottakai molemmin puolin suvuille hyötyä. Mutta se ei tarkoita etteikö Patrick voisi todella rakastaa sinua… Sitä paitsi miesten rakkaus on hieman erilaista kuin naisten rakkaus, se sinun täytyy ymmärtää, Eric Fontrel esitelmöi.
    -Ai etten kaipaa miehen rakkautta? Erica sanoi ja häipyi paikalta.
    -Erica, sinä et mene mihinkään! Eric Fontrel ärjäisi vihaisesti.
    -Minä menen jos minua huvittaa! Emme elä enää 2000-luvulla! Erica huusi kurkku suorana ja häipyi huoneeseensa jäämättä kuuntelemaan isänsä huutamista ja Patrickin rakkauden todisteluja.

    -No ehkä jos tulen huomenna käymään, niin pistetään tyttö koville. Voin tietysti pakottaa hänet naimisiin kanssasi sillä konstilla että uhkaan jättää hänet perinnöttä, Eric Fontrel sanoi tietämättä että hänen tyttärensä kuunteli parhaillaan kaikkea mitä hän sanoi.
    -Niin, ehkä niin on ihan järkevää, sillä emmehän voi mitenkään tätä perheiden välistä liittoa rikkoa, Patrick sanoi.
    -Sitäkö todella vain ajattelet…? Eric Fontrel kohotti kulmiaan.
    -En tietenkään, rakastan Ericaa ja teen mitä hyvänsä saadakseni hänet takasin… Mitä hyvänsä, Patrick sanoi ja katsoi pirullisesti Ericaa, joka nurkan takana kuunteli heidän puheitaan.
Tyttö häipyi nopeasti huoneeseensa ja nosti kaapistaan repun, johon alkoi sulloa välttämättömiä kamojaan. Hän tunki reppuun joitain vaatteita, valolaitteen ja muita tarpeellisia tavaroita. Hänen huoneensa ikkuna oli suunnattu juuri sopivasti yhdelle käytävälle, joka johti harmaan sektorin alkuun kun sitä seurasi tarpeeksi kauan. Erica oli jo vuosia sitten oppinut avaamaan ikkunan niin että hän mahtui siitä pujahtamaan ulos. Nuorempana tämä oli ollut melkein ainoa keino miten Erica ja Ebony olivat päässeet discoihin ja muihin nuoriso rientoihin tarkkaavaisten vanhempien silmien alta. Erica avasi ikkunan vielä hieman epäröiden mutta hän oli päättänyt lähteä harmaalle sektorille, se olisi viimeinen paikka mistä häntä etsittäisiin… Vaarallistahan siellä oli mutta Erica tiesi pärjäävänsä.

Erica kateli ikkunasta, tai pikemminkin luukusta ulos ja hyppäsi siitä sitten hitaasti ja varovaisesti ulos pälyillen koko ajan olkansa yli. Erica oli törmätä Patrickiin, joka mutisten lähti kävelemään käytävää pitkin mutta päättikin yhtäkkiä mennä toiseen suuntaan. Se oli Erican pelastus. Hän hiipi pitkin käytävää pitkän matkaa pimeässä, kunnes alkoi kuulla epämääräistä juhlinnan ääntä. Vain muutama kerros alemmas ja hän olisi perillä. Erica astui pieneen hissiin joka vei aseman korjaajia paikkoihin joihin ns. yläluokan ihmisillä ei ollut mitään asiaa. Erica tunsi kuinka hissi alkoi surista ja meni salamannopeasti alimpaan kerrokseen. Ovet avautuivat ja tunkkainen ilma iski vasten kasvoja.

    -Ällöttävä mies! Ebony sanoi heti kun miehet olivat menneet ja jäi tuijottaman heidän jälkeensä kädet puuskassa.
    -Niinpä, niinpä, todella ällöttäviä... Ainakin sinun mielestäsi, Erica hihitteli merkityksellisesti.
    -Jos sinä luulet että olen pätkääkään kiinnostunut tuosta ylikiivaasta sonnista, niin et voi olla enempää väärässä! Ebony sanoi melkein vihaisesti ja kosketti huuliaan.
Hän muisti vieläkin miehen pehmeät ja vaativat huulet omillaan ja tunsi alavatsassaan kihelmöintiä. Ebony suuttui itselleen kun huomasi olevansa niin johdateltavissa ja tilasi sitten itselleen myös drak'hionin kaatajan. Tytöt istuivat muutaman tunnin ravintolassa vielä ja kaatoivat mahaansa muutamia siidereitä ja kaatajia kunnes molemmat olivat aivan kännissä.
    -Jaahas, nuoret neidit ovat sitten päättäneet omin päin ryypiskellä, eikä vanhemmille ole ilmoitettu mitään? Kuului tumma ääni heidän takaansa.
Erica ja Ebony kääntyivät ihmeissään ja heidän takanaan seisoi kädet puuskassa kaksi tummaa miestä mustissa vartijanvaatteissa.
    -Etkö sinä ilmoittanut äidille missä olemme? Erica kysyi Ebonylta.
    -Tämä oli sinun ideasi, ei minun, joten sinä olit velvollinen ilmoittamaan.
    -No niin tytöt, jos nyt vain lähdettäsiin kotiin nukkumaan, toinen miehistä sanoi ja tarttui Ebonya kädestä kiinni.
    -Voi! Sinä saat viedä minut ihan minne ikinä haluat, Ebony henkäisi ja vartija muuttui punaiseksi kasvoiltaan.
    -Ebony! Erica kikatteli kun toinen vartijoista nosti hänet seisomaan.
    -No niin jospa mentäisiin, Ericaa pitelevä vartija sanoi huvittuneena ja lähti taluttamaan humaltunutta tyttöä mukanan.
    -Oletko ollut kauankin vartijana? Ebony kähisi vartijalle, johon hän nojasi raukeana heidän kävellessä pitkin käytäviä.
    -Tuota..., mies ei ehtinyt sanomaan enempää.
    -Minusta vartijat ovat todella seksikkäitä, Ebony henkäisi jälleen ja vartijaparka oli koukussa.
    -Ebony, Erica sammalsi ja oli kompastua omiin jalkoihinsa. -Minä en kestä noita humalassa tehtyjä flirttejäsi. Tänäänkin tuli joku... hmm... Mikä se nimi oli? Luke! Joku Luke luuli minua sinuksi. Mikäs juttu se oli?
Ebony mietti hetken ja yritti sitten kohdistaa harittavan katseensa sisartaan kohti.
-Ai Luke? Hän oli varmaan se viime kuussa... Ei. Vaan kaksi viikkoa sit.. Ei. Minä nyt en muista, Ebony sanoi pahoitellen.
    -Mutta jätä nyt tuo viaton vartijapoika rauhaan, Erica sanoi ja tallasi häntä taluttavan vartijan varpaille. -Sori...
    -Oletko sinä viaton? Ebony kysyi hämmästyneenä punastuneelta vartijalta, joka tuntui haluavan kadota tältä asemalta mahdollisimman pian.
    -On se, Erica sanoi asiantuntevasti. -Näkeehän sen jo päältä päinkin...
Tytöt kikattelivat ja vartijat näyttivät lähinnä kärsiviltä.

Vähän matkan päässä kolme miestä seurasi tätä tapahtumaketjua varsin huvittuneena. Miehistä kaksi oli drak'hionlaisia ja yksi andromedalainen.
    -Minä en kyllä käsitä tuota! Ardan sanoi hämmästyneenä. -Kun minä yritän vietellä naisen, niin saan siideriä potkun kera, mutta kun surkea ihmisvartija tulee kuvioihin, niin tyyli on ihan toinen. Ihmisnaiset ovat outoja.
    -Katsohan, Santar sanoi asiantuntevasti. -Kun antaa ihmisnaiselle hiukan alkoholia, he tekevät mitä vain. Kuten kuvasta näkyy. Ja toisaalta, vähemmästäkin nainen tarvitsee viinaa jos aikoo sinun lähelläsi viihtyä...
    -Ahaa, Ardan sanoi valaistuneena jättäen Santarin piikittelyn omaan arvoonsa. -Mikset ole kertonut minulle tätä aiemmin?
    -Siksi että se tulisi sinulle erittäin kalliiksi ja täytyyhän minun ajatella itseänikin, Santar sanoi.
    -En minä sinua iskisi vaikka hiuksesi ovatkin varsin naiselliset, Ardan sanoi virnistellen.
    -Nainen otetaan. Halusi hän sitä tai ei, Jared ilmoitti itsevarmasti ja tyynesti. -Eikä minulla ole koskaan ollut sen halun kanssa suurempia vaikeuksia.
    -Näkisi vain, Santar vastasi vähintään yhtä itsevarmasti.
Jared loi andromedalaiseen murhaavan katseen.

Arki-iltaisin ei Ziziuksessa ollut ovimiestä lainkaan, sillä niille ei oikeastaan ollut tarvetta. Perjantai- ja lauantai-illat työllistivät enemmän. Erica suunnisti suoraan baaritiskille ja tilasi vahvimman drinkin minkä tiesi. Valitettavasti se oli myös pahimman makuinen.
    -Mitä sinä juot? Ebony uteli.
    -Drak'hionin kaatajaa, Erica sanoi irvistellen. -Pahaa, mutta saanpahan tajuni kankaalle.
    -Tuo ei tosiaan ole järkevää, Gatar puuttui keskusteluun päätään pyöritellen. -Mitä isäsi ja äitisi sanoivat tästä... hmm... tapauksesta?
    -En minä tiedä, Erica sanoi ja sytytti tupakan. -En ole nähnyt heitä. Ja minun puolestani Patrick voi selostaa heille mitä tapahtui.
    -Huomisessa virtuaalilehdessä on taatusti juttua tästä, Ebony sanoi kurtistaen kulmiaan.
    -Toivottavasti etusivulla on tuo tekemämme juliste, Erica sanoi tuhahtaen ja nieleksi drinkkiään.
Orlando oli jo kadonnut jonnekin ja Ebony päätti hakea itselleen edes yhden siiderin. Humalaista Ericaa ei kukaan katselisi selvinpäin.
    -Aiotko päästä huomenna tunneillekin saakka?
Orion Warwick onnistui jälleen pelästyttämään Ebonyn äänettömällä ilmestymisellään. Ebony katseli kuivakkaasti hymyilevää opettajaansa ja hänen mielestään kuvassa oli selvästi jokin pielessä.
    -Aion, Ebony sanoi määrätietoisesti.
    -Saammepa nähdä, opettaja Warwick sanoi ja iski silmää poistuessaan baaritiskiltä.
Ebony jäi katsomaan hänen peräänsä henkeään haukoen. Miehen takamus oli kerrassaan täydellinen!
Ebony tilasi jälleen lempidrinkkinsä, sillä drak`hionin kaatajaa ei kukaan täysijärkinen ihminen juonut, niitä kun oli kasi vetäissyt naamaansa oli jo täysin kännissä, lukuun ottamatta drak`hionlaisia jotka joutuivat juomaan todella paljon alkoholia ennen kuin sen huomasi heistä.

    -No niin Gatar... Erica hihitteli jo hieman huppelissa.
    -Niin?
    -Mistäs me nyt löytäisimme sinulle miehen? Erica nauroi.
    -En usko tarvitsevani sellaista vielä muutamaan vuoteen, ehkä sitten kun aloitan perheen perus...
    -Aloitat?
    -Niin, me andromedalaiset ensin aloitamme valmisetlut perheen perustamiselle ja sitten vasta mietimme kenet haluamme aviomieheksi, Gatar selitteli ilmiselvää asiaa.
    -Aivan, ihan miten vain... mutta muista miehet ovat sikoja, Erica sanoi vihaisesti ja veti vielä muutaman hörpyn kitkerää juomaa.
    -Kyllä ihmismiehet ovat sikoja, mutta eivät andromedalaiset miehet. He arvostavat naisia paljon enemmän kuin ihmiset. Toki kaikki eivät ole samanlaisia, Gatar sanoi ja hieraisi kullankeltaisia hiuksiaan iskien silmänsä tummaan ihmismieheen joka kuikuili baaritiskillä ujoin oloisena. -Nyt jos suot anteeksi, minulla on hieman tekemistä...
    -No sinne meni sekin akka, Erica murahti ja hörppi lisää ilolientä.
Hetken kuluttua hän näki kun Ardan, Santar ja joku toinen selvästi drak'hionlainen mies kävelivät kolmisteen baaritiskille ja jokainen heistä tilasi drak'hionin kaatajan. Baaritiskillä oleva nainen oli aluksi kauhuissaan, sillä häntä oli peloteltu kauhutarinoilla drak'hion miehistä, ja tyttö oli ensimmäistä iltaa töissä. Erica katseli tytön toilailuja hetken kun Ardan yritti iskeä tyttöä, Santar valitti kaikesta mahdollisesta ja kolmas mies, jonka nimeä Erica ei tiennyt, marmatti kuinka hirveää oli että nainen oli päästetty sellaiseen paikkaan töihin. Loppujen lopuksi tyttö suoriutui tehtävästään ja loi lemmekkäitä katseita Ardaniin, joka istuutui ystäviensä kanssa pyöreän pöydän ääreen juomaan punaisista neliskanttisista pitkistä mukeista juomiaan. Erica ehti istua vain hetken paikallaan kun joku urhea mies päätti rohkaista mielensä ja mennä neidon luokse.
    -Hei, onko tässä vapaata?
    -Tämä on vapaa asema, senkun tunget persauksesi siihen mihin mahtuu, Erica sanoi myrtyneenä.
    -Öh... Kiitos, mies sanoi ja istui hetken hiljaa tytön kanssa. -Sinähän olet Ebony Fontrel?
    -En ole... Väärä henkilö, Erica sanoi vihaisena ja hörppi juomaansa.
    -Älä viitsi, kyllä minä tunnistaisin Ebony Fontrelin missä vain, mies sanoi ilahtuneena.
    -En ole Ebony Fontrel, ja minusta on outoa että joku voisi meidät edes sekoittaa.
    -Sekoittaa...?
    -Erica Fontrel, Ebonyn sisko että hei vaan, Erica sanoi ja heilautti tylsistyneesti kättään.
    -Ai, oletkin Erica. Minä olen Luke, mies sanoi ja hetken hiljasuuden jälkeen poistui.
Erica ei todellakaan kaivannut seuraa.

Herätyskello soi ja Ebony heräsi kuin säikähtäneenä. Hän oli hiestä märkä ja hänen sydämensä löi kuin viimeistä päivää. Ebony kirosi railakkaasti. Hän vihasi maanantaiaamuja.
    -Huomenta, olet todella hehkeän näköinen tänään... Erica naurahti Ebonylle joka raahusti keittiöön muun perheen seuraan.
    -Hmph, Ebony sanoi ja alkoi juoda kaakaotaan.
Ihme ja kumma molemmat tytöt olivat heränneet ajoissa. Erica siksi, että hänellä oli paljon suunniteltavaa koko viikon ajan kihlajaisia varten ja Ebony siksi ettei hän enää halunnut nukahtaa ja nähdä tuota typerää, ärsyttävää, inhottavaa ääliömäistä miestä unissaan.
    -Minä menen tänään ensimmäiseksi Patrickin toimistolle, olen keksinyt millaiset kortit lähetämme vieraille ja haluan näyttää ne hänelle.
    -Mutta kultaseni, entäs koulu? Kylie kysyi.
    -Äh, sinne ehdin kyllä iltapäiväksi.
    -Tietysti kulta, Kylie sanoi.
Ebony jäi ihmettelemään Kylien vastausta, sillä yleensä äidin mielestä koulusta ei saanut jäädä pois ellei ollut hengenvaarassa. Erica poistui pöydästä kevein askelin ja lähti melkein juoksemaan käytäviä pitkin ja oli törmätä pakettia kantavaan meleekkiin.
    -Sinä varoa hieman minne menee, kun ei hän itse näe toista joka päin juoksee! kuului huuto hänen takaansa ja Erica vain nauroi onnellisena.
Hänen elämänsä oli nyt oikeilla raiteilla. Kuinka ihanaa olla kihloissa rakastamansa miehen kanssa. Patrick ja hän menisivät muutaman vuoden kulutua naimisiin ja saisivat muutaman lapsen ja eläisivät elämänsä loppuun asti täysin onnellisina, Erica mietti ja saapui suurten kaksoisovien taaske. Hän livahti oven vartijan ohi ja heilautti iloisesti kättään Patrickin sihteerille, jolta oli mennä kahvi väärään kurkkuun.
    -Olen pahoillani mutta Patrick ei ota nyt vastaan vieraiata ja..., sihteeri yritti.
    -Ei se mitään, kyllä hän varmasti ottaa vastaan morsiamensa, Erica naurahti ja avasi Patrickin toimiston oven.
    -Huomenta rakkaani, minä..., Erican sanat jäivät puolitiehen.
Patrick hamuili housujaan päälleen ja näytti lähinnä vihaiselta. Nainen Patrickin pöydällä veti nopeasti jonkin rievun peitokseen, kimppu ruusuja lojui lattialla, vaatteita oli joka paikassa ja Patrick huohotti hengästyneenä.
    -Erica, kuinka mukavaa. Minä... Tämä ei ole sitä miltä näyttää..., Patrick yritti mutta Erica oli jo ottanut ruusukimpun lattialata ja huitoi sillä alastomana kirkuvaa naista, joka keräsi nopeasti vaatteeensa ja juoksi ulos edelleen kirkuen Erican huutaessa koko ajan pahimpia solvauksia.
Seuraavaksi hän kääntyi Patrickin puoleen ja alkoi hakata miestä ruusuilla suoraan naamaan. Patrick vain seisoi ja yritti estää ruusun piikkien isketymästä hänen silmiinsä.
    -Kuuntele nyt kulta pieni, Patrick yritti.
    -Sinä itserakas paska! Sinä puhut minulle pettämisestä ja epäilet minua ja se oletkin koko ajan ollut sinä! Erica huusi alastomalle miehelle, joka hyppi yhdellä jalalla ollakseen astumatta piikkisiin ruusuihin jotka lojiuvat maassa.
    -Enhän minä... Tämä oli vain seksiä, sinua minä vain rakastan! Patrick yritti selittää mutta Erica ei kuunnellut.
    -Sinä saatanan paska, helvetin runkku itseriittoinen puliäijä! Erica huusi raivoissaan eikä huomannut kuinka koko toimisto oli kerääntynyt Patrickin avonaiselle ovelle katsomaan mitä oikein tapahtui.
    -Erica rakas, älä nyt... Eihän tämä nyt niin paha juttu ole. Sinä vain pelästyksissäsi ylireagoit. Kyllä me pääsemme tämän yli...
    -Pääsemme tämän yli? PÄÄSEMME TÄMÄN YLI! Minä en halua päästä tämän yli, senkin pienimunainen egoisti! Erica huudahti viimeisen loukkauksensa ja häipyi ovet paukkuen yhtiön tiloista itsekseen sadatellen.
Hän oli niin raivoissaan että oli jyrätä alleen Gatarin, joka oli juuri koulumatkalla.
    -No mikä sinulla on hätänä? Gatar kysyi raivostuneelta Ericalta.
    -Se sika, hän petti minua! Erica huusi raivostuneena ystävälleen.
    -Niin, minä kyllä tiesin, Gatar sanoi kuin asiassa ei olisikaan mitään erikoista.
    -Tiesit? TIESIT? Miten niin tiesit?
    -No onhan Patrick yrittänyt varmaan meitä kaikkia iskeä jo monta kertaa, Gatar sanoi totuudenmukaiseen sävyynsä.
    -Ja te ette edes viitsineet kertoa minulle?
    -Olisitko uskonut meitä jos olisimme kertoneet? Gatar kysyi rauhallisesti. Erica muisteli Ebonyn suhtautumista tilanteeseen ja kosintaan.
    -No todennäköisesti en, Erica myönsi.
    -Näin on parempi, Gatar sanoi ja kosketti lohduttavasti Ericaa käsivarrelle.
    -Parempi? Onko parempi että minä olen lopun elämääni surkea? Erica suuttui ja lähti itkien juoksemaan pitkin käytäviä.

Koulun suuressa pääsalissa Ebony törmäsi Gatariin, joka ei selvästikään ollut oma itsensä. Jotain oli mitä ilmeisemmin tapahtunut.
    -Gatar? Ebony katsoi kysyvänä ystäväänsä. -Mitä on sattunut?
    -Nyt se sitten paljastui, Gatar sanoi tyynesti. -Tätä minä olen sanonut jo pitkän aikaa ja tiesinhän että siinä sitten kävisi niin. Sääliksi vain käy Ericaa...
    -Gatar? Ebony sanoi jo hieman kiukkuisemmin. -Voisitko kertoa minullekin mitä on tapahtunut...
    -En minä tiedä, Gatar sanoi ja kohautti olkiaan. -Tiedän vain sen että Patrick jäi kiinni pettämisestä. Ericalle suoraan.
    -Voi itku, Ebony sanoi voihkaisten. -Mitä Erica sanoi?
    -Raivosi kuin hullu, Gatar sanoi myötätuntoisesti. -Ja häipyi sitten yhtä nopeasti kuin tulikin. Tulessaan olin jäädä hänen alleen. Ei yhtään katsonut eteensä! Ties mitä...
    -Häipyi? Ebony kysyi kiihtyneenä. -Mihin hän meni?
    -En minä tiedä, Gatar vastasi. -En ehtinyt kysyä. Ehdin vain sanoa että näin on parempi...
    -Gatar! Ebony voihkaisi. -Sinun ei olisi pitänyt sanoa sitä!
    -Mitä sitten? Gatar kysyi kiihtyneenä.
    -Sinun olisi pitänyt solvata hänen kanssaan kaikkia miehiä kunnes hän olisi rauhoittunut. Sitten vasta ryhtyä moralisoimaan tilannetta. Voi helvetti... Mihinköhän hän nyt sitten meni?! Erica ei yhtään osaa kontrolloida itseään suuttuessaan.
    -Tilanne on taatusti ongelmallinen, Gatar myönsi. -Mitäköhän vanhempanne sanovat?
Ebony voihkaisi. Hän ei todellakaan halunnut olla paikalla kun tilannetta selviteltäisiin. Tämä oli suorastaan skandaali!
    -Oliko sen Patrickin nyt ihan pakko..., Ebony mutisi kiukkuisena.
    -Sellaisia ne ihmismiehet ovat, Gatar totesi hiljaisena.
    -Miehet ovat sikoja! Ebony julisti kovaan ääneen.
    -Varsin mielenkiintoinen analyysi. Nimenomaan teiltä kuultuna, matala mies ääni sanoi Ebonyn takaa.
Ebony käännähti nopeasti ja punastui. Hän kirosi opettaja Orion Warwickin äänetöntä liikkumista ja toivoi että olisi kerrankin pitänyt suunsa kiinni.
Ebonyn ja Gatarin tiet erosivat ja Ebony käveli nolostuneena ja hiljaisena Orion Warwickin perässä auditorioluokkaan. Koko tunnin ajan Ebonyn ajatukset harhailivat ihan muualla kuin käsiteltävässä aiheessa.

Ebony tunsi itsensä erittäin pieneksi ja haavoittuvaiseksi kun Ardan seisoi hänen edessään koko mahtavalla olemuksellaan. Ebony joutui taivuttamaan niskaansa pystyäkseen katsomaan miestä silmiin.
    -En tiennytkään että sinulla on tapana salakuunnella toisten puheita, Ardan sanoi matalalla äänellä.
    -Sitä puhetta ei voinut olla kuulematta, Ebony tuhahti. -Sinuna jättäisin yksityiset keskustelut väliin julkisella paikalla.
    -Mikä sinä olet minulle ohjeita jakelemaan? Ardan jyrähti ja tarttui toisella kädellä Ebonya käsivarresta.
Ote ei varsinaisesti tehnyt kipeää, mutta se sai Ebonyn silti värähtämään.
    -Päästä minusta irti, Ebony sanoi koittaen pitää äänensä vakaana.
Ardan oli onnistunut hiukan pelästyttämään hänet. Ardan katsoi pitkään Ebonya, mutta päästi sitten kuitenkin irti. Mies ei kuitenkaan liikahtanutkaan niiltä jalansijoiltaan vaan jäi seisomaan Ebonyn eteen kädet puuskassa.
    -Ja minä en tiennytkään sitä että sinulla on taipumuksia väkivaltaisuuteen, Ebony tuhahti ja perääntyi hiukan kauemmas drak'hionlaisesta.
    -Minulla on taipumuksia vaikka mihin..., Ardan sanoi ja onnistui hymyilemään hiukan.
    -Niistä minä en todellakaan halua ottaa selvää, Ebony sanoi mutisten.
    -Etkö? Minä olisin niin mielelläni näyttänyt sinulle muutamia temppujani, Ardan sai äänensä kuulostamaan jopa hiukan viattomalta.
    -Tiesitkö että kun älykkyys loppuu niin väkivalta alkaa? Ebony kysyi vaihtaen nopeasti puheenaihetta.
Hän ei tiennyt astuneensa nyt hyvin vaaralliselle maanperälle. Ardanin silmien katse sai teräksisen vivahteen.
    -Nainen. Voit syyttää ihan itseäsi siitä, Ardan sanoi kylmällä äänellä. -Nainen on luotu miehen hallittavaksi ja se myös näkyy teissä.
    -Mikä sinä sitä olet päättämään? Ebony kivahti miehelle. Tasa-arvokeskustelut saivat hänet aina suunniltaan ja kiihtymään.
    -Minä olen mies, Ardan sanoi ikäänkuin se olisi selittänyt kaiken. -Se riittää eikä minun tarvitse selitellä tekojani sinulle. Naiselle. Mutta sen sijaan sinä voisit kyllä selittää salakuuntelusi.
    -Etkö sinä vielä ymmärtänyt? Ebony sanoi kiihtyneellä äänellä. -Sinä ja tuo punasilmäinen ystäväsi möykkäsitte niin kovaan ääneen että juttuanne ei voinut olla kuulematta. Olisin mielelläni jättänyt sananvaihtonne väliin.
Tässä kohdin Ebony livautti valheen jos toisenkin. Santarin ja Ardanin keskustelua kuullakseen Ebonyn oli pitänyt pinnistää kuulonsa äärimmilleen, sillä suihkulähteen solina peitti miesten ääniä paljonkin. Ja toisekseen, Ebony olisi voinut vaikka maksaakin hiukan kuullakseen tuon keskustelun.

    -Voi pelästyikö pikku tyttö miehen kosketusta? Niin katsos käy kun nyhjää sellaisen pullamössö miehen kanssa, Santar naurahti.
    -Pullamössö? PULLAMÖSSÖ? Kukakohan tässä on pullamössöä, herra lettipää! Erica kivahti vihaisesti ja nousi seisomaan. -Ebony, me lähdemme NYT!
Santar tarttui nopeasti tyttöä, miltei hellästi kädestä.
    -Mihin teillä nyt niin kiire on?
    -Mitäs täällä tapahtuu? Kuului Patrickin vihainen ääni.
    -Minä...
    -Näpit irti minun tytöstäni! Patrick huudahti Santarille, joka virnisti ja veti Erican lähemmäs itseään.
    -Ai mitä? Minä kun luulin että teillä vallitsee täysi tasa-arvo ja niin edelleen, eiköhän Erica osaa ihan itse päättää mitä tekee, Santar naurahti ivallisesti päin Patrickin naamaa.
    -Minä..., Patrick suuttui ja punehtui raivosta, hän muistutti lähinnä paviaania naama punaisena puhisten.
    -Päästä irti! Erica sanoi ja riistäytyi Santarin otteesta ja meni Patrickin luokse.
    -Kulta, ei tässä mitään. Mennään kotiin, Erica rauhoitteli Patrickia.
Yhdessä he lähtivät kävelemään pois kasvitarhasta unohtaen kokonaan Ebonyn.
    -Mitä ihmettä sinulla oli tekemistä tuon kanssa? Oletko jättnäyt jotain kertomatta? Patrick aloitti vaarallisesti.
    -Patrick kulta, en nyt oikein ymmärrä. Enhän edes tunne noita tyyppejä ja...
    -No ei kyllä siltä näyttänyt! Olit niin mairean näköinen sen äijän sylissä. Oletteko montakin kertaa tavanneet tuolla ja naureskelleet typerälle Patrickille, joka ei tajua mitään.
    -Patrick minä..., Erica yritti.
    -Kyllä minä tiedän sinut, sinä annat kenelle vain joka vastaan tulee, ja naureskelet minulle selkäni takana! Patrick puhui jo vihaisena.
    -Patrick, älä viitsi. En koskaan tekisi mitään sellaista, kyllähän sinä tiedät, Erica yritti.
    -Tiedänkö? En olisi siitä niin varma, niin moni mies katselee sinua sillä silmällä joka paikassa, ja kukaan ei katso naista sillä tavalla ellei nainen ole anteliaalla tuulella! Patrick raivosi.
    -Patrick! Sinä puhut ihan sekavia..., Erica sanoi kyyneleet silmissä.
Patrick huomasi menneensä liian pitkälle.
    -Anteeksi kulta, mutta rakastan sinua niin paljon että ajatuskin sinusta jonkun toisen miehen käsivarsilla saa minut hulluksi. Ethän tee enää sellaista? Patrick sanoi anteeksipyytävästi.
    -En tietenkään rakas, en tietenkään, Erica lupasi ja Patrick sulki hänet omistavaan syleilyynsä.